seuraava »

[slslsl]

Anteeksi kun utelen jälleen, ties monettako kertaa, mutta minua vaivaa ajoittainen epätietoisuus elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen. En tiedä mistä se tulee, eniten minä pelkään lähinnä sitä, että ihmiset jotka kertovat näistä kokemuksista, valehtelevat ja puhuvat omiaan. Vaikka lieneekin ehkä epätodennäköistä, että kaikki valehtelisivat (niissä selvimmissä tapauksissa), se kuitenkin ajaa siihen että "jos yksi puhuu omiaan, puhuu toinenkin".

Joka tapauksessa haluaisin siis kysyä teiltä otsikon mukaisia kokemuksia ja vastata mahdollisimman rehellisesti... Tarvitsen jotain helpottavaa tietoa tästä - pelkään ajoittain kuolemaa todella paljon, vaikka yleensä tiettyihin aikoihin päivistä olen varma sen jatkumisesta.

Tiedätte varmaan, minkälaisia kokemuksia haen, joten en nyt erittele sen enempää. Vähän samantyylisiä, mitä on kerrottu edellisissä keskusteluissani.

Kiitän.

[Ippuska]

Heips 
Entäpä jos lukisit kirjan: "Kirjeitä Valon maailmasta"?
 

[slslsl]

Olen tainnut joskus lukea, mutta ei se paljoa vakuuttanut. Haen jotain kellonpysähtymis-tyylisiä, sellaisia selittämättömiä sattumuksia ja vaikkapa meediokäyntejä. Ihan mitä vaan, kunhan ovat totta.

[^^Queen Nefertiti^^]

Minusta jatkuminen on itsestäänselvää, mutta ei askarruta mieltä kuten raha ja rakkaus. En melkein ikinä tule ajatelleeksi koko asiaa! Pelkäätkö katoamista? Voitko kuvitella lakkaavasi olemasta? Minä en.

[*yildirim*]

minäkin uskon että kuoleman jälkeen on elämää. se tapahtuu juuri sellaisella tasolla mihin kukin on sillä hetkellä valmis.toisaalta olen viimeaikoina ruvennut miettimään että jos kaikella on vastakohtansa kuten hyvä ja paha,kaunis ja ruma jne. niin eikö silloin myös kuoleman jälkeiselle elämälle ole jonkinlainen vastakohta myös? millainen? siis kun kaikki yleensä kuvaavat tämän kuoleman jälkeisen elämän kauniiksi tai samanlaiseksi kun tässä ja nyt.

[mammamma]

Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta erittäin syvä tuntemus siittä että elämä jatkuu. Tutustumisen arvoinen sivusto on www.neardeath.com

[^^Queen Nefertiti^^]

No eikös se vastakohta ole TÄMÄ aineellinen elämä?

[*yildirim*]

mutta ajattelin että vastakohta sen jälkeen jos unohdetaan tämä elämä tässä ja nyt.siis sen jälkeen kun olet kuollut niin voiko olla jotain vastakohtaa siis että voisit joutua johinkin "huonompaan" ei kauniiseen paikkaan???

juuh..ehkä ajatukseni on liian vaikeita laitettavaksi näin kirjoituksen muotoon...

[pluto]

Laitoin sulle slslsl yv:tä yhdestä meediokokemuksesta, Kokemus ei ole omani, vaikka sitä läheltä pääsinkin seuraamaan, joten en halua laittaa sitä yleisesti luettavaksi.

Kirjoitin äsken myös pitkät pätkät kuolemanpelosta yleensä, mutta yhteys pirulainen katkesi ja teksti häipyi bittiavaruuteen.

Ehkä palaan asiaan vielä myöhemmin, nyt ei enää jaksa.

[Hiisitär]

Kuolemankokemuksia on ainakin kirjassa "Yhteyksiä henkimaailmaan" (tai jotain vastaavaa se nimi oli, Ritva Fagerströmin toimittama kirjanen). Kyseisessä kirjassa on toki paljon muutakin henkimaailman juttua.

Voin kertoa mummon (äitiniäidin) kokemuksen.
Hänen läheinen miespuolinen sukulainen (en valitettavasti muista enää, oliko kyseessä eno vai veli) menehtyi. Miehellä oli ollut tapana istahtaa aamuisin postin tultua keittiön pöydän ääreen lukemaan lehteä.

Muistaakseni mummo oli saanut juuri tällaisena kellon pysähtymisenä viestin siitä, että kyseinen mies on kuollut. Mummo asui samassa talossa miehen kanssa, hänen lapsensa olivat tuolloin vielä pieniä (mukaan lukien äitini).

Eräs aamu mummo oli valveilla aikaisin, kun keittiöstä kuului yskimistä. Ihan samanlaista, jota kuului aina miehen ollessa elossa. Mummo ajatteli, että joku lapsista on herännyt ja meni katsomaan heitä makuuhuoneeseen. Kaikki naperot kuitenkin nukkuivat. Heti perään alakerrsta kuului lehden rapinaa. Ääntä, joka lähtee, kun sanomalehden sivuja käännetään luettaessa. Ja jälleen yskintää.

Mummo päätti mennä alas katsomaan, että kukahan siellä mahtaa olla. Alakerrassa ei ollut ketään, ei myöskään keittiössä. Oli niin aikainen aamu, ettei posti ollut vielä edes tullut. Muutama tuntia myöhemmin posti kolahtikin eteisen lattialle.

Kuollut mies oli käynyt tapansa mukaan lueskelemassa aamun lehden "ennakkoon". Tämän jälkeen hänestä ei enää kuultu.

Kuolemakokemukset ovat varmaan kaikkein yleisimpiä yliluonnollisia kokemuksia, mutta valitettavasti täytyy sanoa, ettei meidän suvussa ole kokemuksia tuon enempää.
paitsi että muistin juuri toisen mummoni (isänäidän) nähneen eräs yö muutamia kuukausia sitten kauan kuolleen siskonsa seisomassa sängyn jalkopäässä. Kukaan lapsista ei tietenkään ottanut tätä todesta, sanoivat, että mummo horisee. Itse uskon siihen, että mummon aika koittaa tässä lähiaikoina ja sisko kävi valmistelemassa häntä siirtymään.

[Riitta]

Kerrompas taaltapain yhden jutun jonka katsoin telkasta. Yksi mies oli saamut luodin keuhkoihinsa ja yht'akkia han huomasi olevansa ilmassa ja katselevan omaa kiermultevaa ruumistaan ja naki kuinka ambulanssilaakarit yrittivat elvyttaa hanta. Talla miehella oli hyva olo,ei koskenyt mihinkaan ja siella ilmassa han tunsi riemua ja energiaa, mutta hanet elvytettiin ja kuin joku imu veti hanet takaisin ruumiiseensa, mies oli pettynyt tapauksesta, mutta selvittyaan aikanaan han kertoi sen kokemuksen ja sita ihanaa tunnetta han ei voi ikina unohtaa.

[Ajatus]

Minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta kirjahyllystäni löytyy mielenkiintoinen opus nimeltä Kokemuksia kuolemasta. Sen on kirjoittanut Raymond A. Moody ja suomentanut Ilkka Malinen. Suosittelen lukemista, jos olet kiinnostunut kuolemanrajakokemuksista. Kirjoittaja on tutkinut viiden vuoden aikana yli sata sellaista tapausta, joissa "kliinisen kuoleman" kokenut on palannut tajuihinsa ja todennut niissä aikamoisia yhtäläisyyksiä.

[meruska]

Ehkei kannattaisi puhua kuolemanjäkeisestä elämästä vaan esim sielunvaelluksesta ja henkisestä kasvamisesta elämänkierrossa.... Jos ymmärsii siis asiasi oikein.. Ellet toisaalta halua kuulla hetkestä kuoleman jälkeen (ruumiista irtoamis kokemukset elvytyksen leikkauksen ym. aikana), niihin en osaa sanoa mitään, ei ole konkreettista kokemusta.

[slslsl]

En nyt tarkoittanut varsinaisesti kuolemanrajakokemuksia ainakaan pelkästään, vaan vähän kaikkea joka näyttää siltä, että kuolleet "elävät" vielä.

[Ajatus]

En nyt tarkoittanut varsinaisesti kuolemanrajakokemuksia ainakaan pelkästään, vaan vähän kaikkea joka näyttää siltä, että kuolleet "elävät" vielä.

Ahaa. No, tässä mainitsemassani kirjassa ainakin on tapauksia, jotka ovat olleet kliinisesti kuolleita, eli eivät olisi periaatteessa voineet tietää mitä esim. leikkaussalissa tai muuten ympäristössä tapahtui sen jälkeen kun "kuolivat". Tiesivät kuitenkin. Siinä mielessä mielenkiintoista luettavaa.