Hyvää huomenta
Löysin googlella tämän Papayasta:
"Papaija
Trooppisesta Amerikasta kotoisin olevan melonipuun Carica papaya tummasiemeninen hedelmä on suosittu aamiaisruoka kuumissa maissa. Oranssinvärinen hedelmäliha tarjotaan viipaloituna sokerin ja sitruuna- tai limettimehun kanssa. Sitä syödään kinkun kanssa alkuruokana, tai hedelmäsalaatissa ilman kinkkua. Papaija voidaan myös keittää ja tarjota kuten kurpitsa. Kuoren ei tarvitse olla kaunis ja laikuton, kunhan hedelmä tuntuu pehmeältä. Hedelmän koko vaihtelee eri lajikkeilla huomattavasti, pienen omenan koosta aina yhdeksänkiloiseen. Kauppaa varten viljellään tavallisimmin puolen kilon painoisia hedelmiä.
Makeiskaupoista saa kuivattua papaijaa, josta lapset näyttävät pitävän kovasti. Minulle se toi mieleen sota-ajan "namimurut", jotka olivat kuivattuja, joskus sakariinilla makeutettuja vihanneksia.
Melonipuusta ja sen raaoista hedelmistä saadaan tihkumaan maitiaisnestettä, josta valmistetaan mm. elintarviketeollisuuden käyttämää papaiini-nimistä entsyymiä. Se edistää ruoansulatusta hajoittamalla valkuaisaineita. Tähän ominaisuuteen perustuu esimerkiksi mureuttajasuola, jota sirotellaan lihan päälle ennen paistamista. Suosittelevatpa jotkut papaijan tai mureuttajasuolan käyttämistä hyönteisten puremiin – pahkurat pehmenevät ja lakkaavat kutiamasta! Olemme kokeilleet, mutta ilman havaittavaa tulosta. Sitävastoin muistan tulosta syntyneen, kun lapsena jouduin syömään papaiinia kihomatolääkkeenä.
Talvella 1994 kiersi päivälehdissä uutinen, jonka mukaan Englannissa olisi havaittu papaijan toimivan ehkäisylääkkeenä. "Mitä uutta se nyt on", oli joku intialainen sanonut. "Aasiassa ovat naiset kautta aikain syöneet joka päivä papaijaa, paitsi silloin, kun halusivat lapsen!"
Populaaritieteellinen ravitsemusalan teos – mikä, en muista – kertoo papaiinin, samoinkuin ananaksen, kiivin ja viikunan samantapaisten entsyymien, toimivan valkuaisaineita hajoittavasti vain 60-77 asteen lämpötila-alueella. Ehkäpä oli hyvä, ettemme kokeilleet papaiinina hyttyspahkuroihin saunassa oltaessa! Niin, ja jossakin on ankarasti varoitettu kokeilemasta papaiinia, jos on allerginen mehiläisen ja muiden hyönteisten myrkylle.
Papaijan nimi tulee eräiden intiaanien käyttämästä nimityksestä ababai, josta on johdettu myös kirjoitustapa pawpaw. Sitä ei pidä sekoittaa pohjoisamerikkalaiseen hedelmään papaw (Asimina triloba), joka on Suomessakin joskus nähdyn cherimoyan sekä Amerikassa yleisten hedelmien sugar apple ja sour sop lähisukulainen. Näistä hedelmistä käytetään myös englanninkielistä nimeä custard apple."
http://www.kolumbus.fi/rahola/sanastot/p.html#papa
