seuraava »

[Asterix]

Kehtaat, jos tiedät, että hän pitää ko. lahjoista.

Tosin, onko Suomessa tapana, että nainen antaa
Ystävänpäivälahjan miehelle, vai olenko paitsi laiska,
niin oppinut myös liian hyvälle..?

Pitääkö tässä lähteä ostamaan jotain kalvosin nappeja
ja solmioneulaa, kun itse tiedän saavani jotain korujuttua?

Ystäville toki annan jotain suklaa sydämiä.. :

[Irish]

Asterix, heh..

Minulla on kutina että tuo mies ei edes muista koko ystävänpäivää.
Kaiken lisäksi se on sellainen hellyyttävän tumpelo ja mielikuvitokseton mörkö,
että ei ehkä edes uskaltaisi antaa minulle tässä vaiheessa ainakaan mitään kauhean romanttista.

Tai mistä sitä tietää, jos hän repäsee ja yllättää. 

Minä olen sellainen, että en yleensäkään ajattele, mitä naisen tulee tehdä ja mitä miehen,
ja meneekö tekemiset oikeinpäin ja yhtä aikaa. 

[Asterix]

Asterix, heh..

Minulla on kutina että tuo mies ei edes muista koko ystävänpäivää.
Kaiken lisäksi se on sellainen hellyyttävän tumpelo ja mielikuvitokseton mörkö,
että ei ehkä edes uskaltaisi antaa minulle tässä vaiheessa ainakaan mitään kauhean romanttista.

Tai mistä sitä tietää, jos hän repäsee ja yllättää. 

Miksi sinulla on tunne, että hän ei halua huomioida sinua,
etenkin, kun sinä näytät olevan korviasi myöden rakastunut?

Anteeksi nyt vain, mutta minusta on täysin itsestään selvää,
että mies, etenkin rakastuneena, huomioi
naistansa, etenkin merkittävinä päivinä, mutta myös muulloin.

Siihen ei ole mitään tekosyitä, suhteessa huomioiminen
pitää olla molemmin puolista, ellei nyt lasketa meikäläisen
laiskuutta Ystävänpäivälahjoissa...

Muutoin se kuullostaa sille, että se mies on ottanut koiranpennun
itselleen leikitettäväksi, eikä naista.

[Irish]

No tosiasiahan on se, että emme ole yhdessä, ei ole paljoa tunteista puhuttu.. Kaikki on sillä tavalla alullaan ja luulen, että minä olen "nopeampi" kehittämään tästä jotain oikein konkreettista kuin hän.

Siksi en edes odota mitään ihmeellistä häneltä, hän varmaan tarvitsee aikaa ennen kuin on valmis tekemään mitään. Minä ymmärrän sen häneltä. Enkä sitä paitsi edes voi tietää, jos hän vaikka onkin hankkimassa minulle jotain. 

En minä tiedä onko hän rakastunut minuun. 

[Yulunga]

Asterix, heh..

Minulla on kutina että tuo mies ei edes muista koko ystävänpäivää.
Kaiken lisäksi se on sellainen hellyyttävän tumpelo ja mielikuvitokseton mörkö,
että ei ehkä edes uskaltaisi antaa minulle tässä vaiheessa ainakaan mitään kauhean romanttista.

Tai mistä sitä tietää, jos hän repäsee ja yllättää. 

Miksi sinulla on tunne, että hän ei halua huomioida sinua,
etenkin, kun sinä näytät olevan korviasi myöden rakastunut?

Anteeksi nyt vain, mutta minusta on täysin itsestään selvää,
että mies, etenkin rakastuneena, huomioi
naistansa, etenkin merkittävinä päivinä, mutta myös muulloin.

Siihen ei ole mitään tekosyitä, suhteessa huomioiminen
pitää olla molemmin puolista, ellei nyt lasketa meikäläisen
laiskuutta Ystävänpäivälahjoissa...

Muutoin se kuullostaa sille, että se mies on ottanut koiranpennun
itselleen leikitettäväksi, eikä naista.

Suomi ja Keski-Eurooppa ovat KOVIN erilaisia näissä nais-miesjutuissa...  Tuota voi odottaa siellä, mutta ei täällä... jos vielä muistat millaisia suomalaiset miehet ovat. :

[Asterix]

Huomioimisessa, etenkin Ystävänpäivä huomioimisessa,
ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa,
eikä se myöskään edellytä rakastumista,
vaan se, että hän viettää aikaa kanssasi
ja käy kanssasi samojen lakanoiden välissä edellyttää
jo perushuomioimista mieheltä sinun tunteistasi.

Muutoinhan et ole juuri toista kättään
ja vaseliinia tärkeämpi hänelle.

Tosin en tiedä ikäänne,
mutta kuullostaa aika pentumaiselle miehelle.

Mutta tämä nyt on minun mielipiteeni.

Suomi ja Keski-Eurooppa ovat KOVIN erilaisia näissä nais-miesjutuissa...  Tuota voi odottaa siellä, mutta ei täällä... jos vielä muistat millaisia suomalaiset miehet ovat. :

Voi ei Yulunga.. Minä en halua muistaa!
Silti suomalainen exä kyllä lahjoi ja huomioi ystävänpäivinä,
syntymäpäivinä ja muuten vaan,
mutta rakkauselämä oli kyllä aika karua..

Joskus sitä herää todellisuuteen ja huomaa,
kuinka kiitollinen saa olla elämän pienistä asioista,
joilla iso vaikutus!
Tämä on sellainen hetki. 

[Irish]

Huomioimisessa, etenkin Ystävänpäivä huomioimisessa,
ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa,
eikä se myöskään edellytä rakastumista,
vaan se, että hän viettää aikaa kanssasi
ja käy kanssasi samojen lakanoiden välissä edellyttää
jo perushuomioimista mieheltä sinun tunteistasi.

Muutoinhan et ole juuri toista kättään
ja vaseliinia tärkeämpi hänelle.

Tosin en tiedä ikäänne,
mutta kuullostaa aika pentumaiselle miehelle.

Hän on huomioinut minua hyvin monellakin tapaa ja mielestäni siihen ei tarvita lahjoja.
Hän on ollut herrasmies joka asiassa. Hän on huomioinut tunteeni. Ja itse asiassa olemme vain nukkuneet tähän asti samojen lakanoiden välissä. Minun mielestäni hän on erittäinkin kypsä 22-vuotiaaksi. 

[Asterix]

Jos itse olet varma asiastasi ja tyytyväinen,
niin mikäs siinä sitten.

Syntymäpäivä, Joulu ja Ystävänpäivä OVAT lahja-asioita.
Sanokaa siihen mitä haluatte.. :

[^^Queen Nefertiti^^]

Asterix on varsin oikeassa siinä, että mieheltä pitää vaatia käytöstä. Omakin exä jaksoi noin 4 kk tehdä kuten toivoin eli osallistua suhteeseen. Sitten lopahti kaikki.. kukat, lahjat, matkat. Ja koska tiedän mitä vaadin, en sitten ole kenenkään kanssa (kun hyvän miehen etsiminen on työläs projekti, ajattelin että rukous hoitaisi hommat). Sitä edelliset ymmärsivät pienet ja isot huomionosoitukset - kuten minä heille! Kyllä nainen, varsinkin henkinen nainen, on aina antamassa, auttamassa ja huomioimassa. 

Tosin tää Valentine´s day, koska se olikaan? Ei ole alunperin suomalainen juttu, itse en muistanut brittiexälle laittaa kortteja kun en tajunnut sellaisen olemassaoloakaan! Hän teki minulle. Ja hän tajusi kulttuurieron. Roina ei ole pointti, mutta tietysti, kokonaisuudesta se koostuu että tuntuuko toisen välittävän oikeasti. Jotkut ei itse välitä lahjoista ja korteista, siksi osoittavat eri tavalla.

En ole haastatellut suomalaisia ystäviäni kaikista kommervenkeista mitä he mieheltään odottavat. Ulkomaisiltakaan miehiltään! Joista ainakin yksi huolehtii tosi hyvin naisesta, mutta liitto italiaanon kanssa naiselle bisnesliitto (neitsyt-kaurispari): espanjalaisen kanssa olija on mielestään about sielunkumppanin kanssa. Ja pidän minäkin hänestä (veskari-leijonapari). Minulle on ehkä kaikkein luontevinta olla erimaalaisen kanssa, kunhan miehessä on tasoa.. en tiedä.   

Eli voidaan todella sanoa että tiedän mitä tahdon, mutta suhde ei ole vielä alkanut!  Sitten vielä, omat merkkimme vaikuttavat siihen miten tahdotaan rakastaa, esim Iiriksen kaksonen-joukkari ja minun joukkari-vaaka. Venus on rakkauden kuningatar=romanssi, kauneus, estetiikka, ja varmaan tähän liittyvät höysteet. Sitähän oli erään vaikea käsittää kun taas nousuvaakamies ymmärsi ostaa ruusun.. on tympeää jos mieheltä pitäisi aina pyytää pikkuasioita. Muuten Mars ja Venuskirjoissa näitä asioita on mitattu; kun mies mielestään tekee Tärkeitä eli korjaa auton tms, se on hänestä monta pistettä suhteelle. Nainen voi antaa lahjoista tai kukista yllättävät pointsit. Minulle ei riitä enää se, jos joku vaikuttaa hieman tunteisiin. Ei riitä. 

[Yulunga]

Minua taas vähän ärsyttää miesten puolesta, ok ymmärrän että puhutte junteista jotka eivät osaa käyttäytyä, mutta miksi aina ollaan vaatimassa miehiltä sitä sun tätä? Minä ainakin haluan antaa miehen olla sitä mitä hän on. Ei toinen muutu. Aikaisemmassa suhteessa pompotin, määräsin, vaadin, olin prinsessa ja kun sain kaiken, lemppasin koko koiran elämästäni. 

Minä en kaipaa lahjoja, en kukkia ja kortteja en voi sietää. Kun tavara ei korvaa tunnetta. Hyvin sanottu SA kirjoituksessasi.

Meitä on taas moneksi. Minusta on hienoa jos rakkaus ei ole riippuvainen jostain amerikkalaisesta päivästä yök, boikotoin koko maata joka tapauksessa. Sisareni mies on ihana, mutta niin hajamielinen että unohtaa synttärit ja hääpäivät mennen tullen. MITÄ SITTEN? no ei mitään. Onnellisena naimisissa jo 10 vuotta! 

[^^Queen Nefertiti^^]

Jos ei vaadi mitään, jää ruinaamaan tyhjää, ja sitä en aio kokea toista kertaa. Vaatia siinä mielessä, että suhde todella pysyy  suhteena eikä epämääräisenä sinne-päin olemisena. En pompottaisi, enkä ole oikein osannut vaatia. Tai vaadin.. mieheltä joka uskoi aika naiivisti rakkauteen kovassa maailmassa. Seuraava suhde kyllä alkoi niin että katsoi sormien läpi yhtä sun toista - mutta mitä siitä jäi? Opin ehdottomasti auttamista ja antamista.. kaikki mahdollinen on koettu! Melkein..  ja kuten sanoin, pienestä se olisi kiinni. Esmes kukat.  Tai ostan itse !

[aQuarius~]

Minulla on vähän sama tilanne meneillään neitsytmiehen kanssa joka tupsahti elämääni yhtäkkiä. Kun kävimme treffeillä ensimmäisen kerran, ajattelin että tämän miehen voikin sitten unohtaa heti, mutta kappas, olemme tapailleet monta kertaa ja olen koukussa häneen. Olen ihan pihalla kaikesta mutta ei se mitään, aijon taistella etten menetä häntä!!!! Upea mies, mutta todella varovainen jne.. Kuu härkä !!     

Onnea teidän suhteelle, eikö tuo jännitys ole juuri se mikä auttaa jaksamaan?   

[Irish]

Voi aQuarius, eikös olekin ihanaa! 

En minä tiedä, jännittääkö tässä enää. 
Siis jännittää kivalla tavalla, mutta ei enää kammota! 

Nyt ollaan 2 päivää taas oltu 24h yhdessä ja tehty tosi arkisia juttuja.
Eilen kun menin hänen luoksensa ja olin nähnyt hirveästi vaivaa laittautuessani ja vaatteitani valitessa, näin miten hän häikäisty ja oli heikkona kun astuin ovesta sisään hymyillen. 

Tuntuu että olen pikkuhiljaa saamassa itsetuntoani kasaan. Toivottavasti en liiallisuuksiin asti. 

Hän on puhunut siihen malliin että tietää mitä tahtoo. 
Minä todella luotan häneen, en epäröi enää yhtään. Hän on ihana. 

[Asterix]

Minua taas vähän ärsyttää miesten puolesta, ok ymmärrän että puhutte junteista jotka eivät osaa käyttäytyä, mutta miksi aina ollaan vaatimassa miehiltä sitä sun tätä? Minä ainakin haluan antaa miehen olla sitä mitä hän on. Ei toinen muutu. Aikaisemmassa suhteessa pompotin, määräsin, vaadin, olin prinsessa ja kun sain kaiken, lemppasin koko koiran elämästäni. 

No ei sen tarvitse aina olla se toinen ääripää,
että ollaan vaatimassa mieheltä jotain koko ajan pikku prinsessana.
Minä haen takaa kirjoituksellani lähinnä hyvää kotikasvatusta
ja käytöstä huomioimisessa.

Lahjat ovat yksi keino osoittaa rakkautta ja kiintymystä,
mutta eivät ainoa tapa.

Minä en kaipaa lahjoja, en kukkia ja kortteja en voi sietää. Kun tavara ei korvaa tunnetta.

Taidat olla oikea Prinsessa..?
Ei siitä kannata ongelmaa tehdä.
Ole ilman sitten.

Meitä on taas moneksi. Minusta on hienoa jos rakkaus ei ole riippuvainen jostain amerikkalaisesta päivästä yök, boikotoin koko maata joka tapauksessa. Sisareni mies on ihana, mutta niin hajamielinen että unohtaa synttärit ja hääpäivät mennen tullen. MITÄ SITTEN? no ei mitään. Onnellisena naimisissa jo 10 vuotta!  [/color]

Niin on moneksi. Ääripää-ihmisiksi, jotka ymmärtävät
asioista ainoastaan mustat ja valkoiset puolet,
eivätkä ole koskaan tyytyväisiä
-edes muiden puolesta.

Kukaan ei ole väittänyt, että rakkaus
on kiinni amerikkalaisesta päivästä, mutta se voi
olla kiinni pienistä kauniista eleistä toista kohtaan,
joista kasvaa iso virta.

Täällä päin miehet haluavat huomioida naistansa
ja tekevät sen mielellään ja pyytämättä.
Kukapa ei nauttisi rakkaalta saaduista huomionosoituksista
ja lahjoista?

[aQuarius~]

Olisihan se ihanaa jos saisi ison kimpun ruusuja joltain mieheltä joka välittää 
On niin monia tapoja osoittaa rakkauttaan, joillakin se on eväiden tekeminen töihin omalle rakkaalleen, joillakin se on raju seksi auton takapenkillä ja joillakin romanttinen illallinen kun taas jotkut eivät ole vieläkään perillä siitä kuinka sitä voisi osoittaa toiselle 

Voi aQuarius, eikös olekin ihanaa!  smitten

En minä tiedä, jännittääkö tässä enää.  Smiley
Siis jännittää kivalla tavalla, mutta ei enää kammota!

-onhan tämä ihanaa... mutta aina välillä meinaa räjähtää pää kun miettii että tykkääkö vai eikö tykkää vai mitä  mutta tätä tilaisuutta en aijo pilata omilla peloillani 1!!!