Hiisitär
|
|
« Vastaus #34 : 30.01.2007 11:09:37 » |
|
Tässä, slslsl, lupaamani kanavointi. Se on kirjasta ”Henkimaailman opetuksia”, jonka on julkaissut Suomen Spiritualistinen Seura. Tarkemmat tiedot tekstin lopussa. Tässä siis vain yksi näkemys kuolemaan ja kuolemanjälkeiseen elämään. Olen heittänyt väliin omia selventäviä kommentteja sulkumerkkien sisään, nekin vain minun näkemyksiäni.
ELÄMÄ TOISELLA PUOLELLA (---) Te ette ole kokeneet henkimaailman iloja. Teidän aineellisessa maailmassanne ei ole mitään, johon voisitte verrata henkimaailman elämää, joka on vapaa lihan kahleista ja aineellisen ruumiin vankeudesta; siellä te voitte liikkua minne haluatte ja ajatuksenne saavat ilmaisumuodon, toiveenne täyttyvät ja te vapaudutte rahahuolista. Ei, ette ole kokeneet henkimaailman iloja (Silver Birch tarkoittaa siis, ettemme ole kokeneet noita iloja maanpäällisessä elämässämme – AthaMaarit huom-). Te jotka olette kahlehditut aineeseen, ette vielä ymmärrä, millaista kauneus voi olla. Olen kertonut teille valosta, väreistä, maisemista, puista, linnuista, joista, vuorista ja kukkasista – ja sittenkin teidän maailmanne pelkää kuolemaa. Kuolema herättää kauhua teidän sydämissänne. Mutta teidän elämänne alkaa vasta sitten, kun olette ”kuolleet”. Nyt te elätte, mutta oikeastaan olettekin melkein kuolleet. (---) Sanoin on mahdotonta verrata teidän maailmaanne henkimaailman elämään. Me, jotka olemme ”kuolleet”, tunnemme paljon enemmän elämää kuin te. Henkimaailmassa taiteilijan kaikki unelmat toteutuvat, maalari ja runoilija saavuttavat pyrkimyksensä, nero voi täydellä voimalla ilmentää itseään, kaikki maalliset vaikeudet katoavat ja jokainen käyttää lahjojaan ja kykyään toisten palvelemiseen. Henkimaailmassa ei ole kömpelöjä sanoja, millä ilmentää haltioitumista, vaan ajatus on elävä kieli, jonka ilmaisukeino on nopeampi kuin salama (telepatia siis – AthaMaarit huom-).
(---) Kuolema ei ole traaginen. Elämä teidän maailmassanne on traaginen. (---)Kuolema on hengen vapautuksen riemua, hengen, joka on ollut vangittuna aineelliseen ruumiin salpojen takana. Onko traagista vapautua kärsimyksistä ja sielun päästä kotiinsa? Onko traagista nähdä värien ihmeellistä kisailua, kuulla soittoa, joka ei ole maasta kotoisin? Onko teistä traagista ilmentää itseämme ruumiin kautta, joka ei tunne kipua, liidellä yli koko aineellisen maailman yhdessä silmänräpäyksessä ja nauttia henkielämän kauneudesta?
Teidän maailmassanne ei ole ainoataan taiteilijaa, joka voisi siveltimellään kuvata minun maailmani loistoa. Ei ainoatakaan soittoniekkaa, joka voisi teidän sävelillänne kuvata tämän maailman musiikkia. Ei ole ainoatakaan kirjailijaa, joka voisi aineellisin sanoin esittää tämän maailman kauneutta. Miten iloinen yllätys teille kaikille, kun kerran pääsette tähän maailmaan.(---) Meillä on kukkia, jommoisia ette ole koskaan nähneet, meillä on värejä, joita teidän silmänne eivät ole koskaan selittäneet, meillä on maisemia, metsiä, lintuja ja kasveja, vitoja ja vuoria. Teillä ei ole mitään sen veroista. Mutta se saatte vielä iloita niistäkin, sillä vaikka te olette haamuja, niin te olette sittenkin eläviä olentoja.
(Seuraavassa muutamia meedion kysymyksiä ja Silver Birchin vastauksia)
Miten käy ihmisen, joka siirtyessään toiseen maailmaan ei usko elämän jatkumiseen, vaan ajattelee, että kuolema on kaiken loppu? - Koska te ette voi kuolla, kun se on luonnonlakia vastaan, niin ihminen herättyään toteaa sen (jotkut ihmiset tarvitsevat unta ja lepoa siirryttyään kuoleman kautta henkimaailmaan, ennen kuin ovat valmiita elämään henkimaailmassa täysipainotteisesti sen aikaa, kunnes on taas aika syntyä uuteen elämään tai jatkaa kehitystä henkimaailman tasolla –AthaMaarit huom-).Miten kauan kestää ennen kuin hänelle selviää henkimaailman totuus, riippuu hänen sielunsa kehityksestä – miten pitkälle sielu on kehittynyt ja miten se voi sopeutua uusiin olosuhteisiin.
Onko sellaisen henkilön siirtyminen toiselle puolelle vaikeaa? - Sekin riippuu sielun kehityksestä. Siirtyminen teidän maailmastanne minun maailmaani ei ole vaikeaa, sillä tavallisesti ihminen ei ole tietoinen tästä muutoksesta (joskus käy niin, ettei ihminen tajua kuolleensa, vaan jää elelemään kotiinsa ja rakkaittensa lähelle ihmetellen samalla, miksi nämä eivät huomaa häntä –AthaMaarit huom-) Vain pitkälle kehittyneet sielut ovat tietoisia siirtymisestä toisesta maailmasta toiseen.
Jos sellainen ihminen on ollut hyvä, täytyykö hänen kärsiä sen johdosta, ettei hän ole uskonut elämän jatkumiseen, vaikka siitä on hänelle sanottukin? - Hyvä ja paha, minä en tiedä, mitä nuo sanat merkitsevät. Se riippuu yksinomaan siitä, minkälaisen elämän ihminen on viettänyt, onko hän palvellut toisia ja käyttänyt hyväkseen tilaisuutta ilmentääkseen Suurta Henkeä, joka on hänessä. Se yksin merkitsee jotakin. Tieto on parempi kuin tietämättömyys, mutta ainoa koetus on se, miten te olette eläneet päivästä toiseen.
Kun eroamme aineellisesta ruumiistamme, niin onko henkiruumiimme yhtä todellinen ja kiinteä kuin se, jonka jätimme jälkeemme? - Paljon todellisempi ja kiinteämpi kuin se, jonka jätitte jälkeenne, sillä teidän maailmanne ei ole lainkaan todellinen. Se on vain henkimaailman heikko kopio. Meidän maailmanne on todellinen, mutta te ette käsitä todellisuutta ennen kuin siirrytte tänne puolelle.
Onko henkimaailma yhtä luonnollinen ja aineellinen henkiolennoille kuin aineellinen maailma meille? - Paljon luonnollisempi, sillä se on todellinen. Te olette vankeja. Aineellinen ruumis, joka ympäröi teitä joka puolelta kahlehtii teitä. Te ilmennätte hyvin pienen osan todellista itseänne.
Mitä oikeastaan tapahtuu kuollessa heti sen jälkeen, kun henki on eronnut ruumiista? - Kun sielu on tajunnassa, niin hän näkee henkiruumiin vähitellen irtautuvan ja avaa silmänsä saavuttuaan henkimaailmaan. Hän tajuaa ne, jotka lausuvat hänet tervetulleeksi ja on valmis aloittamaan uuden elämän. Jos sielu ei ole tajunnassa (tässä yhteydessä tarkoitetaan varmaan henkistä tietämystä ja tajua siitä, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen kuin ruumiin tajunnantilaa – AthaMaarit huom-), niin häntä autetaan kuoleman portin läpi ja viedään hänelle varattuun paikkaan – joko sairaalaan tai lepokotiin - kunnes hän käsittää uuden elämän.
Kun siirrymme henkimaailmaan, tapaammeko siellä omaisiamme, jotka ovat siirtyneet sinne ennen meitä? - Tapaatte, jos rakkaus yhdistää teitä. Mutta jos teillä ei ole rakkautta, ette tapaa toisianne.
Onko elämä toisella puolella ikuinen? - Kaikki elämä on ikuista, sillä elämä on osa Suurta Henkeä, joka on ikuinen.
Voivatko vanhemmat kuoltuaan tuntea lapsensa, joka kuoli hyvin nuorena? - Voivat, sillä lapsi ilmestyy vanhemmilleen sellaisena kuin hän oli siirtyessään tälle puolelle. Te unohdatte aina, että lapsi tuntee vanhempansa, sillä lapsi on seurannut heitä kaiken aikaa ja tulee heitä vastaan., kun he saapuvat tälle puolelle.
Henkimaailman opetuksia (The Teachings of Silver Birch, toimittanut A.W Austen) Suomen spiritualistinen seura ry Helsinki 1989
|