Voi mömmö.
Mä huomasin kertovani ihmisille, että olen jotenkin kipinätön ja usvassa, ollut jo pitkän pätkän. En masentunut ehkä ihan, mutta...hukassa.
Kipinätön. Silloin vasta jotenkin tajusin että

han uiskentelee mun liekin päällä parhaillaan. Syki siinä sitten kun

on ihan litsis

on nyt kulkenut mun

21

ja

23 kalat yli...eli ei ihme että tämä...hapettomuus on kestänyt.
Ja päästyään tästä Vestalta eteen päin,

ottaa mun

käsikynkkäänsä...mikähän supersensitiivinen itkulätäkkö musta sitten oikein tulee?
Ja mitäköhän se

oikein haluaa?
Miten selviytyä tästä

ajasta mahdollisimman järkevästi? Vai siinäkö se onkin...pitäis heittää loppuki järki menemään
