Joo, sama täällä Elwyn!
Jonkin aikaa jaksaa rutiineja, esim. töitä, mutta muutaman kuukauden jälkeen alkaa olla jo aika puuta koko homma. Siksi olenkin miettinyt, mahtaako minusta koskaan tulla esim. opiskelijaa. Koulu rasitti ihan hirveästi elämääni sen rutiininomaisuuden takia
Ah, Sarqi, kiitos tuosta analyysistä! En nyt vain muista olenko tehnyt tuon kartan Vehmersalmen vai Kuopion mukaan, varmaan Vehmersalmen, eli siellä saattaa olla pieniä heittoja oikeaan karttaan (kun kuulin vasta jälkeen päin, että syntympaikaksi täytyy laittaa ihan kirjaimellisesti se paikka, jossa on syntynyt - eli näin paljon mie tajuan astrologian päälle
). Yhteenvetosi oli kuitenkin puhutteleva ja piti paikkaansa! Se oli mielenkiintoista luettavaa.
Voisiko yhdistelmänä tarkoittaa, että pyrit/opettelet tuomaan teräviä huomioitasi esiin luovuutesi kautta?
Terävinä huomoina minulle tulee ensimmäisenä mieleen mahdoton pienten, kokonaisuuden kannalta melko epäolennaisten yksityiskohtien hiominen, varsinkin kun alan piirtää jonkun toisen luomaa hahmoa. Vaikkapa sitten pelistä. Siinä on kuule jokainen yksittäinen kulmakarvakin hahmosta syynissä, kun alan keräämään hahmon olemusta muistiin! xD Yhden hahmon kokonaisvaltaiseen tutustumiseen saattaa mennä hyvin kaksikin viikkoa, tarkoittaen että vietän aikaa hahmon parissa joka päivä monta tuntia ja yritän saada yhteyden myös hahmon auraan (fiktiivisilläkin hahmoilla on aura ja oma "henkiruumis" henkimaailman tasolla). Piirustuksiini pyrin sitten tuomaan esiin nämä pienetkin yksityiskohtien havainnot xD
11 huone, jossa tuo laskusolmu sijaitsee, voi kertoa tietystä erilaisuudesta, omaperäisyydestä ja idealistisuudesta sekä mm. kosmopoliittisuudesta. Eikös sulla ollut tiettyä ei-niin-länsimäista kulttuurivaikutetta noissa töissäsi? Sanoisin noin muutenkin, jotta Neppis on aika vahva kartallasi, muun muassa siinä mitä tulee taiteeseen/visioihin.
Juu, nykyisin on omaan tyyliin yhdistynyt puhdas länsimäinen ja puhdas aasialainen tyyli. Pidän länsimaalaisen tyylin yksityiskohtaisuudesta ja realistisuudesta sekä aasialaisen tyylin ilmeiden kirjosta ja herkkyydestä. En pidä esimerkiksi fotorealistisesta taiteesta yhtään, mustavalkofotopotretit esim. julkisuuden henkilöistä ovat niin tylsiä! Pelkkää tekniikkaa muttei mitään tunnetta! Kaunis, mutta sieluton kiiltokuva.
Neppis on vielä neliössä eli haastavassa aspektissa tähän merkkari-aurinko-pariin, joten taiteesi ei välttämättä aukene ihan kaikille
Joo, tätä olen huomannut erittäin paljon tällaisten "virallisten" ja opiskelevien taiteilijan alkujen suunnalta... xD Samoin myöskään piirustusfilosofiani ei aukene kaikille ja olen elämässäni tavannut vain 3 henkilöä, joilla on samanlainen filosofia taiteen tekemisen suhteen kuin minulla - kaksi miestä ja yhden naisen. Toinen näistä miehistä kärsi ihan samanlaisesta ulkopuolisten filosofian ymmärtämättömyydestä kuin minä.
Onko sulla joskus ns. päättämättömyyttä es. siitä, miten jokin ajatus/idea olisi mielestäsi parhaiten puettavissa taiteelliseen muotoonsa? Teetkö kokeiluja konventionaalisen ja innovatiivisen välillä?
En tee hirveästi mitään kokeiluja, vaikka nautinkin hyvin erityylisten kuvien katselemisesta. Saan aika helposti mielikuvia siitä, mitä pitäisi piirtää, mutta niiden toteuttaminen ei meinaa onnistua millään. Yleensä en kuitenkaan suunnittele mitään vaan otan kynän käteen ja teen työt ihan vapaasti ja intuitiivisesti. Lopputulos on aina yllätys minullekin!
Sitten puolestaan, kun tulee kausia, jolloin mikään taide ei innosta (tavallaan kanavat menevät tukkoon) en saa todellakaan yhtään mitään aikaiseksi. Kuvan tuottaminen on silkkaa taistelua ja yleensä annan piirtämisen olla ja keskityn johonkin muuhun.
Tuossa merkkisijainnissa voisiko se tarkoittaa esittävää (ei siis ns.non-figuratiivista) taidetta, intensiivisyyttä, voimallista, fyysistä ja melko selkeää kädenjälkeä?
Pidän selkeälinjaisista ja persoonallisista töistä, joissa näkyy jonkinasteinen realistisuus yhdistettynä pehmeyteen tai hallittuun rosoisuuteen. Pyrin sellaiseen myös itse unohtamatta huumoria, joskin kärsimätön Oinas ei aina jaksa tehdä kaikkea niin pikkutarkasti loppuun asti
Taiteen pitää olla ehdottomasti esittävää, en pidä abstraktista taiteesta enkä nykytaiteesta.
Esimerkiksi tästä tyylistä, jolla korealainen artisti Min-Woo Hyung piirtää sarjakuvaansa Priest, pidän aivan hirvittävästi! Luonnosmainen mutta realistinen, simppeli mutta yksityiskohtainen, aggressiivinen mutta rento.
(http://www.j-pop.it/download/images/priest_BIG.jpg)
Samoin pidän hyvin paljon Se-Kwon Ohin tyylistä (Gil-Dong, Utopia´s Avanger) Sarjakuvassa on käsittämättömän ihania kuvakulmia, hienot ruudutukset, hauskat hahmot ja tyyli on yksityiskohtaisen pehmeä (tämä kuva vähän rosoinen)
(http://www.chooseweapon.com/utopiasavenger/assets/extrasChar.gif)
Voimakastyylisiä kuvia molemmat viivansa puolesta.
Oi! Ja tämä! Hiromu Arakawan Edward ^_____^
(http://benjamin.baudrit.free.fr/Manga/126246.jpg)
(joo, nyt ei enää yhtään kuvaa xD)
Saturnuksen oppositio Venukseen, oletko kurinalainen, itsekriittinen taiteessasi? Soittaako tietty spartalaisuus ja niukkuus mitään kelloja? Nyt siis tarkoittaen suhteessa luomuksiisi?
Voi kyllä! Katselin esim. nyt julkaistua sarjakuvaani lehdestä ja päivittelin, miten olen voinut piirtää noin huolimatonta soopaa, vaikka pidin sarjiksesta kovasti sen valmistuttua!
Samoin työt, joihin olen ihan tyytyväinen, muuttuvatkin esim. skannauksen jälkeen kammottaviksi, tosin täytynee yrittää aina muistaa, että skannaus ja painokone syövät ihan hirveästi kuvan laatua, eivätkä työt vastaa originaaleja.
Niukkuus tulee omassa taiteessa esiin niin, etten piirrä koskaan taustoja, jos ei ole ihan pakko, enkä välttämättä silloinkaan (taas yksi asia, jota ei ymmärretä xD) Hirveän kurinalainen en mielestäni ole, vetelen työt ilman harppia tai viivotinta suoraan vapaalla kädellä, mutta tykkään näpertää yksityiskohtien kanssa.
Ja olen niin itsekriittinen, etten varmaan ikinä opettele maalaamaan, koska en saa HETI ensimmäisellä kerralla (värejä, pensseleitä, paperia ja niiden yhteistä käyttäytymistä tuntematta) täydellistä maalausta aikaiseksi!