seuraava »

[naanuska_]

Tuntuu että olen niin hukassa omalta elämältäni enkä saa mitään selvää kokonaisuutta elämästäni ja itsestäni. Pelkään että olen tekemässä pahan virheen, vaikka toisaalta asioiden kulkuunhan ei voi vaikuttaa, tunteet kulkevat omia polkujaan ja menevät miten sattuu.. Olisiko jollakin ihanalla ihmisellä jotain edes suuntaa antavaa sanottavaa? Toisaalta olen hyvinkin nuori vainen, 24 vuotias, mutta silti elämä tuntuu välillä olevan enemmänkin taakka

[Ippuska]

naanuska_  enkelisi ohjaa sinua, älä pelkää vaan ole luottavainen ja etsi iloa, valoa ja kauneutta hetkestä - tulevaisuus ON 

[Minerwa]

Joskus elämä repii ja heittelee, eikä sen mukana tahdo pysyä... ja toisinaan taas kaikki tuntuu pysähtyneen niin, että tekisi mieli huuttaa ja hyppiä tasajalkaa saadakseen rattaanpyörät uudelleen liikkeelle. Joskus asioihin voi vaikuttaa, toisinaan taas ei... Mutta yksi asia on lohduttanut mua oman elämäni tiellä: Vaikeinkin elämäntilanne loppuu aikanaan (vaikka se omasta mielestä veisikin liian kauan...). Lopulta helpottaa. AINA. Ja juuri vaikeuksien kauttahan ihminen kasvaa ja kartuttaa henkistä pääomaa. Se on tärkeää.

Kuuntele sydäntäsi  ... ja muista, että ihminen tekee ratkaisunsa niistä lähtökohdista, niillä tiedoilla, taidoilla ja tunteilla, ja siinä elämäntilanteessa, missä kulloinkin on. Kaikki ratkaisut eivät ehkä loppujen lopuksi ole parhaita mahdollisia, mutta ne ovat parhaita juuri sillä hetkellä (kunhan on antanut itselleen ja elämälleen mahdollisuuden).

Voimia!

[dolp83]

Tuntuu että olen niin hukassa omalta elämältäni enkä saa mitään selvää kokonaisuutta elämästäni ja itsestäni. Pelkään että olen tekemässä pahan virheen, vaikka toisaalta asioiden kulkuunhan ei voi vaikuttaa, tunteet kulkevat omia polkujaan ja menevät miten sattuu.. Olisiko jollakin ihanalla ihmisellä jotain edes suuntaa antavaa sanottavaa? Toisaalta olen hyvinkin nuori vainen, 24 vuotias, mutta silti elämä tuntuu välillä olevan enemmänkin taakka

Vähän samoilla mielillä minäkin. itseasiassa täytän pian 24. käyn koulua ja olen hyvin epätietoinen siitä valmistunko keväällä,hommia on rästissä ja tuntuu että tämä "paikka" ei ole minun paikkani. olen jäänyt paikoilleni,en jotenki pääse tai uskalla mennä eteenpäin ja eläminen on raskasta. se ei anna niin paljon kun joskus antoi.

[Hiisitär]

No, täällä myös 24 vuotta maaliskuussa täyttävä nainen, joka ei ole edes saanut opiskelupaikkaa tähän mennessä ja elämä menee myöskin sinkkuuden nimissä  Välillä itselleenkin iskee kamala kriisi, kun ei mene yhteiskunnan vaatimusten ja oman iän vaatimusten mukaisesti, mutta toisaalta olen aina kuunnellut sydäntäni ja mennyt vain sen mukaan. Opiskelupaikkaa ei ole vielä irronnut, koska sisin on sanonut, että minun  pitää nyt keskittyä haistelemaa työelämää ja opiskelut tulevat kuvioon vasta myöhemmin. Samoin seurustelusuhteitakin on ollut (karmallisia), jotka on nyt hoidettu alta pois, mutten tunne mitään kiirettä avomiehenkään suuntaan. (Tulee ajallaan jos tulee)

Juuri nyt on menossa sellainen hiljaiseloaika, jota on kestänyt jo vuoden verran. Olisin valmis repäisemään irti kaikki, mutta minun käsketään vielä odotella sopivaa aikaa. odottaminen on todella rasittavaa ja stressaavaa, varsinkin kun intoa olisi vaikka mihin! Olen yrittänyt purkaa intoa mm. piirtämällä tosi paljon ja pelaamalla pleikkaria, sekä vierailemassa täällä kirjaston koneella lähes joka arkipäivä.

Kärsivällisyyttä siis ja ennen kaikkea OMAN ITSEN kuuntelua! Elämäni olisi omalla kohdallani niin paljon onnettomampaa, jos olisin lähtenyt toteuttamaan elämän ja kehityksen normaalia kiertokulkua niin, että tässä iässä olisi pian jo ammatti (jos ei jo olisi työelämässä), mies sekä lapsia muutaman vuoden päästä. Se ei ole minua varten, ainakaan juuri nyt (opiskelu ja työt myöhemmin, ehkä myös mies, lapset - ei! )

[dolp83]

No, täällä myös 24 vuotta maaliskuussa täyttävä nainen, joka ei ole edes saanut opiskelupaikkaa tähän mennessä ja elämä menee myöskin sinkkuuden nimissä  Välillä itselleenkin iskee kamala kriisi, kun ei mene yhteiskunnan vaatimusten ja oman iän vaatimusten mukaisesti, mutta toisaalta olen aina kuunnellut sydäntäni ja mennyt vain sen mukaan.

minä myös maaliskuussa. 7.päivä.

[naanuska_]

Kiva kun jaksoitte vastailla, olo alkaa helpottaa hieman vaikka se ei paljoa olekkaan selkiytynyt Haleja ja lämpöä pakkasten keskelle 

[Minerwa]

Piristystä päivään sullekin  Pikkuhiljaa... kyllä se siitä! Aina lopulta se aurinko alkaa paistaa risukasaankin, sanotaan. Pitänee paikkansa! Sitä paitsi - ilman vaikeita aikoja emme todennäköisesti osaisi arvostaa hyviä hetkiäkään.

Niitä hyviä hetkiä odotellessa... 

[Yulunga]

Elämä aukeaa mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Aina ei polku ole kirkkaana edessä, mutta jos kuuntelet tunteitasi, seuraa sitä mistä innostut, saatat saada myötätuulta joka kuljettaa kohti sitä minne sinun on määrä mennä.

 

[*yildirim*]

henkisyytesi on kehittymässä hurjaa vauhtia.sinulla on intuitiota ja osaat olla riippumaton muista. muista että meissä kaikissa on paljon luontaista viisautta.kuuntele aina omaa sisäistä ääntäsi sillä se kertoo aina parhaiten miten erilaisissa tilanteissa on toimittava ja mikä on oikein.näin voit pystyä paljon isompiin asioihin kuin osaat ikinä kuvitellakkaan.

jos kadotat tuon oman sisäisen äänesi saattaa sinusta helposti ruveta tuntumaan että teetkö aina oikeita johtopäätöksiä.tämä saattaa johtaa myös pinnallisuuteen ja itsekkyyteen.