seuraava »

[Asterix]

..Jotenkin näen että eläinrakas ja ideologinen vesimies olisi myös herkästi kasvissyöntiin taipuvainen.

Kuullostaa järkevälle.
Minulla on Kuu Vesimiehessä ja minulla
on lapsesta asti ollut hyvin vaikea laittaa suuhuni
mitään eläintä ja kärsin hyvin paljon pakkosyöttämisestä tuolloin.

Kalaa opettelin syömään vasta aikuisiällä
ideologian ja terveydellisillä syillä.

[Asterix]

Muista kuitenkin, että kissasi on luonnostaan lihansyöjä,
eikä siihen voi soveltaa ideologioita kasvissyönnistä.

Luonnollista luontoa ja luonnon kiertokulkua
ei ole hyvä mennä sysäämään epätasapainoon,
vaikka eläimiä onkin jalostettu.

Luonto pitää pyrkiä pitämään mahdollisimman tasapainossa
ja tästä syystä minä jopa suosin eläinten nahkojen käyttöä
vaateteollisuudesa, mutta vain, jos ne eläimet ovat
saaneet luonnollisen ja tasapainoisen elämän
ja se liha hyödynnetään esim. ravinnoksi.

Koskahan ihmiset heräävät keinokuitujen myrkyllisyyteen
ja siihen, että ne eivät koskaan maadu,
vaan tukehduttavat maapallon kasvavina jätevuorina.

Facta on se, että vaikka kuinka kierrättää keino
kuituisen talvitakin, niin ei se kauan kestä.
Puhutaan korkeintaan muutamista vuosista.

Tarhausta ja erilaisia kidutuksia en voi mitenkään hyväksyä
turkisten vuoksi. Luonnon pitää olla tasapainossa tässäkin.

Itselläni on yli 40 vuotta vanha lammasturkki,
vuodelta -65, jolloin äitini on sen saanut.
Se on vain modistettu ja puhdistettu
ja se näyttää ihan uudelle ja se on mielettömän lämmin.

Sen voi tuhota myöhemmin vaikka hautaamaalla maahan,
eikä se saastuta siellä vesistöjä ja maaperää.
Siinä on silkkivuori, joten ei siinäkään mitään keinokuituista.

Ko. lammas on aivan varmasti ensin kirmannut jonkun
lammastilan laitumilla ja päätynyt sitten jonkun
ruokapöytään, jolloin nahka on myöskin käytetty hyväksi.

En voi myöskään sietää sitä, että teuraseläimestä käytetään
hyväksi vain muutama osa ja loput heitetään menemään.

[nikki]

ottaisin astrologisesti tutkailuun cereksen,sen aspektit ja sijainnin,
kaksosten ja neitsyen merkurius voisi olla tietoinen valitsija,
chiron "maksaakin" parantamassa ja kuu ruuan laadun suhteen kriittinen,
en ole itse kasvissyöjä,
mutta stelliumi neitsyessä cereksineen on tarkka ja luomuruuan kuin myös
ns.puhtaan ravinnon puolesta puhuja,vieläpä ysihuoneessa plutonkin kera,
eli ehdottomuuttakin löytyy,niin ideologista kuin käytännöllistäkin,
syön pitkälti itse viljelemiäni kasviksia,eli suoraan maasta,
maidon haluan mieluiten käsittelemättömänä suoraan tilalta kuin myös leivän saanen jatkossa suoraan leivinuunin arinalta yheltä emännältä,
lisäaineet ovat kirosana tässä huushollissa,ei niinkään rasva ja sokeri

[Ajatus]

Monet muinaiset astrologit sekä idässä että lännessä pistää ruoan ja syömisen kakkoshuoneeseen. Kannattaa ehkä katsoa kakkosta ja sen (traditionaalista) hallitsijaa, sen sijaintia, aspekteja jne.

Minun kakkoshuoneeni (Placidus) ainakin selittää sen, miksi en ole kasvissyöjä, vaikka kartalta löytyy niin Kaloja (aurinko, Jupiter), Veskaria (kuu-Merkurius) kuin Jousimiestäkin (MC, Neptunus). Kakkoshuoneen kärki kun on nautiskelija-Härässä ja sen hallitsija Venus Oinaassa, oppositiossa Plutoon. Pidän siis tiukasti kiinni oikeudestani herkutteluun, enkä suvaitse rajoituksia ruokavaliossani.

No, tulkitahan voi tietysti monella lailla, mutta ajatuksen tasolla kyllä kannatan kasvissyöntiä ja olen vuosien mittaan itsekin yhä enemmän siirtynyt siihen suuntaan, kun olen huomannut miten hyviä kasvisruokiakin on olemassa (linssi-tomaattikeitto mm. inkiväärillä ja tuorekorianterilla maustettuna, nam!). Teen myöskin kokeiluja "soijapöperöillä", en oikeastaan koskaan syö pihvejä ja paremmissa ravintoloissakin valitsen lähes poikkeuksetta kalaruuan (etnisissä suosikkini löytyvät valitettavasti kanaruuista, joten siellä on vielä tekemistä...). *Inanna* totesi ettei hänelle ruoka ole tärkeää - minulle taas jollain tavalla on, joten siksikään en halua noudattaa mitään dieettiä. Maalla kasvaneena olen konkreettisesti nähnyt mistä ruoka pöytään tulee (niin, 2. huone Härässä) ja arvostan kovasti sitä, että syötävää on. En esimerkiksi voisi kuvitella itselleni mitään sellaista ideologiaa, jonka perusteella kärsisin mieluummin nälkää kuin jättäisin syömättä tarjotun ruuan.

Noissa turkis- ym. asioissa olen ihan Asterixin linjoilla ja tosiaankin kissa on kissa, joten porkkana ei kuulu sen luontaiseen ravintoon. Muistelen, että jossain on todettu, että hiiri sisältää periaatteessa kaiken, mitä kissa tarvitsee. Kun kissan ruokavalio matkisi hiiren koostumusta, se olisi ihanteellinen. Mutta tämä taitaa mennä jo pahasti off-topic!

[Ebenia]

Minulle tämä ruoka on kyllä sellainen ikuinen "eipäs-juupas" - alue. Nimittäin tavallaan olen täysin Ajatuksen linjoilla, arvostan suuresti hyvää ruokaa ja herkuttelua - minulla onkin , eli tavallaan itseni arvostamisen muoto on myös se että herkuttelen ja palkitsen sillä itseäni. Meillä on lapsena aina paljon panostettu ruokaan, rakastan ravintoloita ja niissä syömistä ja arvostan hyvää ruokaa todella paljon...Tämän lisäksi en myöskään pidä siitä, että minun pitäisi noudattaa jotain tiettyä ruokavaliota, vaan haluan syödä sitä, mitä mieli tekee.

Mutta, ongelma onkin siinä, että minulla on 2.huoneessa Kaksonen. Todella monet ajatukset tästä ketjusta ovat minulle tuttuja, rakastan eläimiä yli kaiken, oma koirakin löytyy ja lapsena intohimoni olivat todellakin eläimet ja olen ollut myös kokeillut kasvissyöntiä juuri sen takia. Siinä on kyllä suuri ristiriita, että vedän lautaseltani pihviä, jota rakas koirani jalkojeni juuresssa kerjää. Pidän kyllä toisaalta hyvin paljon ruuista, mitä kasvissyöjät syövät ja syön oikeastaan harvemmin lihaa, koska siitä tulee niin raskas olo, mutta varsinaisesti kasvissyöjä en ole...

Koen myös, että minusta ruualla vaikuttaminen ei ole kovinkaan tehokasta ja siksi minusta se, että näitä asioita ajan muilla tavoilla, on tärkeämpää kuin se, että syönkö lihaa silloin tällöin vai en.

Periaatteessa voisin ryhtyäkin josssain vaiheessa elämääni kasvissyöjäksi, mutta en ryhtyisi siihen aatteelliselta kannalta, vaan terveydelliseltä kannalta. Mutta nyt kun tuo terveys on muutenkin niin päin pe*settä, niin nautin elämän pienistä iloista vaikka sitten niin, että teen juuri sellaista ruokaa kuin haluan - ja teen siitä ruuasta hyvää ja hemmottelen itseäni.

Oikeastaan tämän voisi kiteyttää niin, että ymmärrän ajatuksen tasolla kasvissyönnin, mutta koska omassa elämässäni en osaa liittää syömistä vaikuttamiseen, en toisin sanoen koe tarpeeksi intohimoa muuttaa rakkauden kohdettani, syömistä, johonkin muotoon, josta tulisi kokea syyllisyyttä.

[sangviinikko]

Hauska huomata kuinka erilailla me kaikki ajattelemme ruoasta, joka meitä kuitenkin kaikkia yhdistää.

Ihmiset usein ihmettelevät kovasti vakaumustani olla käyttämättä eläinkunnantuotteita ravintona (Villapaidan vedän päälleni hyvällä omallatunnolla).
Vastaan toki jotain uteliaille, mutta en koe olevani selitysvelvollinen kenellekään.
Kasvissyönti ei ole ollenkaan hankalaa minulle.
Olen HELPOTTUNUT että minun ei TARVITSE syödä lihaa.
Minulle vakaumus on samalla eettinen, ekologinen, terveydellinen ja henkinen.

Kaikki outo ja erilainen kun tuppaa ihmisiä kiinnostavan. Ymmärrettäväähän se on. Helpoimmalla pääsee kun ilmoittaa olevansa allerginen. 

Olin ennen kasvissyöjä, lakto-ovovegetaristi. Käytin siis maitotuotteita mutta en syönyt lihaa.
Maidon karsimisen jälkeen kaipasin juustoa jonkun aikaa, kunnes pelkkä juuston lemu sai minut voimaan pahoin...Niin nopeasti makutottumukset muuttuvat. enää en voisi kuvitellakaan palaavani sekasyöjäksi.

Paras olla pitämättä kovin suurta meteliä erikoisesta ruokavaliostaan, olen huomannut.
Ihmiset naureskelevat kasvissyöjille, eivätkä osaa edes kuvitella että VEGAANEJAKIN on vielä olemassa.


                                         

[Asterix]

Ruokavaliostaan ei tosiaankaan tarvitse tehdä numeroa
missään ja ravintolassa voi kysyä tarjoilijalta
sen enempää selittelemättä, että voiko jonkun ainesosan
korvata/jättää pois.

Sitä ei myöskään tarvitse kuuluttaa niin,
että koko ravintola ei vahingossakaan missannut
erikoistoivettasi.

Toisen ruokavalion/syömisen arvosteleminen/huomautteleminen
on paitsi epäkohteliasta, niin erittäin moukkamaista
ja kertoo huomauttelijan (surkeasta) sivistystasosta.

Voikin katsoa itse peiliin ja miettiä, mitä ihmettä
ylipäätään tekee tälläisen ihmisen kanssa samassa ruokapöydässä.

[sunflower]

minä olen kasvissyöjä periaatteessa 18v. alkaen, tosin sen jälkeen silloin tällöin on tullut syötyä kanaa, lammasta ja muutaman kerran naudanlihaakin mutta jos se ei ole hyvin maustettua aika hankalaa ...ja haluaisin että liha on LUOMUA !

olen aikalailla terveysintoilija muutenkin 

huoneessa kuusi minulla on jupiter. ja neitsyt Mc -olisiko se sitä? 

[Yussra]

  Olen ollut kasvissyöjä liki kymmenen vuotta sillä puutteella, että syön kyllä kalaa ja munaa välillä. Stellium neitsyessä 9. huoneessa, jousimiestä ja kaksosta löytyy myös kartalta. Kasvissyöjäystäväni ovat kauris, leijona ja härkä.

Kasvissyöntiä joutuu usein selittelemään - koen tämän aina vaikeaksi, koska omat syyni ovat sekä ideologisi että terveydellisiä. Olen vain livennyt pikkuhiljaa kasvissyöjäksi silloin aikanaan kun muutin kotoa. Tietoista päätöstä en koskaan tehnyt. Nykyään ei tulis mieleenkään syödä hormoonipossua tai kidutettua kanaa... toki esim. kasvatetut lohet syövät likipitäen samaa tavaraa kuin possut ja sen kyllä huomaa.

Kissani ovat pelkästään lihansyöjiä ja he herkuttelevat esim. possun sydämellä. Olen järkeillyt niin, että tällaisen eläimen osan, jota harvemmat ihmiset suuhunsa pistävät, olisi ikään kuin hyväksyttävämpää. Toki saavat pikku kullannuput myös muuta lihaa ja ravintolisää jota "barffaaville" mirreille tulisi muistaa syöttää.

Asun Saksassa ja täällä on ollut kovasti juttua viimeaikoina teuraseläinkuljetuksista. Niitä ei kyllä ilman itkua katsele...

[Asterix]

Hallo Mathilda!

In Deutschland isst man mehr Wurst als Gemüse!

En ihmettele ollenkaan, jos joudut selittelemään.

[K-NRJ]

In Deutschland isst man mehr Wurst als Gemüse!

Totta! Siellä ruokavaliossa on rasvaa ja lihaa. Itse en muuten Saksassa asuessani lihonut, koska en todellakaan ahtanut itseeni kaikkea mitä siellä tarjottiin... 

[Rakkauden enkeli]

Asun Saksassa ja täällä on ollut kovasti juttua viimeaikoina teuraseläinkuljetuksista. Niitä ei kyllä ilman itkua katsele...

Niinpä... 

[Asterix]

Saksa on uskomaton maa Euroopan keskellä.

Ne tekee makkaraa ihan kaikesta, mitä kuvitella saattaa
ja siellä vihanneksetkin ovat makkaraa.

Viiniä ne ei juo, vain olutta, vaikka kaikki naapurivaltiot
ympärillä ovat vahvoja viinimaita.
Mutta eipä sillä, ei ne osaa sitä tehdäkään,
vaikka lääniä tarhoille olisi vaikka millä mitalla.
Saksalainen viini.. sen on lystikästä!

[sangviinikko]

Mathilda!

Minulla myös stellumi 9 huoneessa kaksosissa. Tätä stellumia pommittaa neptunus kolmosessa jousimiehessä.

Joskus ihmettelen eivätkö ihmiset tiedä eläinten kärsimyksistä osana tehojalostusta vai eivätkö he vain välitä.
Useimmat eivät vain välitä.
 

[Asterix]

Olen miettinyt ihmisten tajuamiskynnystä kansakunnittain
ja minun mielestäni, Saksassa asuneena ja opiskelleena
ja heidän naapurimaassa asuvana ja heitä turisteina
täällä katsovana ja paljon heitä tuntevana,
saksalaisilta puuttuu kokonaan empatian kyky.

He eivät kerta kaikkiaan osaa asettua toisen asemaan
näin yleisesti, lukuun ottamatta nyt poikkeuksia massassa,
mutta tämä on sen kansan eräs tunnuspiiri.

He ovat erittäin tylyjä ja arrograntteja ihmisiä.

Siksi esim. joku Hitler voi nousta valtaan siellä
(Hitlerhän joutui muuttamaan Itävallasta Saksaan
nuorukaisena, kun hän ei saanut hyväksyntää itselleen täällä),
eläimiä kohdellaan huonosti ja
ihmisiä kohdellaan huonosti (etenkin tiettyjä etnisiä ryhmiä)
ja roskaaminen ja sikailu muissa maissa on tapa.

He ovat mielestäni jotenkin elukkamaisia ihmisiä,
jotka tarvitsevat lihaa ja verta raadeltavaksi
ja siksi varmaan syövät lihaa varmaan eniten maailmassa.

Vai onko niin, että ruokavalio vaikuttaa henkiseen
ja psykologiseen kehittymiseen enemmän kuin kuvittelemme?

Esim. Japanilaiset ja Kiinalaiset ovat huippuälykästä kansaa
yleisesti ja myöskin historiallisesti, mutta ruokavalio
sisältää paljon kasviksia, riisiä ja kalaa.


Tämä nyt on vain minun mielipiteeni, jota voin muuttaa,
jos joku pystyy perustelemaan sen tyhjentävästi.