seuraava »

[Irish]

Minulla ei..

Tarkoitan nyt lähinnä sitä, miten hyvin pystyy pitämään elämänohjakset käsissään.

Minä ihailen ja arvostan yli kaiken järjestelmällisiä ihmisiä,
joiden vaatekaapit ja pöytälaatikon sisukset on aina tiptop,
joilla ei loju puolet omaisuudesta aina lattialla jne.

On alkanut OIKEASTI vähän huolestuttamaan tämä huoleton elämäni, tai sanoisinko kaoottinen. Joudun mm. tekemään suursiivouksen kerran viikossa, enkä kaksi kertaa vuodessa, niinkuin "kunnon ihmiset". Puolet koulupapereistani/laskuistani/vero-systeemi yms-papereistani ovat aina hukassa, enkä edes ikinä tiedä, mitä olen etsimässä.  Usein pitää soittaa kavereille ja kysyä, että eihän meillä ole ensi viikolla mitään koetta/tehtävän palautusta, kun kirjoitan kaikki päivämäärät ylös erinäisille lapuille, jotka vain maagisesti katoavat, samoin kuin sukkien parit. Olen lukinnut itseni kaksi kertaa ulos (jättänyt avaimet kämppään).

En siis oikein pysy perässä. Eniten pelottaa että hommaan itseni tosi pahoihin hankaluuksiin joidenkin kela- tai vero-systeemien kanssa, kun en ymmärrä niistä mitään ja jos hukkaan jonkun tärkeän paperin, en edes jälkeen päin muista että sellainen on ollut olemassa. Ja jos muistankin, minut valtaa täysi välinpitämättömyys. En siis edes HALUA ottaa vastuuta asioista, vaan kovasti toivon että "kaikki sujuisi kuin itsestään.."... 

Mieluiten vain haaveilisin päivät pitkät ja olisin onnellinen. 

Arvatkaa vaan, olenko YRITTÄNYT muuttaa itseäni? 
Ostin jopa kansioita, joihin laittaisin kaikki tärkeät paperit ynnä muut.
Siellä ne ovat edelleenkin tyhjinä hyllyssä.
Ystäviäni ja perheenjäseniä huvittaa ja kammottaa tämä minun sohellukseni
ja olen lopen kyllästynyt pyytämään apua, kun en tiedä asioistani.
Äiti on lohdutellut minua, että hän oli samanlainen nuorena. 

Minä vain haluaisin oppia laittamaan tavarat ja vaatteet heti paikoilleen. Ottamaan vastuun koulusta/töistä yms. velvollisuuksista. Mutta ne asiat tuntuvat kahlitsevan minun pienen sieluni, en halua elää täällä juuri niin kuin minun pitäisi elää! Tiedän kyllä että olen hirveästi kasvanut teinivuosista, jolloin elin todellista taiteilijaelämää kännissä, pilvessä, syömättä, nukkumatta, katoamalla matkoihini ilmoittamatta kenellekään. Tämä huolimattomuuteni ei mielestäni enää ole niin kovin itsekästä, mitä se aiemmin oli. En sysää vastuutani enää muille, mutta tarvin hirveästi tukea ja neuvoja, jotta osaisin hoitaa hommani.

Voisihan tätä tietenkin katsoa myös
astrologisesta näkökulmasta.

  kaksosissa
 

Ei kai ihme, jos olen levoton, impulsiivinen, huoleton, suunnaton?

2. huoneessa, eli taloudenpidon alueella minulla on uranus jousimiehessä, eli hoidan asiani ehkä hieman poikkeavalla ja huolettomalla asenteella.

Lisäksi kartallani on yhdeksän kolmiota,
eli "valitettavasti" olen tuudittautunut siihen
että minulla on yksinkertaisesti ihan hemmetin hyvä tuuri kaikessa.
Jotenkin aina asiat ovat järjestyneet.
Ja tulevat jatkossakin järjestymään. 

Nyt on vain sellainen olo,
että olisi aika ottaa vastuu, että saisi mielenrauhan.
Tili on tyhjä eikä autossa ole bensaa,
kuvainnollisesti ja myös kirjaimellisesti.

[Irish]

Eikös Uranus symboloi teknologiaa ja kaikkia ihmisen luomia järjestelmiä ja rakenteita?
Kartallani on  ja      .

Ehkä tämä selittää jonkin verran vaikeuksiani ymmärtää ja tulla toimeen
kaikkien teknisten vehkeiden ja yhteiskuntarakenteiden kanssa.

Ainoita vehkeitä, joiden kanssa tulen juttuun,
ovat TV ja kännykkä. : 

[Ebenia]

Minulla on päässäni homma hanskassa, mutta ympärillä kaikki on sekaisin - ihan konkreettisesti.  : Olen ihan mieletön sottapytty, sotken joka paikan, en osaa pitää tavaroita järjestyksessä, hukkaan tavaroita ja olen oikea hirviö kotitalousasioissa. Sen sijaan pääni on hyvin selvä, tiedän mitä haluan, minne olen menossa ja aika pitkälle myös tiedän mitä haluan elämältäni ja miten elämäni haluan viettää. Se helpottaa elämää ihan mielettömästi!

[Yulunga]

Suurpiirteisyys on ihanaa mutta kieltämättä sellaisen ihmisen seurassa on rasittavaa, koska joutuu paapomaan  ja tekisi mieli sanoa että NYT otappa vastuu itsellesi. Mutta onhan niin häröjä ihmisiä, tunnen monia ja minulle ovat rakkaita, ja ne vaan ON sellaisia eikä sille sitten mahda mitään.  Itsehän siitä eniten kärsivät 

En oikein tiedä, mihin ryhmään itse kuulun. Perheeni mielestä olen toivoton taivaanrannan maalari, mutta omasta mielestäni kyllä pärjään ihan hyvin.  Ainakin kun vertaa Iirikseen!     

[Irish]

Suurpiirteisyys on ihanaa mutta kieltämättä sellaisen ihmisen seurassa on rasittavaa, koska joutuu paapomaan  ja tekisi mieli sanoa että NYT otappa vastuu itsellesi. Mutta onhan niin häröjä ihmisiä, tunnen monia ja minulle ovat rakkaita, ja ne vaan ON sellaisia eikä sille sitten mahda mitään.  Itsehän siitä eniten kärsivät 

En oikein tiedä, mihin ryhmään itse kuulun. Perheeni mielestä olen toivoton taivaanrannan maalari, mutta omasta mielestäni kyllä pärjään ihan hyvin.  Ainakin kun vertaa Iirikseen!     

Hehheh.. Juuri siitä minä eniten kärsinkin, kun olen joillekin tutuilleni jatkuva pain in the ass, kun kyselen tyhmiä. Mutta ei kaikkea voi tietää ja ymmärtää, ennen kuin osaa. 

Ongelmat kai on lähteneet siitä, että olen nuorin lapsi ja kieltämättä pilalle hemmoteltu kakara. Olin kaiken lisäksi vielä todella ujo ja arka vielä yläaste/lukio-iässä ja jännitin mennä yksin hoitamaan asioitani. Useimmiten isä auttoi minua ihan kaikessa. Vasta sitten kun isä kuoli, todella oli pakko alkaa itse pähkäilemään, että mitenkähän tämä tehdään...

Aika usein tunnen alemmuutta sen takia, että olen niin riippuvainen muiden avusta. Kaikki kun eivät heti hoksaa että olen kasvanut tynnyrissä, niin ihmettelvät, miten joku on näin peukalo keskellä kämmentä. 

Eiköhän tässä nyt ole vähän itseironiaakin mukana - on paljon asioita jotka hoidan erittäin tarkasti ja tunnollisesti. Jos lupaan jotain, sen myös teen ja erittäin hyvin. Olen kaikkialla 15min etuajassa, laskut tulee 99%:sesti maksettua ennen eräpäivää ja asiat tiskaan pääsääntöisesti heti syötyäni.  :

[Pallaskissa]

Aaaah, kuulostaapa tutulta  ... Kotonani asuu nimittäin hlö, joka on  ja  , 2. huoneen kärki  Hahah, se en ole minä  :, vaan mieheni  ja yllätys yllätys, tärkeät paperit ja raha-asiat yms on "jätetty suosiolla" käsiini  ...Muuten hän kyllä pitää hyvää järjestystä yllä ja valokuvamuistinsa avulla tietää hyvinkin tarkkaan, missä mikäkin tavara on. Mutta paperit ja muistiinpanot, tärkeät päivämäärät tms viralliset jutut, niissä hän luottaa aivan totaalisesti "lisämuistiinsa" eli minuun 

[Irish]

Heheh.. On minullakin joku maaginen kyky tietää missä kaikki on.. Jos jokin on minulta "hukassa" se tarkoittaa yleensä sitä, että en ole sitä edes etsinyt. Jos ystävillä on jokin hukassa, minä usein sanon tosta vain että se on sun taskussa/keittiön alimmassa laatikossa/käsilaukun pikkutaskussa ja sit se on siellä, missä sanoinkin.

Pallaskissa, et varmaan ymmärräkään miten paljon miehesi arvostaa ja on kiitollinen, että pidät ohjakset käsissäsi!

Olen miettinyt, onko väärin, jos juuri vaikka parisuhteessa toinen hoitaa tuollaiset asiat kokonaan.  Toisaalta, minä olen suhteissani ollut toiselle aina se joka tukee henkisesti ja emotionaalisesti, kun toinen on auttanut minua taas arkisissa dilemmoissa. Kyse on vastavuoroisuudesta - siitä että täydennämme toisiamme. 

[Asterix]

Homma on hanskassa ja hanskat hukassa.. :

Olen opetellut järjestystä.

Nykyisin pidän vaatteet järjestyksessä
ja kodin siistinä, mutta minua motivoi
siinä voimakas viehtymys kaikkeen kauniiseen ja luxukseen.

Turhamaisuuden alkuun panevaa voimaa ei kannata väheksyä.

Vaatteet eivät näytä kauan hyville, jos ne roikkuu
tuolien karmeilla, pahimmassa tapauksessa mytyssä lattialla.

Kaunis koti saa mielen
voimaan hyvin ja se vetää
puoleensa henkisesti, fyysisesti ja materiaalisesti
kauniita ihmisiä/asioita/energiaa.

Laskut maksan edelleen pää-asiallisesti
vähintään viime tipassa, myöhässä
ja tykkään eniten, jos joku muu voi hoitaa ne.

Olen silti kokemuksistani rikkaana sitä mieltä,
että kuka tahansa osaa hallita järjestystä,
mutta epäjärjestyksen hallinta vaatii jo todellista lahjakkuuta. 

Työssäni olen oppinut ottamaan rennommin nyt työskennellessäni
täällä Wienissä.
Töissä ei tarvitse olla niin minuutilleen klo 8.30,
mikä Suomessa tarkoittaa sekunnilleen 8.15, vaikka työskentelet
toimistossa
ja lounaan voi syödä rauhassa 2:ssa tunnissa.
Pää-asia on, että tapaamiset tulevat hoidettua ajallaan
ja työt tehtyä hyvin.
Sitä ei tehdä noudattamalla orjallisesti kelloa,
vaan tekemällä se työ, mikä on tehtävä.

Olen siis 
 
 
  (2.huone, kärki  )
 
 
 

[*Alkmene*]

No minä olen kyllä oppinut jo ihan lapsesta asti hoitamaan käytännön asiat itse ja jossain vaiheessa olin jo melkoinen perfektionistikin.
Kaikki oli mapissa ja juoksin lasten perässä siivoamassa kaiken heti paikoilleen. 
Kun tuossa joitain vuosia sitten jouduin asumaan remontin keskellä yli vuoden, se hioi kummasti tuota tarvetta, että kaiken pitää olla tiptop ja järjestyksessä ja mapissa luetteloituna.  :

Sellainen ominaisuus minulla on kyllä säilynyt läpi elämän, että en säilö mitään kauaa. Kuitit ja tositteet säilön vuoden ja sitten on rovio.  Joka muuttossani hävitän mahdollisimman paljon tavaraa.
Muutenkaan en säästä yhtään mitään pahan päivän varalle.
Olen hirvittävät määrät jakanut tavaraa ja kaikkea mahdollista sukulaisille tutuille ja oudoille/keräyksiin. En voi sietää mitään rytöä roikkumassa nurkissa.
Lienee osaltaan joku vastareaktio äitini toiminnalle, joka kerää kirjoja, kortteja, ikoneja, posliinia yms ja kaikki kuitit säilytetään vähintään kymmenen vuotta. Kaikella on jotain tunnearvoa, eikä mistään koskaan raaski luopua. 

Jotenkin sitä oppi kotiäiti vuosina ihan huomaamattomasti "vie mennessäs, tuo tullessas" tyylin.
Ja tosiaan lapsena jo saatoin omassa kotonani yhtäkkiä siivota kaikki keittön kaapit tai vaatekomerot... minua ärsytti se sotku ja tavaran keräys...
 
Muutenkin olen "hoitanut hommat" aina...
TOSIN, kaikki byrokratia yms on jotain sellaista minkä mukaan menen mahdollisimman vähän ja järjestän sinne suuntaan hankausta joka saralla ja jaksan kysyä ja ihmetellä ristiriitaisuuksia siellä...
Jotkut veroilmoitus yms asiat mieluusti hoidatan jollakulla muulla... mutta kotini on linnani. 

[Pallaskissa]

Kyse on vastavuoroisuudesta - siitä että täydennämme toisiamme.

Juuri näin 

[Esmiralda]

Minä luulen, että järjestyksen kaipuuni (Uranus kaksosissa)voisi mennä äärimmäisyyksiin rapuihmisenä, mutta onneksi elämääni on tullut kaikenlaista sekameteliä.

Tiesin heti, millaiseen mieheen olen yhtynyt, kun löysin hattuhyllyltä boksereita jne. Sitten olen aina joutunut olemaan 'vanhan keskellä'. Vanhoissa taloissa, vanhojen tavaroiden joukossa, jossa ei saa edes vanhoja kenkiä panna pois, kun niitä voi tarvita. Oli pakko antaa periksi. Kaikkeen tottuu.

Siis kestän. Kunhan omat albumit ovat kunnossa. Ja valokuva-albumit vuosijärjestyksessä.
Kuulostaako kamalalta!? 

Mutta ei minua ystävien sekajärjestys haitaa! Kunhan löydän toisen silmät ja voin keskustella kunnolla, kaikki kaaos ympäriltä unohtuu. Eniten minua tuskastuttaa piinallisen siisti ihminen!

Kuitenkin, täytyy myöntää, että tavarat ja niiden järjestys symboloi jotekin myös sisäistä.
Usein kaaos sielussa tekee kaaoksen ympärille ja pyörii härän pyllyä puolin ja toisin.

[Yulunga]

Juu siis kyllä minäkin ennemmin kaaoksen otan kuin tipitop ja näin. Kotini on kaaos ja viihdyn muidenkin kaaoksissa aika mainiosti, kunhan mikään ei HAISE 

[Asterix]

Juu siis kyllä minäkin ennemmin kaaoksen otan kuin tipitop ja näin. Kotini on kaaos ja viihdyn muidenkin kaaoksissa aika mainiosti, kunhan mikään ei HAISE 

Hajussa on se petollinen puoli, että siihen tottuu.

Se ei tarvitse kuin pari likaista vaatetta,
niin haju tunkkainen.
Siihen vielä roskiksessa hedelmän jätöspalat ja kahvin purut.

Jos ei tapana ole tuulettaa aamuisin ja huoneistossa ei ole
koneellista tuuletusjärjestelmää, niin vaikka olisi kuinka
siisti, niin kyllä eläminen haisee. 

Jos tähän lisätään pesemättömät astiat, likainen kylppäri
ja pölyiset ja ehkä jopa likaiset pinnat.. 

Pöly haisee ja mitä vanhempaa, sen pahemmin.
Pölypunkit ja muut elukat ulostavat siinä
missä muutkin eläväiset.




Pakko kertoa eräästä tutustani, joka ei tosiaankaan ole
mikään siisteyden perikuva, vaikka omasta mielestään onkin.

Hänen siivoamisensa on sitä, heitetään kaikki lattialla
olevat roskat, vaatteet, kengät ja tavarat yhteen sivuhuoneeseen
hänen asunnossaan.

Yleensä ne toki pysyvät siellä lattialla ja vierailulla
saa oll varovainen, minne astuu, kuten myöskin kahvin juonnin
kanssa, koska hän pesee jonkun limaisen ja homeisen mukin
sitä mukaa kun tarvitsee.
Kerran kävin siellä ja join kahvia. 
Asetin mukin keittiön tiskipöydälle
ja kun vierailin seuraavan kerran
noin kuukauden kuluttua siellä, sama muki oli tismalleen
samassa paikassa, mihin olin sen jättänyt, paitsi että
se kasvoi ruskeaa limaa ja hometta.

Samaisella tyypillä oli kissa ja se kissa leikattiin
ja tietenkin se pissasi toipuessaan huovalle.

Tuttavaltani vei 2-3 viikkoa hävittää se
kissan kusinen huopa asunnostaan
ja senkin hän teki vain, koska vieraat valittivat tyrmäävästä
ominaishajusta, johon oli yhdistynyt nyt myös kissan kusi.

Tietenkin se kissan pissa haisi vielä kuukausia
huovan hävittämisen jälkeenkin, vielä kissan
lähdön jälkeenkin. Hän antoi sen pois.

Hänen asunnostaan sai aina jotain punaisia kutisevia
länttejä ja pilkkuja ihoon, kun siellä vieraili.
Pölypunkkeja liian paljon ja varmaan jotain loisiakin jo.

Tuttavani omasta mielestä hänen asunnossaan ei haissut,
hän oli niin tottunut siihen, mutta kun ulko oven avasi hänen
asuntoonsa, niin se haju löi päin kasvoja
ja vaatteet oli pakko pestä, koska se haju valitettavasti
myös tarttui ikävästi. 

[Esmiralda]

Kyllä vain, ihminen sokeutuu aistillisesti ympäristölle, onneksi ja pahaksi.

Mutta on minulla sellainenkin ystävä, joka hinkkasi hikihatussa sohvapöytää, kun eräs mies oli nostanut siihen koipensa TV:tä katsoessaan. Ystävä sanoi, että on se kumma, kun se jalkahiki haisee siinä vieläkin, vaikka kuinka pesee.

Missähän päässä vika oli?

Minun tuvassa pahin vika on hiiren papanat. Luonnon helmassa kun asutaan. Ja nekin haisevat! Nytkin rapisee jossakin. Vasta meni vällään lihava kiiltäväturkkinen otus. Olen jättänyt tiskipöydälle yleensä leivänpalan, ettei sen tarvi mennä ruokahyllyille.

Ja kissa ei korvaansa lotkauta, mokoma! 

[Riitta]

HAH HAA-eiko leipa kelpaa?