Nostanpa tätä.
Nyt alkaa enemmän ja enemmän avautumaan tää 11. huone.
varsinkin tuo
siellä.
BIG LOVE.
Jos leijona on sellainen rakastava,
niin ajatukseni on todella laajoja...
ja ne haluaa laajentua entisestään.
oon huomannut, että mitä vanhemaksi tulen, sitä enemmän
olen ryhmäkeskeisempi. ja ajattelen asioita laajoista perspektiiveistä,
toki tietenkin yksilötasoon paneutuen ensin (
) tekee sen,
ja
otan hyvin syvälle sydämeeni asioita mitä maailmalla tapahtuu, ei niiinkään kaikki,
vaan kansat, yhteiskunta, ihmiskunnat, ja missä ikinä olenkin työssä, niissä missä työ ei ole itsenäistä,
niin samantien tuo 11. huone korostuu.
Ihmisten yhteistyökykyisyys ja hyvinvointi.
välillä olen niinkin herkkis, että saatan lukea jotain uutista missä kerrotaan jostain ihmisten sorrosta, ja
alkaa itkettään... voipi olla tuo arska rapukin asialla. mutta usein olen hyvin huolissani ihmisistä ja olenkin työpaikoillani
ollut se kuka puuttuu asioihin ja haluan jakaa ihmisille asioita, mitkä edistää hyvinvointia, ja kaikkia parannuskeinoja.
miinuksena on se, että liian laajat perspektiivit saattaa mut epähuomioon yksilön huomioimiseen, vaikkakin periaatteena on,
että en ikinä kuuna päivänäkään, usko muutaman sanaan, enkä yleisiin oletuksiin, vaan haluan perhtyä asiaan yksilötasolla, vaikka sitten ihminen kerrallaan. enkä usko mihinkään juoruihin tai kenenkään mielipiteisiin toisista ihmisistä, koska ne on niiden näkemys ihmisistä.
olenkin huomannut olevani sellainen, että rikon rajoja mitkä koskee toisten oletuksia toisista. koska ne on aina henkilökohtaisia kokemuksia.
se mitä olen oppinut, on, että en "haukkaa" liian suurta palaa, koska kerta kaikkiaan, vaikka välitystä riittäisi, niin ei voimat riitä kaikkia rakastamaan ja miettimään. ei kerta kaikkiaan voi kantaa liian suuren ihmismassan asioita harteillaan.
Kartalla on myös muitankin tuohon altistavia piirteitä, niin täytyy vetää se raja johonkin....
vesimiehen huoneessa leijonaa... siinä on vieläkin hakemista... mutta se toteutuu niin, että leijonamaisesti universaali rakkaus
ketään tuomitsematta, ennakkoluuloista puhumattakaan, ja se että asioihin perehdytään.
ja sellainen uskomaton rakkaus ihmisiä kohtaan, ketkä mun arvomaailman mukaan on tehnyt hyviä asioita ja edistää hyvää.
monet saattaa saada musta väärän, kuvan kun olen niin positiivinen ja haluan sanoa ihmisille, kaikista niistä hyvistä asioista mitä ihmisissä on. Kerran sain tehtäväksi edellisen työpaikkani aikana, että minun täytyi seurata toisen toimipisteen meininkiä.
ja pistää merkillä hyvät ja huonot puolet. ja ne eivät olleet tottuneet siihen, että joku jakaa myös sitä positiivista palautetta.
tuo mun asetelma ehkä menee enemmän vesielementtien mukaisesti. mutta se välittäminen on joskus sellaista mitä muut ei ymmärrä, tai ole tullut kokeneeksi...
nykyyään on niin paljon suorittamista ja negatiivisuutta. esim. jos töissä saa palautetta, niin se on vain ne negatiiviset asiat. ei kerrota, että missä ihminen on oikeasti hyvä, ja sanota asioita rakentavasti. onko nykyään niin että, tai vaikka aiemmin, että kun ihmiset on hiljaa niin kaikki on hyvin?
tai ylipäätään elämässä...
sit kun asiat on hyvin, ja menee toisten mielen mukaan, niin ollaan hiljaa vaan.
ja auta armias kun teet jonkun virheen, niin siitähän voi tietenkin aina paasata.
Mun mielestä, ihmisten olisi parempi jakaa myös niitä itse havaitsemiaan hyviä asioita toisista toisille, eikä aina vaan sanoa niitä, mitkä itsessä toisessa on väärin
Koska esim. vaikka työhön perehdyttämisessä on KAIKEN avain se, että olet läsnä, ja annat palautetta, eikä niiin että takerrut niihin, mitä ei saisi tehdä, ja mollaat kuinka ei osaa. ei ihminen kehity jos ei kannusta...
Tästä summa summarum kaikille:
Muistakaa sanoa kaikille, niitä hyviä asioita ihmisistä mitä huomaatte, ei saa olla niin laiska, ja pitää ihmisiä itsestään selvyytenä,
että "kylllä se tietää että mitä tarkoitan", vaan se pitää myös sanoa. jos on varaa sanoa niitä negatiivisuuksiakin, ja sanoa epäkohdista, niin on myös varaa sanoa niistä mitkä on toisessa positiivista. Antakaa niitä hyviäkin palautteita
tämmöinen ajatusjuttu taas....
