Ei mitään yliluonnollista oikeastaan, vaan uni, jonka vieläkin väkevästi muistan:
Isäpuoleni oli ollut jo kolmisen viikkoa tiedottomana teho-osastolla kykenemättömänä kommunikoimaan kanssamme. Tsemppasimme häntä aina, että hän selviää tästä, eikä hänen pidä jättää meitä.
Eräänä aamuna näin unta, jossa olin hänen luonaan ja hän istui vuoteensa vieressä tuolilla kuin torkkuen. Ihmettelin asiaa ja katsoin mittareita hänen vuoteensa vierellä. Ajattelin, että hyvänen aika sentään, dialyysikone on tukkeutunut ja hänen verenpaineensa romahtaa. Kun heräsin tähän, tajusin, että hän olisi jo valmis lähtemään - mutta me vaadimme häntä jäämään. Annoin hänelle luvan lähteä, ettei rakkautemme saa estää häntä lähtemästä kun aika on.
Parin tunnin päästä sain tiedon, että hänet oli laitettu ns. saattohoitoon ja kun illalla kävin hänen luonaan, niin mittarit näyttivät samoja lukemia kuin unessani.
Olin parin päivän päästä hänen luonaan äitini ja sisareni kanssa. Hän kuoli ollessamme hänen vierellään ja pitäessäni häntä kädestä kiinni.
Ja toinen tapahtuma: ex-mieheni kuoli ollessani matkoilla, enkä tajunnut kysyä, mihin kellonaikaan tms. tämä tapahtui. Siivotessani hänen kotiaan myyntiä varten, huomasin, että molemmat hänen taskukellonsa olivat pysähtyneet tunnin välein... en ensin käsittänyt minkä vuoksi, mutta sitten tajusin, että toinen oli ollut vielä kesäajassa.
Kolmas henkilö puolestaan... ex-poikaystäväni kanssa kävelimme unessa autiolla hiekkarannalla ja kerroin hänelle, ettei meidän kuulu enää olla yhdessä. Hän kuuluu sinne ja minä elän yhä ja olen naimisissa... Jonkun ajan päästä luin kirjan, jossa kerrottiin, että jotkut ihmiset menevät kuolemansa jälkeen 'viimeiselle rannalle', jossa he voivat elää haluamallaan tavalla ennenkuin siirtyvät taas uusiin oppijaksoihin.
Hän oli todella hyvä autonasentaja eläessään, ja olin pulassa autoni kanssa - olin ostanut sellaisen auton, joka ei ollutkaan käytössäni luotettava. Näin sitten unta, että hän pyysi minua nousemaan autoon - kyse oli valkoisesta farmariautosta, jota en ollut ennen nähnyt... hän kehotti minua ajamaan tällä autolla, ensin emmin, mutta sitten suostuin. Hän kertoi pitävänsä huolta, että pärjään sen auton kanssa.
Seuraavana päivänä lehdessä näin ilmoituksen myytävänä olevasta autosta, sovin koeajosta, ja olin lentää purstolleni, kun näin auton. Se oli juuri samanlainen kuin unessani
Ostin sen ja ajan sillä yhä - se ei ole koskaan jättänyt minua tielle, vaikka remppaakin on ollut. Tämä todella luotettava hoppa on palvellut minua jo seitsemisen vuotta!
Tsemppiä Sinulle slslsl - kuolemanpelko kuuluu joillekkin ihmisille osana kasvua, pääset taatusti siitä yli - me muutkin olemme päässeet.
Ja kuten Nietzhe sanoi: En minä kuolemaa pelkää, en vain halua olla paikalla kun se tapahtuu
