No, täällä myös 24 vuotta maaliskuussa täyttävä nainen, joka ei ole edes saanut opiskelupaikkaa tähän mennessä ja elämä menee myöskin sinkkuuden nimissä
Välillä itselleenkin iskee kamala kriisi, kun ei mene yhteiskunnan vaatimusten ja oman iän vaatimusten mukaisesti, mutta toisaalta olen aina kuunnellut sydäntäni ja mennyt vain sen mukaan. Opiskelupaikkaa ei ole vielä irronnut, koska sisin on sanonut, että minun pitää nyt keskittyä haistelemaa työelämää ja opiskelut tulevat kuvioon vasta myöhemmin. Samoin seurustelusuhteitakin on ollut (karmallisia), jotka on nyt hoidettu alta pois, mutten tunne mitään kiirettä avomiehenkään suuntaan. (Tulee ajallaan jos tulee)
Juuri nyt on menossa sellainen hiljaiseloaika, jota on kestänyt jo vuoden verran. Olisin valmis repäisemään irti kaikki, mutta minun käsketään vielä odotella sopivaa aikaa. odottaminen on todella rasittavaa ja stressaavaa, varsinkin kun intoa olisi vaikka mihin! Olen yrittänyt purkaa intoa mm. piirtämällä tosi paljon ja pelaamalla pleikkaria, sekä vierailemassa täällä kirjaston koneella lähes joka arkipäivä.
Kärsivällisyyttä siis ja ennen kaikkea OMAN ITSEN kuuntelua! Elämäni olisi omalla kohdallani niin paljon onnettomampaa, jos olisin lähtenyt toteuttamaan elämän ja kehityksen normaalia kiertokulkua niin, että tässä iässä olisi pian jo ammatti (jos ei jo olisi työelämässä), mies sekä lapsia muutaman vuoden päästä. Se ei ole minua varten, ainakaan juuri nyt (opiskelu ja työt myöhemmin, ehkä myös mies, lapset - ei!
)