seuraava »

[Irish]

Hei, nyt sitten jos joskus hermostuttaa. 
Hetki sitten tulin miehen luota ja säteilin kuin naantalin aurinko.
Vaikutus oli ohimenevä, kun aloin miettimään liikaa.

5 viikkoa jo mennyt, eikä tämä jotenkin tunnu etenevän MINUN vauhtiani. Kaikki tykkäämisen merkit on kyllä havaittu, mutta tämä junnaaminen... Miksi minä joudun aina ottamaan puheeksi, mikä tämä juttu nyt sitten on? Ollaanko me nyt yhdessä vai mitä?

Vatsassa on miljoona perhosta jo pelkästä ihastumisen tunteesta, mutta nyt niitä on ainakin 5 miljoonaa lisää, kun tämä epävarmuuden peikko astui luolastaan ulos ja alkoi mellestämään.

Hän antoi minun valita, mitä jätskiä ostetaan.
Hän sanoi että olen ihana.
Hän hieroi hartioitani TUNNIN.
Hän on esitellyt minut ystävilleen.
Hän on joka päivä pyytänyt minua jonnekin.
Hän on sanonut että häneen voi luottaa.
Hän ei ole painostanut mihinkään.

En usko itseäni, en ymmärrä, en voi olla näin epävarma! Kun katson peiliin niin näen vain jonkun ihme friikin joka hymyilee ihastuneesti, silmät loistaa kilometrin päähän, mutta muuten on kaikki miten sattuu. Mitkään vaatteet ei enää näytä hyvältä, hiukset on aina huonosti jne. Minä olen yleensä tyytyväinen ulkonäkööni!

Noin kaksi viikkoa olen vain huokaillut onnellisena ja ollut tosi innostunut.
Kun juttelen ystävilleni, joka toinen sanani on tämän miehen etunimi, puhuttiin sitten mistä tahansa.  Olen siis todella todella vakavasti ihastunut ja kiinnostunut ja pelottaa ihan sikana, että mitä jos hän ei sittenkään ole? 

Mitä sitten tapahtuu, kun hän näkee todellisen tempperamenttini, kun tähän mennessä olen hieman hillinnyt itseäni ja alku-ujouden takia en ole osannut edes olla niin rempseä kuin normaalisti?? Hän itse kun on erittäin rauhallinen ja vakaan oloinen. Olen kyllä huomannut, että häntä huvittaa pieni sekopäisyyteni, mutta varmaan joka toiselle miehelle luonteeni on ollut yksinkertaisesti LIIKAA.

Hän puhuu hyvin vähän siitä, mitä minusta ajattelee. Silmiäni hän on sanonut maagisiksi ja sitä hän sanoo usein, että kiva kun hymyilen koko ajan. 

Miten voisin estää itseäni tulemasta hulluksi?
Pitäisikö nyt kysyä, että mikä tämä homma on?
Vai odottaa että menee vielä vaikka viikko tai pari? 

Minkä takia alku on aina tällaista, varsinkin juuri nyt? 

[Irish]

Tämä on se tila, josta haluan äkkiä pois..
Siis epävarmuus kuuseen ja pelkkä ihastumisen tunne jäljelle.
Olen jo siitäkin syystä ihan paniikissa, että hän ei ole vastannut viestiin,
jonka lähetin kohta 3 tuntia sitten.

[Ikitosi]

Alkuihastuminenhan ON epävarmuutta omasta kelpuudestaan ja toisen tunteista, aina silloin kun ei olla ihastuksen autuuden huipulla silmät sumeina hormonihöyryistä 

Siinä on taas sielulle jalostumismahdollisuus, kun tuosta tunteiden vuoristoratamylläkästä luovii oman itsensä herraksi - tasapainoiseen rakkauteen, kenties?

Luottamusta 
Tuollainen positiivismerkkinen jännitys on omiaan vahvistamaan sydäntä,
eikä suinkaan rikkomaan sitä.

Ja kolmen tunnin vastaamattomuus - -
ehkä hän haluaa antaa himon yltyä - tiedäthän kauhuleffa-iskemistaktiikan 

[Yulunga]

Voi kultapieni, älä nyt vaan mogaa hyvää juttua kiirehtimällä!!!
Se on pahinta mitä voit tehdä. Jos alat odottaa mieheltä tietynlaista käytöstä, et näe häntä vaan ideaalikuvasi hänestä. Se ei koskaan ole totta ja silloin tulee pettymys. Hillitse nyt pelkosi.

Miksi mietit sitä mitä hän nyt ajattelee? Nauttisit tilanteesta. Urkkimalla hänen tunteensa yrität vain saada hänet hallintaasi, mutta haluatko todellakin hallittavan miehen joka anelee tossusi alla?

Anna hänen olla, anna tilaa ja ota oma tilasi.

Nuo ajatuksesi ovat NIIN omiani, etten kestä jos teet ne virheet mitä minä AINA teen.

EI AIKA LOPU!!

Minä olen odotellut vastauksia viesiteihin monta viikkoakin - eikä se ole tarkoittanut YHTÄÄN MITÄÄN NEGATIIVISTA!! Ja sitten kun se vastausviesti - tai ylläriviesti -  tulee, niin TAIVAS että se TUNTUU!!!  (viimeksi sellainen viesti tuli perjantaina 

[*yildirim*]

kun olet oma itsesi ja annat kaikkien asioiden mennä omalla painollaan mitään liikaa kiirehtimättä niin minä ainakin uskon että se mikä on tarkoitettu tapahtuvaksi teidän suhteessa myös tapahtuu. onnea toivon teille.

[^^Queen Nefertiti^^]

3 tuntia=ikuisuus 

[Asterix]

5 viikkoa jo mennyt, eikä tämä jotenkin tunnu etenevän MINUN vauhtiani. Kaikki tykkäämisen merkit on kyllä havaittu, mutta tämä junnaaminen... Miksi minä joudun aina ottamaan puheeksi, mikä tämä juttu nyt sitten on? Ollaanko me nyt yhdessä vai mitä?

Älä ole niin ehdoton.

Jos jo 5 viikkoa on jo mennyt ja yhdessä vietätte aikaa,
vieläpä hyvin kaunista yhdessä oloa,
niin miksi vähän, anteeksi nyt, mutta tyhmä kysymys?

Punaisen tuolin nähdessäsi ja suojatiellä kävellessäsi,
sinä et kysy, onko tämä punainen tuoli ja onko tämä suojatie.

Suhde on alkanut jo 5 viikkoa sitten,
kosintaa ja häitäkö sinä odotat?
Suhde ei junnaa paikoillaan, vaan se menee eteenpäin koko ajan.

Luota vain siihen mitä näet ja koet,
kaikkea ei tarvitse kysellä ja saivarrella, mikä on itsestään selvää.

Onnea rakkaudellenne. Kuullostaa tosi ihanalle suhteelle!

[Irish]

Olette kaikki niin oikeassa! Mutta kun hän ei ole vieläkään vastannut siihen eiliseen viestiin ja se viesti oli sellainen, mistä tämä minun epävarmuus suorastaan paistoi läpi ja toivon yli kaiken ettei hän nyt säikähtänyt sitä.

Ihan totta, tuskin hän viettäisi aikaa kanssani, jos ei tykkäisi ja olisi kiinnostunut.
Minulla on varmaan kova tarve hallita ketä tahansa, joka on reviirilläni.
Olen tottunut miehiin jotka sanovat liian äkkiä liian paljon, että se olen minä,
joka ensin säikähtää toisen innokkuutta/tunteita ja siksi tämä ehkä kuitenkin on enemmän
hyvä kuin paha tilanne.

Jospa nyt unohtaisin koko miehen siksi aikaa kunnes hänestä taas jotain kuuluu.
Keskityn vaikka koulutehtäviin ja ystäviin. 
Ja mietin häntä kuitenkin koko ajan..

[Hiisitär]

Tuollaiset ihmiset, jotka säteilevät meihin paljon energiaa, oli se sitten tuollaista korkevärähteistä tai matalavärähteistä, eivät tupsahda elämäämme sattumalta. Maailmankaikkeus on junnannut asiat niin hienopiirteisesti kohdalleen, että olette tavanneet.

Asterixia peesatakseni suhteenne etenee koko ajan. Mikään ihmissuhde ei jämähdä paikoilleen ja sitten kun se jämähtää ahdistukseen asti, suhteen voi periaatteessa minusta unohtaa. Silloin on annettu, koettu ja jaettu kaikki asiat keskenään sielun näkökulmasta ja molemmille on hyväksi lähteä nuuhkimaan uusia tuulia.

Sanoisin että jokainen sisimmässään tietää "onko tämä suhde oikea". Mikään suhde ei minusta ole väärä/turha, jos siinä opitaan ja koetaan asioita puolin ja toisin, kesti se suhden sitten 5kk tai 50 vuotta.
Kuuntele siis sydäntäsi ja unohda järki! Sieltä se vastaus kumpuaa.

[Irish]

Kiitos, kiitos!

Olen tähän asti ollut hirveän tarkka siitä "mitä mikäkin on"; onko tämä kaveruutta/ystävyyttä/hengailua/seksisuhde/seurustelua.

Tämä määrittäminen saa olon tuntumaan turvalliselta, kun tietää, että suhteella on jokin tarkoitus, jonka molemmat tietävät.

Ehkä minun tosiaan pitää nyt lopettaa tämä järjetön pelkääminen ja elää päivä kerrallaan.
Hän sanoi minulle kerran, tosin humalassa, että olen aivan erilainen kuin kaikki muut. Ja hän sanoi sen niin, että se ei voinut tarkoittaa kuin pelkkää hyvää. Miksi minä silti epäröin ja vaadin häneltä mielessäni todisteita siitä, että hän on luotettava ja tosissaan minun suhteeni? Alan muistuttamaan vainoharhaista ja mustasukkaista psykopaattia! Tämä on taas yksi  -testi.. Jospa minä nyt sen läksyn oppisin? Jospa oppisin luottamaan? 

[*Alkmene*]

On 'kuulostanut' niin tutulle, nuo kirjoittamasi tässä ketjussa jotta....(Sparkle In The Distance) 

Minulta löytyy syntymäkartalta tuo samainen 
ja juuri muutama päivä tuolla unet osiossa vähän samoissa asioissa pähkin... (vesissä menoa)
Tsemppiä vain Sinullekin, aika tekee kyllä tehtävänsä ja toisaaltakuitenkin uskon, että jotain opittavaanäillä toisillakin osapuolilla on tästä ...  (himmareilla)

[Irish]

Nyt tuntuu vaan siltä, että haluaisi juosta karkuun, ettei tarvitsisi kohdata omaa pelkuruuttaan!
Miten helppo olisikaan sanoa nyt "mitä jos jatkettaisiin eri suuntiin"...
En tiedä mistä tämä ihme pohjaton loputtomuuden tunne tulee, joka nyt vihloo sisintä.
Uskon niin vahvasti tämän olevan tärkeää, olen pitkästä aikaa niin tosissani ja olisin valmis antautumaan tälle ihmiselle ja olemaan ehdottoman rehellinen ja uskollinen.
Nämä syvät tunteeni ovat itselleni niin pelottava asia, kun olen tottunut siihen että olen aina vain ihastuksen kepeässä hurmiossa, josta on myös helppo luopua ja päästää irti.
Nyt olen ihan mustavalkoinen. 
En halua juuttua tähän!

[Irish]

Tunnetko tämän hektisen liikkeen,
voimakkaan virtauksen?
Kuluneet sekunnit
sinkoilevat ja katoavat
aivan liian nopeasti.
Hei,
 ethän lähde vielä?

Uskallanko ottaa sinua kädestä kiinni,
kun noin katsot minua silmiin?
Et tiedäkään miten kipeästi
haluan nähdä sisällesi,
ymmärtää sinua paremmin
kuin kukaan muu ikinä aiemmin!

On vain ajatuksia, jotka alati muuttuen laineilevat.
Ne saavat meidät luulemaan, mielessämme ajan tuulemaan
että olisi jotain muutakin, kuin tämä ohikiitävä hetki.
Ei ole aikaa, ei aitaa erottamassa eilistä ja tätä päivää
                sinua ja minua
On vain nyt ja tässä, ja juuri nyt haluan sinua rakastaa.

Kuuletko metelin mieleni viidakossa,
tässä käsinkosketeltavassa hiljaisuudessa?
Kaksi vierasta ihmistä
ovat niin lähellä toisiaan,
kaikki on kiinni vain
pienestä tuulen henkäyksestä.

[^^Queen Nefertiti^^]

Teetpäs sinä casen tästä.. en tiedä olenko väärässä, mutta probleemini ei olleet koskaan alussa, vaan lopussa, loppuselvittelyssä, lopun käsittämisessä. Nyt on kuin tyhjä paperi, johon joku saa piirtää kaavion siitä, miksi tarvitsen häntä (wau mikä runo).  (minäkin pääsisin vaikka alkuselvittelyvaiheeseen) 

[Irish]

Jos sinua soul's adventure häiritsevät nämä juttuni, niin ei tarvitse lukea ja kommentoida.