Sivuja: 1 [2] 3
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: menetetyt lapset  (Luettu 19398 kertaa)
0 jäsentä ja 7 vierasta katselee tätä aihetta.
Hippu
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 39



Profiili
« Vastaus #15 : 31.01.2007 21:06:27 »

Minulla myös on takana yksi abortti ja sen lisäksi aika erikoiset kuviot.

Ensimmäisen ja toisen lapsen välissä sain spontaanin keskenmenon (tosin vasta viikolla 13) -kuulemma tuulimuna. Ei ollut juuri paljon raskausoireitakaan, jota silloin aluksi ihmettelin, kun yleensä olen ollut hurjan pahoinvoiva yms.
Tuntui kuitenkin lopulta siltä, että toisen lapsen aika ei tosiaan olis ollutkaan vielä, enkä ihan tajuttomasti surrut asiaa. Näin jopa jälkeenpäin sellaisen unen, jossa olin helpottunut tilanteesta (kauhea sanoa, mutta...). Vanhin lapsi oli vasta 2,5 v ja aika vaikea tapaus ja olin aika väsynyt.

No, toinen syntyi sitten vasta n. kahden vuoden päästä tästä ja tilanne oli silloin eri. Tuntui tulevan ihan oikealla ajalla sillä kertaa.

Sen jälkeen aloin sitten jossain vaiheessa miettiä ihan tosissani (kun raskaudet ja synnytyksetkään eivät olleet olleet ihan sieltä helpoimmasta päästä) ja mieskään ei kovin innokas asian suhteen, että josko lapsiluku olisikin jo täynnä (jossain mielen sopukoissa kuitenkin vielä ajattelin, että oliskohan sieltä kuitenkin joku tulossa).
 No, sitten yhtenä aamuna näinkin oudon unen (tai lähinnä näyn). Kuollut äitini ilmestyi siihen ja sanoi: "saat vielä lapsen, pojan".

Se siis vahvisti lopulta sen, että en mennyt tekemään vielä mitään tosi radikaalia ehkäisyn suhteen (lähinnä mietin sterilisaatiota, kun moni muu ehkäisyvaihtoehto ei näyttänyt minulle oikein käyvän).
Jotain ehkäisyä kuitenkin käytettiin kokoajan, kun mies oli sitä mieltä, että ei enempää lapsia, ainakaan vielä.

Meni vielä n. vuosi ja muutettuamme toiselle paikkakunnalle omaan taloon, huomasinkin samantien olevani raskaana.
Ihmettelin vaan vähän missä välissä sekin oli ehtinyt tapahtua, kun viitenäkään edellisenä vuotena ei ollut tapahtunut "vahinkoja" ja nyt oltiin kaiken kukkuraksi asuttu muutama kuukausi anopin nurkissa hyvin ahtaasti ja mahdollisuudet olivat minimissä ja tosiaankin jotain ehkäisyä oli kokoajan käytetty, niinä harvoinakin kertoina.  Wink

Sain sitten sen pojan, mikä oli "luvattu".
Pojan ollessa 1,5 v huomasin -yllätys, yllätys- olevani taas raskaana.
Olin hieman ihmeissäni, koska ehkäisyä oli edelleen käytetty ja imetin vielä lisäksi (en muista nyt olivatko kuukautisetkaan alkaneet, yleensä siihen on mennyt tuo 1,5 v ja enemmänkin).

Olin kuitenkin todella huonossa kunnossa. Imetys oli vienyt kaikki mehut, näytin anorektikolta, kun en kai muistanut/ehtinyt syödäkään kunnolla
Olin haalinut itselleni liikaa tehtäviä, joista en päässyt enää ihan siinä silmänräpäyksessä eroon ja miehen kanssa alkoi niihin aikoihin välit rakoilemaan.
Hän oli alkanut käyttää myös liikaa alkoholia. Kaikki muutkin asiat, asumisen ym. suhteen tuntuivat menevän siinä rytäkässä poskelleen ja siihen malliin, että vielä vauvan hoito sen kaiken lisäksi (kun edellinenkin oli vielä niin pieni) tuntui täysin mahdottomalta siinä tilanteessa.
Pyöritin mielessäni tilannetta, aloin miettiä aborttia ja myös mies oli ehdottomasti sitä mieltä, että teen abortin.

Pohjimmiltani olin kuitenkin ihan kaaoksessa. Toisaalta, jonain hetkenä, olisin halunnut pitää lapsen, mutta lopulta kuitenkin tulin siihen tulokseen, että en yksin siinä tilanteessa kykene siihen (fyysisesti, enkä muutenkaan), kun miehestäkään ei näyttänyt saavan mitään tukea. Kun se kaikkein pahin pahoinvointi sitten alkoi, tunsin lähinnä tekeväni kuolemaa ja tein ratkaisun, jota tukivat myös kaikki ystäväni, joille asiasta kerroin.

Abortin aikana sairaalassa ja sen jälkeen tuntui aika tylyltä.
Sairaalan ja terveyskeskuksen henkilökunta sai minut tuntemaan itseni pahimman luokan rikolliseksi. Kukaan ei ottanut puheeksi henkistä puolta. Ihmiset osasivat olla aika ilkeitä.
Olin todella väsynyt. Otatin samalla myös viimein sen sterilisaation.
Eipähän enää sitten pääsisi tapahtumaan mitään vastaavaa, kun kaikki muut ehkäisykeinot näyttivät niin huonoilta.
Muistan vaan, että olin kuin jossain horroksessa ja nukuin melkein  putkeen sen kaksi päivää, jotka sairaalassa vietin...ja rukoilin...,
että saisin kaiken anteeksi ja että voisin joskus jotenkin hyvittää kaiken tapahtuneen, että tuhoamisen sijaan voisin joskus alkaa auttamaan ihmisiä.

Ystävät sitten myöhemmin joskus varovasti jotain kyselivät, mutta sitten asia "unohtui".
Asia jäi kuitenkin sisälleni kuin suureksi möykyksi, joka alkoi purkautua vasta vuosia myöhemmin.

No, sitten...,
kun tämä nuorin lapsi oli esikouluiässä, hän yhtäkkiä kuolikin tapaturmaisesti.
Siinä vaiheessa se tuntui kuin rangaistukselta tästä abortista.
Itse asiassa olen vielä näin myöhemminkin joskus miettinyt (onnettomuudesta on nyt n. 5 vuotta) teinkö silloin jonkun "valinnan", joka johti tähän. Mitä olisi tapahtunut, jos olisinkin valinnut toisin? Olisiko poika kuitenkin kuollut (tai alussa mietin, olisiko menneet jopa molemmat lapset samalla...)?

Asiat lähtivät kuitenkin menemään aika "mielenkiintoiseen" suuntaan.
Pian pojan kuoleman jälkeen eräs ystäväni pyysi minut luokseen kylään, esirukousiltaan.
Illan päätyttyä tämä esirukoilija sitten yhtäkkiä kääntyi puoleeni ja sanoi:"sinulla on kolmen vuoden päästä lapsi".
Olin itseasiassa ennen tuota kokousta saanut yhtäkkiä päähäni, josko poistattaisinkin ne sterilisaatioklipsit, jotka olivat mielestäni alkaneet vaivata, monessakin mielessä, ikäänkuin elimistöni olisi alkanut hylkimään niitä jotenkin. Tunsin ihan fyysistä kipua (joka loppuikin sitten tuohon leikkaukseen).
Päätin, että jos tuolla kokouksessa joku viittaa asiaan jotenkin, hakeudun leikkaukseen, muuten en.

Pääsin sitten purkuleikkaukseen kuin ihmeen kautta, erikoistapauksena, (olin jo "yli-ikäinenkin" ja lääkäri ei antanut pienintäkään toivoa).
Ennen leikkausta ja sen jälkeen näin jälleen muutaman unen (tuo juuri ennen leikkausta nähty oli taas "näynomainen", en ollut varma olinko ollut unessa vai hereillä).
Siinä siis valkopukuinen nainen tuli kohti pitkää käytävää ja sanoi, "älä pelkää, kaikki menee hyvin ja tapahtuu Jumalan kunniaksi" (pelkäsin etukäteen ihan sairaasti, että kuolen leikkaukseen).
Kolme kuukautta leikkauksen jälkeen näin sitten sellaisen unen, että olin lääkärissä. Kysyin häneltä mikä minua vaivaa (olin varma, että jotain vakavaa) ja hän sanoi:"ei mitään pahempaa, olet vaan raskaana".
Pian sen jälkeen alkoivatkin raskausoireet ja olin siis ollut ihan oikeasti raskaana jo nähtyäni tuon unen (mitä lääkärit eivät meinanneet uskoa millään, ennenkuin kuulivat myöhemmin itse sydänäänet)!

Jossain vaiheessa pojan kuoleman jälkeen olin nähnyt hänet unessa ja kysyin häneltä tuleeko meille vielä vauva. Hän seisoi unessa sänkyni vieressä, katsoi minua pitkään ja sanoi:"joo, tyttö".
Ja tyttö sieltä tosiaan sitten tulikin.

Tämä nuorimmainen on ollut sitten jo sairaalasta lähtien hieman "erikoinen" tapaus.
Hän on täysin erilainen kuin muut lapsemme. Alussa tuli usein tunne, että hän "ei ole vauva ollenkaan". Hän tuntuu jotenkin kamalan "valmiilta", tai miten sen nyt selittäisi.

Usein mietin mikä juju tässä kaikessa lopulta on.
En tiedä, mutta ainakin armon merkitys on kirkastunut tämän jutun myötä  Smiley


tallennettu
Ippuska
Astroholisti
*****
Viestejä: 5054


4ever


Profiili
« Vastaus #16 : 31.01.2007 21:49:30 »

 smitten
tallennettu

Ophiuchus

Trooppisesti:
 aurinko jousimies , kuu leijona , askendentti vesimies

Sideerisesti:
 aurinko skorpioni , kuu leijona , askendentti kauris

Maya: Sininen Kosminen Yö
Tähdenvalvoja
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 95


Let love be your energy


Profiili
« Vastaus #17 : 01.02.2007 18:42:40 »

Voi kiitos teille kaikille jotka olette kirjoittaneet tästä aiheesta ja jakaneet kokemuksianne.
Minä pitäisin muutne lapsen, mutta minulle on sinaantunut jo 2 lasta, 2- ja 3 -vuotiaat vilkkaat ja ihanat laspet. Olen jo valmiiksi aivan piipussa koulun ja näiden lasten ja perhe-elämän pyörityksen kanssa.
Lisäksi tämä raskaus alkoi järkyttävän itsepäisesti. Kumi rikki, jälkiehkäisytabletit heti aamulla perään, ilman vaikutusta.
Huomenna on lääkäri ja mietin jo nyt miten suojaan herkän itseni hänenkin luultavasti ilkeiltä sanoiltaan.
Raskaana olen, vaikka en jatka loppuun tätä. Silti olen herkässä, äärimmäisen herkässä tilassa. Ja ne sanat voivat todella satuttaa. On kohtuutonta että vielä joutuu puolustautumaan näin hajalla.
Nytkin pillitän tässä. Tavallaan kiitollisia kyyneeitä siitä kuinka ihania ihmiset voivat myös olla,miten armollista elämä.
tallennettu

Aurinko leijona,askendentti skorpioni, kuu oinas,merkurius leijona, venus leijona, mars rapu, jupiter leijona, saturnus neitsyt
*Alkmene*
Vieras
« Vastaus #18 : 01.02.2007 18:53:01 »

Hei Tähdenvalvoja,
Minulla kävi myös samoin, että otin silloin jälkiehkäisytabletit ja siitä huolimata raskaus jatkui. Ja päädyin siis raskauden keskeytykseen kuitenkin.
Sekin jo hieman jäi vaivaamaan, että miten nämä jälkiehkäisytabletit voivatkaan vaikuttaa sikiön kehitykseen  Huh

Oman jaksamisen huomioiminen on myös muiden ja itselle läheisten huomioimista, tehdessä päätöstä.
Voimia Sinulle!
 smitten
tallennettu
Tähdenvalvoja
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 95


Let love be your energy


Profiili
« Vastaus #19 : 02.02.2007 13:19:31 »

Kiitos Inanna smitten
tallennettu

Aurinko leijona,askendentti skorpioni, kuu oinas,merkurius leijona, venus leijona, mars rapu, jupiter leijona, saturnus neitsyt
Olivia X
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 45



Profiili
« Vastaus #20 : 02.02.2007 20:28:35 »

Itselläni ei ole lapsia, enkä koskaan ole tuntenutkaan (27 ikävuoteen mennessä) minkäänlaista vauvakuumetta, mutta terveydenhuollon ammattihenkilönä on pakko tähän keskusteluun puuttua, että koettakaa hyvät ihmiset olla ottamatta liikaa itseenne hoitajien/lääkäreiden syyllistämisestä. Mielestäni moinen on äärimmäisen törkeää ja ammattietiikan vastaista. Aivan varmasti jokainen joka aborttiin päätyy, on miettinyt asiaa ja tuskailee jo aivan tarpeeksi syyllisyydentunnon kanssa ilman "virallista" paheksuntaakin.

Itse toimenpidekin on jo ihan tarpeeksi inhottava ja sisältää niin paljon ajattelemisen aihetta, että tuskin kukaan siihen joutunut välinpitämättömyyttään jättää ehkäisyä käyttämättä. Maailmaan syntyy koko ajan lapsia mm. narkkareille ja alkoholisteille, jotka eivät ole kykeneväisiä edes päättämään tilanteen sopimattomuudesta. Ihmiset, jotka osaavat rationaalisesti päätellä voimavaransa ja elämäntilanteensa lapsen vastaanottamiseen, saavat syyttä suotta ylimääräisen moraalisen painolastin kannettavakseen ymmärtämättömien terveydenhuollon ammattilaisten "hyvää tarkoittavasta" toimesta. Huhh..

Saattaa myös olla, että jos tuntee huonoa omaatuntoa jo oma-aloitteisesti, voi tulkita kiireen (josta terveydenhuolto nykypäivänä lähes poikkeuksetta kaikkialla kärsii) omasta tilanteestaan johtuvana paheksumisena. 
 
tallennettu
*Alkmene*
Vieras
« Vastaus #21 : 02.02.2007 20:30:23 »

Kirjoititpa sydämellä ja asiaa Tycoon, hieno lisävivahde eri suunnalta  tähän ketjuun. Kiitos!
 smitten
tallennettu
Olivia X
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 45



Profiili
« Vastaus #22 : 02.02.2007 20:40:42 »

Kirjoititpa sydämellä ja asiaa Tycoon, hieno lisävivahde eri suunnalta  tähän ketjuun. Kiitos!
 smitten
Kiitos, ottaa päähän juuri tällä hetkellä tuo oman ammattikunnan jumittuneisuus vanhanaikaisiin kuvioihin.. Grin
tallennettu
Irish
Vieras
« Vastaus #23 : 03.02.2007 19:36:42 »

Hienoa, ihan totta, että terveydenhuoltoalan ihmiset voisivat jättää sen syyllistämisen ja mennä itseensä.

Onhan abortti toimenpiteenä todella rankka ja vaikea juttu, sille, kenelle se joudutaan tekemään. Tähän lisäisin kuitenkin yhden näkökulman lisää; yhden gynekologin kanssa juttelin aborteista ja hän kertoi miten rankka kokemus jokainen abortti hänelle itselleen on. Tuskin on sellaisia hoitajia, jotka eivät aborttia tehdessään yhtään alkaisi miettimään asiaa syvemmin. Kukaan kun ei tieten tahtoen haluaisi olla enkeleiden tekijä, mutta se työ vain on jonkun tehtävä. Siitäkin huolimatta rankkaa, että ymmärtää sen olevan välttämätöntä ja oikeutettua.  Huh
tallennettu
Tähdenvalvoja
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 95


Let love be your energy


Profiili
« Vastaus #24 : 06.02.2007 13:21:40 »

Kiitos uudesta näkökulmasta.
Ymmärrän toki sitä hoitohenkilökunnan kokemusmaailmaakin,missä varmasti monenlaista hiihtäjää näkyy ja aborttia käytetään jopa ehkäisynä.
Oma viimeisin lääkärikäyntini meni sittenkin hyvin ja lausuin ääneen ajatukseni lääkärille hänen ystävällisyydestään ja neutraaliudestaan. Hän totesi,naulan kantaan,että ilkeydellä ei mitään voiteta tai saavuteta.

Maanantaina onkin sitten varsinainen abortin teko. Luultavasti olen jo kehittänyt riittävän paksun nahan siihen mennessä. Voi hyvin olla kuten Tycoon sanoi johtuvan kiireestä, niin se että ihmiset varmaan ottavat itseensä myös sellaisissa tilanteissa, joissa mitään pahaa ei olisi edes tarkoitettu,jos ovat jo valmiiksi täynnä syyllisyyttä.Itse koen voivani erottaa kyllä pahansuopuuden ja kiireen toisistaan, tai sitten olen vaan tosi vainoharhainen crazy2!

Oli jotenkin järkyttävää tajuta, kuinka kauan kestää ennenkuin voin keskeyttää raskauden.8. viikkoisella on paljon kehittyneempi vartalo jo kuin kuusiviikkoisella...Kuudennen viikon alussa menin terkkarille ensi käynnille,lääkärille sain ajan 4.päivän päähän ja keskeytykseen vasta reilun viikon päähän. Eli kaksi viikkoa menee pelkkään odotteluun,vaikka abortti pitäisi suorittaa mahdollisimman alkuvaiheessa.Tämä ei tietenkään ole henkilökunnan syy,vaan huonon säästöpolitiikan josta kaikki kärsivät.

En halua kuitenkaan valittaa. Hienostihan täällä Suomessa asiat periaatteessa toimivat. Abortti on laillinen ja nainen saa päättää omasta kehostaan. Ei tarvitse kenenkään virkkuukoukulla itseään silpoa. Nykyään otetaan kaksi tablettia ja se on suunnilleen sitten siinä. Ellei keskeytys tapahdu sitten 12 rv:n jälkeen, mikä on paljon pahempi ajatuksena.
« Viimeksi muokattu: 06.02.2007 13:38:02 kirjoittanut Tähdenvalvoja » tallennettu

Aurinko leijona,askendentti skorpioni, kuu oinas,merkurius leijona, venus leijona, mars rapu, jupiter leijona, saturnus neitsyt
*yildirim*
Astroholisti
*****
Viestejä: 1922



Profiili WWW
« Vastaus #25 : 06.02.2007 13:40:27 »

itse en halua ketään arvostella tai sanoa että olet elämässäsi tehnyt huonoja/vääräi pätöksiä. mutta en jotenkin vaan voi ymmärtää ihmistä joka päätyy aborttiin. minusta lapset ovat lahja oli niitä kuinka paljon tai vähän hyvänsä ja jokaisella raskaudella ja lapsen syntymällä on jokin suuri tarkoitus näille ihmisille.itsestään kesken mennyt raskaus on sitten asia erikseen. mielestäni silloin lapsi ei ollut vielä valmis syntymään tähän maailmaan.tämänkin koneiden pitäisi ottaa asia jonkinlaisen kasvun kannalta ja ehkä sillekkin asialle on jokin tarkoitus heidän elämässään...niin pahalta kun se saattaa siinä vaiheessa tuntua.
tallennettu

Tähdenvalvoja
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 95


Let love be your energy


Profiili
« Vastaus #26 : 06.02.2007 14:10:18 »

No niin ihmettelinkin jo missä ovat ne jotka eivät voi ymmärtää..
Voin kertoa ,Peppilotta, että täsmäleen noin minäkin ajattelin ennen kuin kävi niinkuin kävi. En minäkään halunnut arvostella tai mitään muutakaan, mutta kun kaverini joka tuli vaikeassa elämäntilanteessa raskaaksi,en voinut mukamas ollenkaan käsittää hänen aborttipäätöstään.Tätä olen pyytänyt häneltä anteeksi nyt. Ajattelin hänestä ikäviä asioita tuolloin. Minähän en hänen housuissaan ollut ja ulkopuolelta näkyi varsin huonosti sisään tilanteeseen jossa minä näin yksisilmäisesti vain sen lapsen oikeuden syntyä.

Nyt kun olen itse, kuin opetukseksi, joutunut tilanteeseen jossa raskauden jatkuminen ei olisi kenellekään viisas päätös, olen tullut ymmärtämään että joskus abortti on ainoa oikea ratkaisu.Ei voi odottaa että kaikki ihmiset ymmärtäisivät tai edes haluaisivat ymmärtää.Voi vain antaa anteeksi. Tässä tapauksessa en voi ottaa kovin konkreettisesti edes opikseni, koska ehkäisystä oli huolehdittu.
« Viimeksi muokattu: 06.02.2007 14:13:07 kirjoittanut Tähdenvalvoja » tallennettu

Aurinko leijona,askendentti skorpioni, kuu oinas,merkurius leijona, venus leijona, mars rapu, jupiter leijona, saturnus neitsyt
*yildirim*
Astroholisti
*****
Viestejä: 1922



Profiili WWW
« Vastaus #27 : 06.02.2007 15:20:46 »

itsellä käynyt juuri samalainen tilanne vaikka ehkäisystä oli huolehdittu tulin raskaaksi josta tuloksena nyt melkein 6kk ikäinen tyttö.vaikka nyt emme olleet asiaa niin "suunitelleet" en olisi ikinä voinut abottia tehdä...sillä uskon siihen että sillekkin oli syy miksei ehkäisy tässä tapauksessa toiminut.sitä ennen oli jo kaksi pientä tyttöä joiden kanssa jo sinäänsä aika kuluu ja vielä muut asiat päälle.en voi vain käsittää miten joku ajattelee vain miten minun itse on hyvä...entäs sen lapsen oikeus elämään? ja itse punnitsin kauan myös vaihtoehtoa että suomessa on paljon ihmisiä jotka eivät omaa lasta voi saada syystä tai toisesta. mielummin antaisin lapsen tälläiseen perheeseen kun abortin tekisin.omalla tavallaan välillä on raskasta mutta vielä raskaampaa olisi jos oman lapseni olisi "tappanut".
tallennettu

pluto
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 558


...miau...


Profiili
« Vastaus #28 : 07.02.2007 10:42:24 »

Kyllä joka raskaus ja mahdollinen abortti on mielestäni tapauskohtainen.

Kun parikymmpisenä vahingossa tulin raskaaksi, oli päätökseni aivan selvä. Ehdin miettiä asiaa joka puolelta, en siis pelkästään siltä kannalta, miten minun itse on hyvä.

En tiedä mistä tunne kumpusi, mutta tiesin täysin varmasti, että minun pitää tehdä abortti. Missään välissä epäilys ei nostanut vähääkään päätään, vaikka kuinka pyörittelin vaihtoehtoja ja moraalikysymyksiä mielessäni.
Tuon päätökseni kanssa olen elänyt siitä lähtien katumatta, mutta myöskään väheksymättä sen merkitystä.
Olenhan "tappanut" lapseni, kuten peppilotta asian ilmaisi.
Otan asiasta täyden vastuun ja jos oikeasti joskus olen taivaanporteilla tuomiolla sen asian vuoksi, olen valmis kantamaan seuraukset.

Viittä vuotta myöhemmin tiesin yhtä intuitivisesti, että nyt saan vauvan. 
Ajankohta oli huomattavasti epäsopivampi kuin edellisellä kerralla, opiskelut kesken jne., mutta taaskaan en epäillyt päätökseni oikeellisuutta.
Tyttö täyttää 8 tänä keväänä.

En ole erityisen intuitiivinen ihminen, mutta nämä kaksi päätöstä ovat olleet ilmeisesti sen kokoluokan asioita, etten ole totellut mitään muita näkemyksiä kuin omaa sisäistä ääntäni.

Kumpaakaan päätöstä ei ole tarvinut koskaan katua.
Olen herraties kuinka monta kertaa ajatellut "entä jos" ja joka kerta päädyn samaan lopputulokseen.

Mielestäni päätös abortista on aivan tarpeeksi raskas jokaiselle siihen päätyvälle, ilman että siitä pitää jonkun ulkopuolisen jeesustella.

Voimia sinulle Tähdenvalvoja!  smitten

« Viimeksi muokattu: 07.02.2007 10:45:38 kirjoittanut pluto » tallennettu
Hippu
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 39



Profiili
« Vastaus #29 : 07.02.2007 19:32:27 »

Niin, en minäkään sillä tavalla itseäni ajatellut silloin, kun tuohon aborttiin päädyin, että olisi ollut vain jostain mukavuudenhalusta tms. kyse.
Oli siinä kyllä kaikkea muuta ja sen kaiken muun lisäksi pelkäsin jostain syystä ihan sairaasti myös sitä, että tälle vanhemmalle lapselle (joka oli raskaaksi tultuani vasta 1,5 v) sattuu jotain samalla, kun yritän pyörittää tätä rumbaa ja hoitaa vauvaa.
Pelkäsin, että en ehdi repeämään joka paikkaan ja sattuu joku tapaturma, kun herpaannun hetkeksikin ja ajattelin kauhulla sitä syyllisyydentunnetta mikä siitä seuraisi.

Hassua, että poika sitten kuolikin tapaturmaisesti ja tässä ihan kotinurkilla, mutta se tapahtuikin vasta sitten, kun hän oli jo niin vanha, että ei voinut enää olettaa, että olisi ollut joka sekunti paimennettavana ja näköetäisyydellä. Osasi jo liikkua itsenäisesti ja tunsi paikat ja riskit.
Jälkeenpäin on tuntunut vaan siltä, kuin olisin aavistanut asian jotenkin jo silloin, mutta kyseisen tapahtuman piti vain tapahtua. En kyennyt lopulta sitä kuitenkaan estämään, vaikka kuinka yritin.

Niin ja ilman tuota aborttia tietyillä asioilla ei olisi niin paljon painoarvoa kuin niillä on nyt. Jälkeenpäin ajatellen se tuntuu hyvin merkitykselliseltä vaiheelta, joka kuului mukaan johonkin suurempaan kokonaisuuteen.

tallennettu
Sivuja: 1 [2] 3
  Tulostusversio  
 
Siirry: