Sielu on ikuinen ja jatkaa kehitystään jatkuvasti. Silver Birch sanoi, kun häneltä kysyttiin tästä kehityksestä, että hänen yläpuolellaan on kehittyneempiä sieluja, heidän yläpuolellaan vielä kehittyneempiä sieluja jne jne. Ketju on ihan loputon.
Kehityksemme ei siis lakkaa siihen, kun maanpäältä on kaikki asiat opittu ja koettu, eikä sielulla ole tarvetta tulla tänne (sielu saa halutessaan kyllä tulla tänne esimerkiksi opetustehtäviin. Tällainen sielu oli esimerkiksi Jeesus eläessään). Kehitys jatkuu sitten henkisellä tasolla, henkimaailman sfääreissä, ihan omaan tahtiimme.
Näin tätä on taidettu kertoilla täällä astrossa ja kirjoissa.
Jotenkin alkoi nyt kuitenkin mietityttämään. Tavallaan maapallon väki on jumissa kun tänne tulee aina "alhaista" kehitystä hakevat sielut, joten maailmanrauha ja tasa arvo ei tulisi koskaan toteen.
Mitä tekemistä on niillä "valmiilla" sieluilla jotka eivät palaa kehostoihin. Vaikka sielä olisi kuinka ihanaa ja kaunista katsottavaa, niin mitä he tekevät. Ovatko he meitä varten vai jotain ylempää varten, varmaan verrannollisesti onko ihminen enkeliä varten vai toisinpäin. :
Aika mielenkiintoisia asetelmia
Sikäli, etten ole osannut ajatella näitä tällätavoin...
Olen käsittänyt tämän niin, että sielu saa sieluminuutensa jossakin ...(pitkällisen kehityksen tuloksena) vaikkapa maaplaneetalla. Tämän jälkeen se kehittyy eri elämien myötä kypsyyteen ja ymmärrykseen - ihmiseksi -, minkä jälkeen sillä on mahdollisuus inkarnoitua edelleen eri paikkoihin niin tässä universumissa kuin muissakin galakseissa.
Tällaiset riittävän kehittyneet sielut jatkavat tietenkin opintojaan oman henkilökohtaisen opetussuunnitelmansa myötä. (Alkutaipaleella opintojen ohjaajina ovat toimineet mm. ns. Karman herrat)
Kun sielulla ei ole karmavelkoja, vaan se on riittävän kehittynyt, niin sillä on mahdollisuus inkarnoitua halutessaan esim. takaisin maaplaneetalle - ikäänkuin kehitysapujoukkoihin
Onhan tietenkin tapahtunut niinkin, että monia kehittyneitä sieluja on jäänyt tänne kollektiiviharhan sulojen vuoksi karmankiertoon takaisin... mutta uudelleennousu on silti helpompaa kuin se ensimmäinen nousu sieluminuuden saavuttamisesta karmattomaksi planeetan kulkijaksi
Ja siellä toisella tasolla on takuulla todella paljon touhua ihan vaikka emme heille aikatauluja laatisikaan.
Voisin verrata tätä vaikkapa markettiin... näkyvä porukka täällä on henkilökuntaa, joka ottaa tavaraa vastaan, pakkaa, laittaa esille, myy, rahastaa... tekee tämän materiaalisen puolen. Sitten silmillemme näkymättömissä toimii toimistotyöntekijöitä, somistuksen suunnittelijoita, markkinointihenkilökuntaa, kirjanpitäjää, henkilöstöpäällikköä, tavaratalopäällikköä jnejnejne... Ja he ovat niitä, jotka tekevät ne suurimmat suuntaukset....
Korkein minämme on juuri siellä osastolla, ja hän antaa ohjeita egollemme, persoonallemme -
huom. ei käskyjä, siitä miten meidän tulisi toimia. Hän on kuin koiran taluttaja, joka yrittää ohjata meitä oikealle reitille. Oletko muuten yrittänyt työntää koiraa hihnalla oikeaan suuntaan....
Höh - no mutta höpisisin tästä aiheesta vaikka miten...
Pohdit muuten
Lari sitä taivaankannesta kirjoittajaa, joka ei usko reinkarnaatioon..
Hän on Johanna Broman. Olavi Moilanen ei myöskään usko, jos en nyt väärin käsittänyt hänen sanojaan.
Toisaalta on sitten aikas monta muuta, jotka uskoo
*Inanna* - mielenkiintoinen teoria tuokin
Harvemmin olen kuullut lohdutettavan reinkarnaatioteorialla. Olen elänyt 'tynnyrissä' lapsuuteni, ja silloin opetettiin lujasti, että maasta olet tullut ja maaksi pitää tuleman ja sieltä sitten viimeisenä päivänä (ei kerrottu mitä kuuta - mätäkuutako) nostetaan vaikka parasiitit yms. olisivatkin jo kropan kalunneet
Toisaalta - sehän on todellakin oiva lohtu... se on selittänyt paljon näitä kummallisia ajatuksia ja tuntemuksia niin omassa kuin toistenkin elämässä. Ja silloin kun lakkasin uskomasta 'isieni uskoon' ja tunnustin itselleni uskovani reinkarnaatioon, niin kuolemanpelko tosiaankin hälveni ja asiat saivat selkeämmän kirkkaamman selityksen.