Huh, vierähtipä tovi kun kahlasin koko ketjun läpi...
Kokemukseni ulkomailla asumisesta oli vuosi Unkarissa. Ihanaa ja toisaalta kamalaa... Muistan kun Unkarista tein pikku reissuja Itävaltaan ja Italiaan, aina rajalla takasin tullessa tuntu kamalalta, että onko pakko palata. Johtu pitkälti siitä että mun kämppä oli varsinainen loukko jossa lämmitys ja lämmin vesi oli ylellisyyttä. Silloin kymmenen vuotta sitten se tuntu viimeseltä jäänteeltä Itä-Euroopan kommunismissa. Eikä ollu helppoo opettaa paikallisia kun ei osannu sanaakaan unkaria eikä englantia. Ensimmäiset sanat jotka opin oli; en ymmärrä, en tiedä, ei hyvä, tauko ja huomenna... mutta ne ihmiset...
tädit oli pahoillaan kun mun läheisiä ei ollut siellä viettämässä mun nimipäiviä, siks he olivat leiponeet valtavat vadilliset herkkuja joita sitten koko tehdas sen yövuoron mässytti, voi niitä muistoja...
Suomeen palatessa päti sanonta: joskus täytyy matkustaa kauas nähdäkseen lähelle. Ihanaa, täällä on pyörätie, jota pystyy ajamaan, jalkakäytävät, niiden vieressä hoidettu nurmialue. Ruoka, ah! Asioiden hoito, käy kädenkäänteessä niin että kumpikin osapuoli ymmärtää asian. Hanasta tulee lämmintä vettä automattisesti. Ympäristö on hoidettu. Työkaverin kanssa pystyy juttelemaan kohtuullisen syvällisiäkin. Ihana kotimaani Suomi!
Tää tapahtu kesän alussa ja kyllä mäkin olen talvea alkanut vihaamaan. Tai että sellasta ei ole. Siksipä talouden kohentuessa alkasin reissaamaan Karibian ja yleensä Väli-Amerikan suuntaan. Se suunta jotenkin vain vetää, valkoinen hiekka, turkoosi meri ja se lämpö! Se että voi vain tassutella pitkin maita ja mantuja auringon paahtaessa, se se on elämää.
Joka reissusta olen itku kurkussa palannut, ei vaan haluais tänne kylmyyteen takas, suhaamaan kodin-työn-kaupan väliä. Ja joka reissun jälkeen menee noin kuukausi ettei tajuu tästä Suomen elosta mitään, ajatukset on vielä siellä jossain, luuhaan netissä tutkimassa seuraavia matkakohteita ja miettimässä:
OLISKO MAHDOLLISTA MUUTTAA TONNE KOKONAAN?
No, niinkauan kun koirapieni on elossa, esim vuorotteluvapaa-vuosi ei tule kysymykseen. Eli kyllä tietyt asiat pitää hoitaa kondikseen ja ottaa juttuja selville ennen kuin lähtee. Toisaalta Unkariin tuli lähdettyä yks laukku kainalossa ja koira toisessa, hyvin pärjättiin!
Jos muita maita/kohteita listais mihin mieli vetäis: Itävalta ja Wien; on tullut pariin otteeseen käytyä pikaseen, tahtois pitemmäksi aikaa. Budapest ja Praha, molemmat läpitutkittu, ja mielellään viettäisin aikaa kauemmankin. Yleisesti Keski-Eurooppa. Ylipäätään vanhat linnat vetää puoleensa. Toinen suunta olis Etelä-Amerikka, Venezuelasta on pintaraapaisu tehty. Ne vesiputoukset on se mun juttu!
Nämä nyt ensin, katotaan myöhemmin lisää...
Tulipa pitkä sepustus, mutta mä luulen että sä Cocijo olet pitkälti samanlainen kuin mä, eli sydän jää aina sinne jonnekin ja se paluu arkeen on todella rankka. Silloin sitä aina tulee mieleen, voiskos sitä asustaa jossain muualla...
Tervetuloa takaisin kotiin, kyllä se tästä taas iloksi muuttuu!!!