Minä koen asian niin, että meillä ei ole kuin YKSI elämä.
Siihen asti on "illuusio" monesta elämästä ja niitä periaatteessa elääkin, kunnes tapahtuu loksahdus ja on vain yksi se elettävänä oleva elämä. Nämä kaikki menneiden elämien inkarnaatio kokemukset ikäänkuin "imaistaan" yhdeksi elämäksi ja se on huisin hauskaa nähtävää.
En silti koe niinkään, että sitä olisi sen valmiimpi silloin kuin tajuaa, että tämä on "viimeinen" elämä täällä, sillä se ei ole sitäkään, vaan se on vain yksi ja ainut elämä.
Periaatteessa sillä ei ole merkitystä missä vaiheessa ns"inkarnaatiokiertoa" tuo loksahdus tapahtuu, koska samalla se muuttuu siihen yhdeksi elettäväksi elettäväksi, ja periaatteessa tässä juuri aika "vääristymä" paljastuu tässä parhaimmillaan.
Henkimaailmassa lilluntaa... hmmm..
Sekin avautuu sitten ihan toisella tapaa...