seuraava »

[Riitta]

Oletko nahnyt elokuvan Rosebud?
Mielestani siina on selva ilmoitus elaman(energian)jatkumisesta, tosikertomus.

[slslsl]

En ole nähnyt.

[*yildirim*]

no itseltäni noita tuollaisia ihan konkreettisia kokemuksia löytyy paljonkin...ne taitavat jopa olla jo ihan luonnollinen osa meikäläisen arkipäivää.saattavat tulla ihan tälläisinä pieninä juttuina joita vaan tiedät ettet itse ole tehnyt.esim.en juo itse eikä kukaan muukaan perheessäni kahvia silti useasti on kahvi tippunut keittimeen tai saatan nähädä pöydällä kirjeen joka on kirjoitettu juuri sille samalle paperille jolle mummollani joka jokin aika sitten nukkui pois tapana kirjoittaa kirjeensä(tämä paperi vielä sikäli tunnistettavissa ettei sellaiselle paperille varmaan kukaan muu erehtyisi kirjettä kirjoittamaan.

[taiska]

No kuule en tiedä voiko tätä pitää jonkinlaisena "kokemuksena", mutta minulle se toi tietyllä tavalla rauhan vaikka moni voi sanoa, että höpö, höpö sattumaa  . Eräs läheinen, todella rakas ihminen kuoli yhtäkkiä aamupostia hakiessaan koiran kanssa (sydän loppui) ja tuska oli hirveä (siis minulla ja tietenkin muillakin ).Olin aivan turta ja sitten illalla olin töissä ja kolasin pihaa ja tuntui niin pahalta, että tietenkin itkin, ajatellen hänen miestään ja lapsiaan (ikää oli vasta 45 v.) jne... ja sitten minä vain pysähdyin ja katsoin taivaalle ja sanoin, että Rakas Eija kerro minulle jotenkin, että sinulla on hyvä olla !Sen, että sain kysymykseni esitettyä, niin koko taivas välähti täyteen revontulia, jotka tanssivat pitkin taivasta ja minun sydämeeni tuli sellainen rauha, että tunne oli uskomaton.Sanoin vain hiljaa kyyneleet silmistä valuen, mutta hymyillen, Kiitos Eija !   

[*yildirim*]

taiska

tuo nyt ei varmasti ole mikään höpö homma vaan esitit rakkaalle ihmiselle kysymyksen ja sait myös vastauksen.paljonhan on ihmisiä jotka eivät tälläiseen usko..mutta sehän riittää kun itse tiedät miten asia on.

[Rakkauden enkeli]

Onhan niitä vaikka kuinka paljon, siis noita puoltavia kokemuksia. Nyt vain en jotenkin jaksa niitä kertoilla, enkä mitenkään todistella. 

[sirpakka]

Itse olen vakuuttunut elämästä kuoleman jälkeen omien kokemusteni kautta, kokemusten, joita olen kokenut läheisten kuolemien ja vakavien sairauksien yhteydessä. Olin tosi ahdistunut isäni itsemurhan jälkeen. Onhan itsemurha tekonakin jo kammottava sen lisäksi, että tuolloin vielä 80-luvun alkupuolella nuorena tiukasti kristillissävytteisessä ympäristössä eläneenä, se myös tuomittiin syntinä. Oli yksi uneton ahdistunut yö, kun kuulin/tajusin sisälläni äänen joka sanoi minulle, että älä murehdi ja huolehdi. Ajattele tuhlaajapoikakertomusta. Jos Jumala on rakastava isä, hän ottaa kaikki vastaan riemuiten ja juhlien, myös ne jotka ovat elämänsä tuhlanneet. Ja juhlien jälkeen lähettää heidät uudelleen matkaan valmiina vastaanottamaan vaikka mikä tulisi matkalla eteen. Koin että se oli Jumalan ääni joka minulle puhui. Tämä kokemus vei minulta pahimman kuoleman pelon ja vahvisti uskon jälleensyntymiseen.

Äitinin sairastuttua syöpään näin unen. Unessa oli iso pimeä jääkenttä. Tajusin että jossain tuolla jääkentällä on isäni luistelemassa. Äitini lähti myös tuonne kentälle luistelemaan heiluttaen isoa kangasliinaa. Uneen ilmaantui isot kultaiset sakset jotka leikkasivat kankaan loimilangat poikki.

Viime kesänä tätini sai pahan sydänkohtauksen. Vähän ennen kohtausta näin unen jossa olin pilkkikilpailuissa. Tätini jo kuollut mies tuli unessa sanomaan minulle, että minun pitää nyt lainata Elviä vähäksi aikaa. Tätini ei meinannut selvitä tästä sydänkohtauksesta ja oli pitkään sairas ja heikko. Toivuttuaan hän kertoi, että hän koki, että Martti oli hänen luonaan silloin kun hän oli kaikkein heikoimmillaan.

Mitä on kuolema, mitä on syntymä? Kun kuolemme mihin synnymme ja kun synnymme voiko se olla kuolema jostain toisesta elämästä. Paras ja lohduttavin kirja kuolemasta mitä olen lukenut on Thich Nhat Hahn: Ei kuolemaa, ei pelkoa - lohduttavaa elämänviisautta. Kirjassaan hän sanoo että kun on aika me vaan ilmiinnymme, emme synny tai kuole. Ilmiinnymme tänne maailmaan ja kun on aika ilmiinnymme jonnekin toisaalle. On vain elämä.

[inkivääri]

Kaikki läheiset kuolleet ystäväni/sukulaiseni ovat tulleet morjenstamaan siirtymisensä jälkeen.
Kun kysyn, miten menee, niin unessa näen, onko rauha jo asettunut häneen vai vieläkö lepäillään. Jonkin ajan kuluttua sitten näen uuden unen, jossa poismennyt on oma itsensä tai ehkä nuortunut ja hyvin terveen oloinen. Tämän jälkeen saattaa olla, ettei unia enää tule. Tarkoitus on täytetty. Tiedän, että kaikki on hyvin.

 

[Vinkuiita]

Maanantaiyönä rakas Mummuni kuoli rauhallisesti nukkuessaan kunnioitettavassa 94 vuoden iässä. Seuraavana yönä (ma-ti) äitini heräsi yöllä ja ihmetteli mitä mummu teki heidän makuuhuoneessaan! Oli kuulemma ajatellut, että pitääkö nyt keskellä yötä herättää ja tulla häiritsemään. Tyttäreni on siellä lukulomalla ja hän taas oli valvonut aamuyöhön ja ihmetellyt kun yläkerrasta oli kuulunut askeleita. Hän taas ajatteli että miksi mummu ja taata siellä kävelevät?!
Tässä talossa mummu oli elänyt avioliittonsa ensimmäiset 30 vuotta....
Minä taas tietämättäni mummun poismenosta ajattelin ostaa pojalleni hänen pukuunsa sopivat paidan ja kravatin, kun on nuo tyttären lakkiaiset tiedossa. Kuinka ollakaan päässäni pyöri ainoastaan, että kravatti musta ja valkoinen paita.... Sitten tuli päähäni että enhän sellaista väriyhdistelmää voi hankkia kun on iloinen tapahtuma hautajaisiin sellaiset laitetaan. Kävin tätä dialogia hetken ja ajattelin että antaa olla.....
Aamulla äiti sitten ilmoitti mummun poismenosta.
Vaikka suru onkin läsnä, tiedän että mummulla on hyvä olla.

[Hiisitär]

Täällä tulee vähän uusia kuoleman jälkeisen elämän kokemuksia näin maalliselta näkökannalta!

Kuten moni varmaan tietää, ystäväni äiti menehtyi yllättäen kotonaan tuossa vähäsen aikaa sitten. Samana iltana, kun hän oli kuollut, äiti tuli koputtelemaan ja napsuttamaan katon rajaa ystäväni huoneessa. Tosi kova napsahtelu välillä! Yläkerrassa nukkuva isosisko, joka oli täällä käymässä, kuuli askelia ja ystäväni puolestaan kuuli samanlaisen äänen mikä lähtee, kun kammarin ovi avataan. Äiti oli nukkunut aina kammarissa.

Olin itse paikalla kuoleman aikaan sekä sen jälkeen (nykyisin asun tuossa talossa). Napsahtelu katon rajassa alkoi aina iltaisin, kun menimme nukkumaan ja äänet olivat välillä niin kovia ja tiheitä, ettei isosisko saanut nukuttua. Mekin havahduimme ystäväni kanssa monta kertaa juuri nukahtamisen rajamaista napsahdukseen. Meidän oli ihan pakko pyytää äitiä olemaan hiljaa, että saisimme nukuttua - mahtoikohan se olla vaikeaa tälle sosiaaliselle äidille, joka vain halusi jutella kanssamme!

Itse näin myös äidin sielun Kolmannella Silmällä kuolin iltana. Hän oli sädehtivä, iloinen ja energisen näköinen. Eräs selvänäköinen ihminen myös välitti meille viestin äidiltä, osui täysin nappiin.

Kolmas tyttäristä sai myös äitinsä vierailulle. Kotona aukesi mm. taka-ovi yksinään.

[^^Queen Nefertiti^^]

Vastaisitko Atha vielä teoreettisella tasolla tuonne Henkimaailma, astraalitaso jne keskusteluun. kiitos. 

[Hiisitär]

Vastaan kunhan ehdin. Siinä menee aikankin tunti, kun ryhdyn vastaamaan kysymyksiisi!

[Rakkauden enkeli]

Miksei kuolleet eläisi vielä! Minusta on helppoa saada yhteys kuolleisiin. Ja he haluaisivat saada yhteyden meihin. Tästä on vain saatu niin mystinen asia ihmisten ja henkimaailman välille.

Niinpä Marianne. Siitä on tehty sellaista mystistä vaikka se on ihan luonnollinen asia.

[Mika-Matti]

Elämä ihmisenä on kuin onkin olemassaolon syvänne.
Siinä missä syvänmeren kalat kokevat pimeyden valomaailmana,
myös ihminen voi vielä kokea tulleensa takaisin kotiin
sinne, mistä hän ei ole koskaan lähtenytkään,
koska on
itsestään perillä oleva
VALO.

 

[Rakkauden enkeli]

Elämä ihmisenä on kuin onkin olemassaolon syvänne.
Siinä missä syvänmeren kalat kokevat pimeyden valomaailmana,
myös ihminen voi vielä kokea tulleensa takaisin kotiin
sinne, mistä hän ei ole koskaan lähtenytkään,
koska on
itsestään perillä oleva
VALO.

 

Voi kuinka kaunista.