seuraava »

[TaruTuulia]

Hankalia vyyhtejä tässäkin näkyy tuottavan psyykkiset ongelmat.. eivätkä ne kuulu näkijöiden vastuulle.

Eivät välttämättä kuulu näkijöitten vastuulle, mutta näkyvät kyllä ja kuuluvat korville  Psyykkiset ongelmatkin ovat aina jostain peräisin ja näiden solmujen selvittämisessähän nimenomaan näkijä voi auttaa.

Ei tässä ole mitään vaikeata.

Täällähän ollaan keskustelemassa. Jokainen vähänkään järkeä omaava ymmärtää, että myöskään kenenkään puolesta ei olla mitään päättämässä. Tämä on niin itsestäänselvää, että en ymmärrä, että siitä pitää edes mainita.

"Näkijä pystyy valottamaan ainoastaan joitain puolia,
joita ei ole tullut huomanneeksi tai ei ole edes halunnut huomata."

Niin. Eikä näkijäkään huomaa aina kaikkea. Ihminen kun on.

[Jasca]

Tämän ketjun perusteella voisi kuvitella, että näkijät näkevät kaiken kaikille tuosta vain, ja ainoastaan hinnaston laatiminen tuottaa ongelmia.

Mutta hyvät ammattilaiset, miten menettelette niissä tilanteissa, joissa ette näe. Otatteko rahan kuitenkin, vai sanotteko suoraan, ettei homma onnistu?

Julietan kysymys on tosiaan aiheellinen. Olen itsekin kokenut sen, että ihan kuuluisa meedio-selvänäkijä ei osannut sanoa mitään, mutta maksu kelpasi oikein hyvin. Olen sen kokenut muutaman kerran, mutta yksikään heistä ei ole jättänyt rahastamatta, vaikka yksi jopa sanoi ettei nyt oikein näe. Näiden kokemusten vuoksi pidän erittäin suurena riskinä mennä mihinkään maksulliseen selvänäköistuntoon uskoen saavansa sieltä jotain tietoa. Jokainen tietenkin valitsee itse mihin tahtoo rahansa laittaa. Enhän minä ole kenkäfriikkikään, joten valinnastahan on kysymys.   

Lahja-hevosta ei ole hampaisiin katsomista,
eiköhän se päde näihin henkisen maailman näkyihinkin.

Jos neuvon/näyn/kanavoinnin ilmaiseksi saa,
niin turha sitä lähteä arvostelemaan ja saivartelemaan.

Jos joku haluaa auttaa muita lahjallaan maksutta,
niin mikä ongelma kenellekään on, se on hänen valintansa.

Itse täällä kuitenkin pitää se oma elämä elää
ja omat valinnat tehdä, näkijänkin,
eikä siihen pysty kukaan (toinen) selvänäkijä päättämään kenenkään
puolesta, mitä kenenkin tulee tehdä ja kuinka.

Näkijä pystyy valottamaan ainoastaan joitain puolia,
joita ei ole tullut huomanneeksi tai ei ole edes halunnut huomata.

Päätökset omasta elämästä ihminen tekee kuitenkin itse.

Sasha kuvaa hyvin ihmisen oikeutta valita itse. Mielestäni raha ei voi olla sellainen arvostuksen mitta, että selvänäkijä muka on sitä parempi, kokeneempi ja luotettavampi mitä kalliimmalla suostuu aikaansa myymään. Pikemminkin useammin rahastuksen osaavat ne huijarit, jotka ovat alalle luiskahtaneet dollarin kuvat silmissä. On hyvin valitettavaa, että henkiset ihmiset ovat ottaneet tämän kaupallisuuden ohjenuorakseen ja yrittävät "opastaa" kaikkia selvänäkijöitä samaan rahan haalimisen kulttuuriin. Minusta olisi fiksumpaa sallia ihmisen vilpitön auttamisen halu ilman viittauksia siihen, että se johtuu vain kokemattomuudesta. Jos henkistyminen = oppia rahastamaan, niin minua ei edes kiinnosta se tie. Sitten olen ihan vapaaehtoisesti tällainen "alempi olento", joka ei ole vielä henkistynyt riittävästi osatakseen arvostaa rahaa. 

[TaruTuulia]

On hyvin valitettavaa, että henkiset ihmiset ovat ottaneet tämän kaupallisuuden ohjenuorakseen ja yrittävät "opastaa" kaikkia selvänäkijöitä samaan rahan haalimisen kulttuuriin. Minusta olisi fiksumpaa sallia ihmisen vilpitön auttamisen halu ilman viittauksia siihen, että se johtuu vain kokemattomuudesta. Jos henkistyminen = oppia rahastamaan, niin minua ei edes kiinnosta se tie.

Vastaan myöhemmin rauhassa mm. Julietan kysymykseen, mutta tähän sanon, että jos katsotte topicia taaksepäin ja luette uudelleen rauhassa kirjoitetun, niin näette, että itse olen ainakin sanonut, että se on sama vaikka se olisi yksi euro - se euron (joka on myös symbolinen) tarkoitus on perusteltu moneen otteeseen mm. t.touhulan toimesta. Kärjistykset ovat tietysti välttämättömiä keskustelun kannalta, mutta soisi, että aihe luettaisiin ensin kunnolla läpi, ennen kuin aletaan heittelemään lööperiä "rahan haalimisen kulttuurista".

  eiköhän ne rikkaudet tule kuitenkin muualta...

[Jasca]

Alan olla taipuvainen tässä vaiheessa ketjua myös ajattelemaan (ja tuomaan esiin:) sen, että Jadeania yhtenä monista tarjoaa palveluksiaan ilmaiseksi niin kauan, kun on tarpeeksi varma omasta kyvystään, jotta voi ottaa siitä rahaa...Niin sitä on itsekin toiminut ja niinhän kaikki kisällit tekevät. Tarotien nostaminen ja siihen omien mielikuvien yhdisteleminen kun ei vielä ole sama asia kuin selvänäkö! Rakas isosisko t.touhula sohaisi akuuttiin ampiaispesään ja samalla opetti ainakin meikäläistä taas pykälän verran eteenpäin tuomalla omia pitkäaikaiseen kokemukseen perustuvia näkemyksiään aiheesta esille.

Viittasin siis tähän tekstiin sanoessani, ettei mielestäni ole syytä leimata toista kokemattomaksi sen perusteella, että hän haluaa vilpittömästi auttaa kanssakulkijoitaan. Yksinkertaisesti on olemassa myös sellaisia ihmisiä, jotka haluavat auttaa ihan vain rakkaudellisista motiiveista. Minusta on aivan ihanaa, että heitä vielä nykymaailmasta löytyy. Kiitän heitä siitä lämpimästi.
             

[Asterix]

Mutta mitä vikaa siinä on, jos joku haluaa ottaa
maksun palveluksistaan ja toinen maksaa siitä?

Tiedossani ei ole vielä ainuttakaan tapausta,
jossa selvänäkijä olisi pakottanut kenenkään
vastaanottamaan apuaan ja sitten vaatinut maksua.

Jos ihminen on niin idiootti, että ei osaa
elää omaa elämäänsä ilman (maksullista) selvänäkijää,
niin voiko siitä sitä selvänäkijää syyttää?

Jokaisella on vapaa tahto tehdä mitä haluaa.

[Cheva]

Pieni kysymys päässäni muotoutui...

Miksi korvauksen pitäisi olla konkreettinen? Eikö vilpitön kiitos enää riitä nykymaailmassa?

Se se vasta surullista olisikin.

Tuo avunkiertäminen on hieno ajatus. Ja varmasti ihminen, joka saa apua ja valoa elämäänsä selvänäkijältä löytää uusia tapoja auttaa omia läheisiään. Ja miksei myös tätä selvänäkijää.
Ja olen samaa mieltä "small":in kanssa. Se, että joku ei pyydä maksua ei tarkoita, että on kokematon. Tietenkin jotkut ovat ilmaisia juuri siksi, että aloittelevat, mutta toiset ovat ilmaisia sksi, että haluavat auttaa. Kiitos heille siitä. Ja henkkohtanen mielipiteeni on, että esimerki Jadeania on kaukana kokemattomasta kortin nostajasta. Kohdalleen on osunut.
tietenkin mielipiteitä on monia, ja tästäkin on turha tavallaan kinastella, sillä kukaan muu ei voi sanoa toisen puolesta, että onko hän varma omista kyvyistään vai ei. Minusta varmuuden kertoo se, että on tälläkin foorumilla avoimesti tarjoamassa apuaan eri ketjuissa, eikä vain salakavalasti yksityisviestin suljetussa maailmassa auta omaa astro-sisäpiiriään.

En näe mitään vikaa siinä, että joku ottaa maksun palveluistaan (elantohan se pitää saada jokaisen, koska rahalla on väliä nykyään) Ja jos toinen on ilomielin maksamassa, eikä epäröi niin go for it! Osaava ja tietävä ja kokenut näkijä ansaitseekin myös konkreettisen palkkionsa, etenkin, jos selvänäkö on pääleipätyö.

Ensi viikolla soitto maksuselvänäkijälle. Jännitys hipoo jo solisluissa asti.
Toivottavasti hän on myös minulle sopiva selvänäkijä, tuntuu kyllä siltä. 

[TaruTuulia]

Viittasin siis tähän tekstiin sanoessani, ettei mielestäni ole syytä leimata toista kokemattomaksi sen perusteella, että hän haluaa vilpittömästi auttaa kanssakulkijoitaan. Yksinkertaisesti on olemassa myös sellaisia ihmisiä, jotka haluavat auttaa ihan vain rakkaudellisista motiiveista.

Tämä on niin mielenkiintoista nyt, että eihän tästä koneelta pääse mihinkään  Ei ole myöskään syytä leimata minua tuomariksi sen perusteella, että sanon toisen olevan kisälli. Se on minun kokemukseni, joka perustuu muuhunkin, kuin tässä keskustelussa nähtyyn. Myös tietysti omiin kokemuksiini. Se ei myöskään tarkoita sitä, etteikö esim. Jadeania voisi olla "parempikin" selvänäkijä; juolahtiko mieleesi, että ehkä tässä halutaan myös auttaa "kollegoja"? Jos tekstini antaa mielestäsi "leiman" kokemattomuudesta toiselle, niin ehkä silloin et ole itsekään ihan varma siitä, mitä sanot? 

Mitä tulee auttamiseen puhtaasti rakkaudellisista motiiveista: sitä tekee jokainen. Se ei vaan ole kaikille kaikkien kohdalla mahdollista. Tämä on yksinkertainen totuus. Sen yrittäminen rikkoo itseä ja vie voimia.

Nyt Julietan kysymykseen: ajatellaan, että asiakas kysyy jotain tiettyä , tarkasti määriteltyä asiaa. Siihen tulee vastaus. Mutta jos asia onkin laajemmin tulkittavissa; esim. näetkö minulle miestä lähiaikoina? Entä näetkö muuton? Jos ei näe, niin ei näe. Pitääkö nyt palauttaa se euro? Mikä tässä on kysymys? Usein toiveet perustuvat harhakuvitelmille omasta itsestä. Näkijän tehtävä on mielestäni myös löytää toisesta se ydin; se jumalallinen Itse ja persoonan huippukohdat, joita vahvistetaan ja joiden täyden hyödyntämisen kautta ne unelmat ja tarpeet elämässä alkavat manifestoitua.

Joskus tosiaan jollekin ei näe paljoakaan. Nämä ihmiset on "määritelty" aiemmin tässä topicissa. Jos henkilö on kovasti irrallaan omasta todellisesta itsestään hänelle on vaikeampi katsoa kuin toiselle. Jos esim. sinulla on huumeongelma, teet helpommin ja radikaalimmin ratkaisuja kuuntelematta sisintäsi, jolloin sielunsuunnitelmasi tulee luonnollisesti vaikeammin näkyviin. Polullesi muuten tulossa oleva hyvä väistää sinua, kunnes saat itse itsesi kasaan taas. Jos olet itse itsesi pitkäaikaisella alkoholinkäytöllä sairastuttanut - niin - näkijän tehtävä on tässä mielessäni kaivaa siihen lähtölaukauksen aiheuttanut tekijä, eikä kertoa tulevasta. Se kun on tuolloin niin paljon omasta TAHDOSTA kiinni. Ensin minä, siitä sitten versovat elämäni unelmat.

[Asterix]

Ei ole myöskään syytä leimata minua tuomariksi sen perusteella, että sanon toisen olevan kisälli.

Hyvin sanottu.

Minua ihmetyttänyt jo pitkään tällä saitilla tämä tuomarointi
ja leimaaminen muut tuomareiksi ja heti perään
kirotaan, mitä kaikkea pahaa tuollainen tuomarointi teettää.

Se lähentelee jo kaikessa naurettavassa tragikoomisuudessaan
kaikkien puujalkavitsien huippua.
 
No.. lemmikkimarsu juoksee juoksupyörässään
kuvitellen pääsevänsä jonnekin. :

Mitä tulee auttamiseen puhtaasti rakkaudellisista motiiveista: sitä tekee jokainen. Se ei vaan ole kaikille kaikkien kohdalla mahdollista. Tämä on yksinkertainen totuus. Sen yrittäminen rikkoo itseä ja vie voimia.

Niin ja täällä Itävallassa on sellainen sanonta, että
rakkaudella ei vuokraa makseta
ja sitä saa vapaasti soveltaa.

Nyt Julietan kysymykseen: ajatellaan, että asiakas kysyy jotain tiettyä , tarkasti määriteltyä asiaa. Siihen tulee vastaus. Mutta jos asia onkin laajemmin tulkittavissa; esim. näetkö minulle miestä lähiaikoina? Entä näetkö muuton? Jos ei näe, niin ei näe. Pitääkö nyt palauttaa se euro? Mikä tässä on kysymys?

Luulenpa että osuit asian ytimeen.

Nykyihminen kuluttajana on tottunut siihen,
että rahalla saa mitä haluaa ja jos tuote on epämieluisa,
niin sen voi palauttaa.

Jotkin naiset, jotka kyselevät selvänäkijältä tulevista miehistä
kuvittelevat, että kun he maksavat selvänäkijälle pari kymppiä,
niin se mies todella silloin tulee
ja selvänäkijän ei auta sanoa, että ei.

He siis haluavat kuulla rahaansa vastaan vain
itselleen mieluisia asioita.

Voi kun sen miehen voisikin ostaa selvänäkijältä..

[TaruTuulia]

Nykyihminen kuluttajana on tottunut siihen,
että rahalla saa mitä haluaa ja jos tuote on epämieluisa,
niin sen voi palauttaa.

Jotkin naiset, jotka kyselevät selvänäkijältä tulevista miehistä
kuvittelevat, että kun he maksavat selvänäkijälle pari kymppiä,
niin se mies todella silloin tulee
ja selvänäkijän ei auta sanoa, että ei.

He siis haluavat kuulla rahaansa vastaan vain
itselleen mieluisia asioita.

Voi kun sen miehen voisikin ostaa selvänäkijältä.. [/color]

  juurikin näin. Eli kyse on juuri siitä PSYYKEN vastuusta ja tästä osoituksena raha tai määritelty, mieluisa vastapalvelus on välttämätön suoja näkijälle ja myös asiakkaalle ikään kuin "lupaus" siitä, että näky toteutuu...

Sanotaan, että saan ilmaisen ennustuksen, että elämääni astuu uusi mies puolen vuoden sisällä. No, sellaista ei astu niin konkreettisesti, että hän tulisi kattoni alle tai haluaisi minut naida. Nyt tietysti olen miettinyt koko ajan ilmaista ennustusta, että milloin se tulee, miksi se ei tullut? Rasitan kaikella tällä miettimiselläni näkijää. Samalla työnnän miestä pois luotani.

Entä jos olen maksanut ennustuksesta? No, nyt unohdan koko ennustuksen ainakin suurimmaksi osaksi valvetietoisuuttani. Koska olen ottanut siitä VASTUUN. Nyt mies voi astua elämääni, koska en ole kiinni näkijän näyssä. Olen vapaa ja kun asia tapahtuu minulle muistan hänen sanojaan. Näin kiitos moninkertaistuu sen sijaan, että se jää vellomaan johonkin sfääriin osaksi halupalloa.

Niin...miestä ei voi ostaa, mutta elämänsä voi lunastaa omiin käsiinsä.

[K-NRJ]

Niin...miestä ei voi ostaa, mutta elämänsä voi lunastaa omiin käsiinsä.

Nimenomaan! Kerron taas tähän väliin omasta elämästäni. Silloin kun tapasin tuon selvänäkijän ja hän kertoi minulle, että tulen saamaan miehen ja kaksi poikaa, niin varsin pian sen jälkeen meillä meni silloisen poikaystävän kanssa poikki. Ero oli aika hurja, ja molemmat otimme sen tosi raskaasti. Ryyppäsin pari kuukautta putkeen.

Noina huonoina hetkinä muistin kuitenkin, mitä minulle oli sanottu (vaikkakin suhtauduin siihen aluksi epäilevästi), ja se oli minulle huonoina hetkinä ilonpilkahdus... Jotenkin tiesin että asiat vielä järjestyvät ja tulen saamaan hyvän perheen.

Eri asia sittenkin olisikin, jos hän olisi sanonut, etten ikinä löydä onneani ja jään aina yksin... En tiedä olisinko silloin jättänyt ennustuksen omaan arvoonsa ja päättänyt löytää onneni.

Mietin myös, että mitä jos vielä yritämme lasta, se olisi kolmas. Kun kaksi piti tulla... 

[Asterix]

Tuossa on kyllä perää ainakin joidenkin ihmisten kohdalla,
että kun he antavat jotain konkreettista itseleen arvokasta (rahaa)
näkijälle katsomisesta, niin he alkavat myös herkemmin
työstämään niitä vallalla olevia energioita konkreettisiksi elämässään.

Ilmaisen näkijän näkemystä ei välttämättä ota kovin todesta,
koska kuluttaja -ihminen ei välttämättä osaa
arvostaa mitään ilmaiseksi saatua,
vaikka se olisi täysin curantti näkemys.

Tosin tämä ei päde kaikkiin ihmisiin, koska varsin paljon
selvänäkijöiden asiakkaista on sellaisia,
että ne joko eivät osaa elää ilman selvänäköä joka mutkaan
tai/ja ne ovat sellaisia,
joita ei tyydytä sitten kuitenkaan mikään vastaus.

Noille ihmisille on yksi ja sama,
onko näkijä maksullinen vai ilmainen,
niiden elämä on ilman selvänäköäkin paikallaan polkemista.

Joka tapauksessa, kunnioitettavasta auttajista kuitenkin on
kyse, sai siitä rahaa tai ei.

[t.touhula]

Päätin jo, että tämä keskusteluketju ei kommentointiani enää kaipaa. Vesi on jo valunut niin monen hanhen selästä.
Mutta...

On aivan uskomatonta, että moni nykyihminen on niin tietämätön historiallisista tosiasioista ja miksi vaihtotaloudesta siirryttiin ensin oravannahkoihin ja sitten muihin valuuttoihin. Syy oli yksinkertainen. Moni jäi velkaa niin monelle että vietiin velkavankeuteen, tai kerkesi kuolla, ennenkuin oli maksun aika. Useinhan tuohon aikaan tuotteet maksettiin toisilla tuotteilla tai auttaalla töissä. Silloin  sairaudet tappoivat ihmisiä kuin ryöstökalastava troolari nykyisin nostaa kalaa merestä. Tai no, suhteessa väestön ja kalan määrään toki.
Aina kautta maailman sivu on ollut totta, että hinta nousee, kun hyvän tavaran tai palvelun tarjonta vähenee, vastaavasti tarjonnan lisääntyminen jälleen pudottaa hintoja.

Sashaa lainatakseni:
Rakkaudella ei makseta vuokria, eikä pankkilainojakaan. (Eikä ruokakauppa myy silakoita vilpittömällä kiitoksella.) Tosi on.
Marsujako jollakin lemmikkinä?
Noh! Minä jatkan toiseen aiheeseen.

Pyörin tuossa yksi päivä mersulla (automerkki hienosteltu, jos vaikka joku kadehtisi) kaupungilla. Huomasin hiukan poissa tolaltaan olevan nuorehkon rouvan ja pysähdyin. Näytti voivan kovin huonosti. Kysyin mikä on, jos vaikka tarvitseisi apua. Rouva alkoi itkeä, helpotuksesta. 'Joku välittää hänestäkin', sanoi kun kysyin itkun syytä.
Pyysin, että  nousee kyytiin, jotta muut ihmiset saavat tölvästellä aivan muita, jos vaikka rouvaa nolottaa. Kysyin minne hän on menossa, että minun suuntani on se-ja-se. Hän sanoi, että kilometri ennen määränpäätäni on hänen matkansa pää, tällä kertaa.
Juttelimme koko matkan. Hän kertoi, että on jo usean vuoden käynyt psykoanalyysissä ja olo on niiiiin tyhjä. Ettei hän siitä apua saa, mutta KELA.n rahat menevät muhkeisiin palkkioihin. Psykiatri kuulemma osaa hyvin vain yhden sanan: Hmmm tai mmmmm.
(Ajattelin itsekseni, että taidankin avata vastaanoton. Saan kunnioitusta -Psykologi ja psykiatrihan on IHAN ERI KUIN NÄKIJÄ- ja hukkaanpuhumisen tunne loppuu kertalaakista. Usein näkijänä sanat hukkuvat asiakkaan 'Niinmuttakun minä haluan sen miehen!'-kommentteihin. Asiakas soittaa usein saadakseen mieleisensä vastauksen. Muuten näkijä ei 'näe' mitään tällaisten asiakkaitten mielestä.)
Sanoin sitten tälle rouvalle, että kirjoitapa syntymäaikasi ja syntymänimesi tuohon (ojensin ruutukansion). Hän ihmetteli, että mitä?! Kerroin, että eräällä metodilla se sinun ongelmasi ydin on nähtävissä niistä. Hän alkoi oivaltaa, ilmeestä sen näki. Totesin olevani selvänäkijä. Hän siihen, että uskoo näkijöihin. Että häntä kiinnostaa huuhaa-ilmiöt.
Pysähdyimme hänen kotiovelleen ja analysoin hänen asiaansa ja totesin että ennen kouluikää hänet on henkisesti lytätty ja sen tytön, joka hylättiin, hänen tulisi ottaa uudelleen haltuunsa ja alkaa elää omanmieleistään elämää tästä ja nyt eteenpäin. Rouva alkoi itkeä vuolaasti, mutta hymyili kyynelten läpi. Hän hoki 'kiitos'ta kerta toisensa jälkeen. Kysyin: 'Enhän vain loukannut sinua, tarkoitus ei ainkaan se ollut?' Hän vain totesi, kun itku alkoi laantua ja hymy tasaantua. 'Tiedätkö, sinä puhut asiaa. Silloin minua tylytettiin kesäsiirtolassa oikein olan takaa. En tiennyt syytä, enkä vieläkään ole ymmärtänyt. Tuli vain semmoinen olo, etten ole tervetullut. Surettanut on koko elämä, kun niin tykkään eläimistä ja maalaiselämästä.' Vastasin hänelle: 'Niinkuin sanoin, ota haltuun se pieni elämää rakastava pikkutyttö, joka viihtyisi paremmin maalla. Silloin  löydät tien omaan sisimpääsi ja alat voida hyvin. Jonkun aikaa tarvit käydät vielä tuolla analyysissä, mutta varmaankin voit sen kohta lopetella.' Hän kysyi josko minulla on hirveä kiire, niksautin vain niskojani: 'Aikaa on kellon ympäri, voin siirtää tapaamista minne olin matkalla.'
Vaihdoimme puhelinnumeroita. Hän kertoili vielä jotain itsestään. Vielä noustessaan autosta, kun menin perään halatakseni hänelle pika-reiki-hoidon siinä pihamaalla, hän totesi, että 'Nyt alkoi minun parantumiseni. Tunnen sen sisälläni. Näitä sanoja tarvitsin voidakseni alkaa eheytyä.'
Tekstiviestejä on sadellut, kaikissa on selvä juoni. Hän on lyönyt kättä pienen tytön kanssa omassa sisimmäsään ja alkanut topakoitua.

Tämä on eräs kertomus, missä näkijälle kuuluu 'totta hitossa' toisen henkilön psyyken kunto. Ohi toisen elämällä ei voi ketään psykiatrikaan kalliissa hoidossa parantaa, tai edes auttaa toipumaan.

Eivät kaikki selvänäkijälle soittelevat ole idiootteja, vaikka jotkut heistä tukevasti jalat ilmassa ja illuusioissaan elävätkin. Rasittavimpia asiakkaita ovat puhelimesta aaveen lailla ulos tulevat ja näkijän asioita uumoilevat. Sellaiselle henkilölle sanon suoraan jo ajanvarausvaiheessa, etten näe heänelle mitään. Säästyn jälkihaukuilta, vaikkakin nämä evätyt asiakkaat kertovatkin muille, 'ettei se mitään näe'.

Tässäkin aihepiirissä käy toteen se Raamatun sana, jossa sanotaan: 'Auta itseäsi, niin Jumalakin auttaa Sinua. Hän lähettää enkelinsä Sinulle avuksi ja turvaksesi.'

Silti sanon edelleen: 'Jumala armahtakoon minua asiakkaista, jotka väkisin tahtovat oman sekavan tilanteensa keskellä auttaa minua.' Apua tyrkyttämällä tällainen henkilö työntää omat olotilansa toisen henkilön elämään. Siis: Ei kiitos!
Siihen 'apuun' on selvä keino, kunhan vain maksaa kohtuullisen korvauksen, joka on ollut markka-ajasta asti arvoltaan sama.

Tapani 'katsoa' on niin totaalisen poikkeava monesta muusta -itseasiassa en tiedä yhtäkään, joka tekee katsomuksen kuten minä- etten voi kuvitellakaan melupakoisena persoonallisuutena sotkeutuvani ottamaan palautus'pakko'apua vastaan, varsinkaan henkilöiltä joille en muutenkaan avaisi omaa elämääni.

Moni nykyihminen viihtyy pölyssä, mölyssä, ihmisvilinän melussa ja pakenevat hiljaisuutta sekä rauhaa tietoisesti, aina pitää soida tai vain kuulua ääntä jostain. Jokaisella ihmisellä on paikkansa tässä maailmankaikkeudessa. Minulle oikein paikka varmaankin rauhan ja varsinkin oman rauhan kaipuisena olisi luostari, jonne toivon vielä vetäytyvänikin.

Siihen asti kuitenkin toimin omine periaatteineni, enkä rakkauden-ilmaispakkosyöttö-periaatteella, kuten moni aitoa rakkautta todeksi elämätön kanssaihminen. Ainut riippuvaisuus, minkä elämääni hyväksyn, on riippuvaisuus Korkeimmasta Voimasta, jota Jumalaksi kutsun.

[Rakkauden enkeli]

Oikealla tavoin kun auttelee muitakin tekemään omasta elämästään tietoista niin siinä on ilmaista lahjaa sellaisillekin, jotka eivät sitä edes odota eli pyyteetön Rakkaus ei koskaan pyydä korvausta tekemästään työstä.
Vaan se vauraus tulee silloin elämäämme aivan toisella tavoin eli se auttamisemme lahja auttaa sen vauraudenkin energioidemme ns. "kierrossa" eikä silloin KUKAAN jää koskaan todellista korvausta vaille. Vaikkei se ehkä aina olekaan rahassa mitattavissa vaan ehkäpä myöskin siinä Valossa. 

Niinpä juuri. 

[Julietta]

Mainitsin tuosta päin mäntyä näkemisestä siksi, että minulle ovat muutamat ennustukset menneet ihan suurissa linjoissa täyshuti. Samaa on tapahtunut kavereilleni, joten kaikki ei johtune siitä, että olen erityisen mätä yksilö (eikä ole huumeongelmaakaan, Tarutuulia).

Kolme maksullista ja pari ilmaista on mennyt aivan metsään. Iris näki jonkin verran (muttei nähnyt ystävälleni). Yksi tarot-ennustus maapallon toisella puolella meni aika nappiin. Hullu arabi Jerusalemissa näki asioita, intialainen astrologi ei tiennyt mitään. Singaporelainen katuennustaja suuttui, kun kyselin liikaa. Ja vielä kolme onnistunutta ennustusta mahtuu joukkoon (ilmaisia), ne eivät tosin ole olleet mitään kaikenkattavia.

Tämä aihe vain sattuu kiinnostamaan, siksi noita kokeiluja harrastin. Nykyään en kysele tulevia muilta kuin heilurilta. Vaihtoehtohoidot ovat sitten eri juttu, ja eläimillä olen käyttänyt henkiparantajaakin.

Miesennustuksista muuten: jos olisin näkijä ja vastaanotolleni kävelisi kohtuullisen näköinen sinkkunainen, voisinpa ennustaa, että mieshän sieltä jossakin vaiheessa tulee. Varsinkin, jos mimmi ei olisi ensimmäistä kertaa pappia kyydissä... Pelimiehistä varoittaisin, varatusta sellaisesta näkisin helposti kyyneleitäkin. Kaunottarelle ennustaisin, että miehiä suorastaan sataa.

Kristallipallostani näkyisi jotakin värikästä, olisikohan kesän kukkia, tai jos ero aivan takana, niin ehkä kuitenkin syksyn lehtiä. Mikäli suhde natsaisikin vasta ensi keväänä, voisin aina vedota siihen, ettei henkimaailma tunne aikaa.

[t.touhula]

Mutta mitä vikaa siinä on, jos joku haluaa ottaa
maksun palveluksistaan ja toinen maksaa siitä?

Tiedossani ei ole vielä ainuttakaan tapausta,
jossa selvänäkijä olisi pakottanut kenenkään
vastaanottamaan apuaan ja sitten vaatinut maksua.

Jos ihminen on niin idiootti, että ei osaa
elää omaa elämäänsä ilman (maksullista) selvänäkijää,
niin voiko siitä sitä selvänäkijää syyttää?

Jokaisella on vapaa tahto tehdä mitä haluaa.

Totta puhut, Sasha.

Mutta ennenkuin kissasi (ilmeisen musiikkihöperö kuten minäkin ) pyörtyy... voisin ottaa sen kotiini henkiseksi kaveriksi. Kissat ovat ihanan aitoja. Nojoo, ovat sitä koiratkin, ainakin hyvin pidetyt!

==============================================================

Mutta asiaan. Siis yleisvastaukseni ilmaiskatsomus-pakko-vaatimukseen versus 'Palvelija on palkkansa ansainnut.'

Mitenkähän kirjoituksissani selkeästi ilmitulevat sisäisen äänen kehoituksesta ilmaiseksi pika-apuna katsomiset liukuvat kuin vesi hanhi(i)e... Ups.  
Ymmärtääkseni juuri Jumala puhuu sisäisen äänen kautta. Kun sisäinen ääni kehoittaa tekemään jollekin henkilölle katsomuksen, teen sen. Jos sama ääni kehottaa 'ei tekemään' ja varomaan ko. henkilöä, silloin en sitä tee ja irrottaudun sellaisen henkilön seurasta.
*Kirjaviittauksena: Elisabeth Haich, Vihkimys. Kirjassa oivallisesti selostetaan ihmisten ja muittenkin eläväisten erilaisista tasoista ja kuinka monen tason ylitykset ovat mahdollisia, parannustilanteessa ja muutenkin, ihmisen henkisen minän rikkoutumatta ja sairastumatta tai kehollisestikin terveyttä säästäen. Jos henkinen taso on 2-3 alempi tai ylempi, on syytä varoa yhteyksiä -jotta kumpikaan ei vahingoittuisi.*

Juliettakohan se oli, joka kertoi kokemuksistaan maailman turuilta ja toreilta näkijöiltä ja ennustelijoilta saamistaan kommenteista ja ennustusten sekä katsomusten paikkansapitävyydestä. Kas siinä oiva esimerkki, miksi kaikille on turha ennustaa. Siitä 'avusta' ei ole mitään hyötyä kummallekaan, jos 'kunhan vaan' ennustelee.
 
Eettisyys menee kohdallani ohi yleisen mielipiteen tai jonkun reikimasterin oikea-väärä- käsitysten. Jumala on sen sisäisen äänen meille kullekin antanut, jotta sitä käyttäisimme ja itsellemme olisimme uskollisia (=rehellisiä, nykykielen mukaan). Sillä silloin olemme rehellisiä myös muille. Ja kuka enempi rehellisyyttä tarvitsee kuin henkilö, joka toisilta kyselee 'minne mennä, kuin eleä' (Antakoa anteeks, ka olokoa niin hyvät! En voinut olla lainaamatta Kalevala-mittaa.).

Jollei minulle nouse henkilöstä mitään esille, sanon sen suoraan. En ala silloin ennustella 'korvasyyhyyn' (=kyselijän mieliksi), jotta saisin siitä maksun. Tottavie se olisi taloudelleni hyväksi, mutta kyselijä joutuisi harhateille. Siinä on ennustajan / selvänäkijän vastuu, ennustamisen ja selvänäkemisen eettisyys, tehdään sitten katsomus ilmaiseksi tai korvausta vastaan.
Lisään tähän vielä tuosta 'ilmaisen auttamisen pakko-odotuksesta' jota muuan reikimaster täällä toitottaa:
Raamatussa sanotaan selkeästi 'Palvelkaa lähimmäisiänne ilolla.' Mutta sanotaan siinä samassa kirjassa, Jeesuksen suulla: 'Kuka on minun lähimmäiseni? Äitini, isäni, veljeni tai siskoni? Ei, sanon minä. Minun lähimmäiseni on hän, joka toimii Jumalan tahdon mukaan. Hän joka kulkee kanssani, jakaa elämäni ja kutsumukseni.'
(Tässä selkeä kehoitus yhteisöllisyyteen, jota nykymaailmasta -varsinkin 'kehittyneestä' lännestä- puuttuu. Että pitäisimme huolen läheisistämme. Että olisimme toisillemme opiksi ja ojennukseksi, emmekä johtaisi harhateille heikompaa kanssaeläjäämme. Harhatie myöskin on omalla työllään köyhyydessä elävälle hänen kannustamisensa ilmaistyöhön. Hänelle on hyvä suoda vapaa valinta, jotta hän ei henkisen johdattautuvuutensa  vuoksi jää vahvemman persoonan perässähiihtäjäksi eli jonkinlaiseksi 'irto-hännäksi'.)

Raamatussa sanotaan myös: 'Katsokaa kukin omaa kutsumustanne, että toteuttaisitte Taivaallisen Isänne tahdon.'
Jokaiselle on oma kutsumuksensa. Sen kertoo sisäinen ääni, eikä mikään kouluttaja. Jos kouluttaja olisi tuon kutsumuksen 'antaja', minun kohtalonani olisi olla usean ministeriön pääjehu, useamman mitä Suomessa on.  Olla nyt meppinä ja monena ministerinä tai hallintopäällikkönä yht' aikaa. Aika absurdi ajatus. Justjust.

Samoin myös:
'Palvelija (joissain paikoin käytetään sanaa 'työntekijä') on palkkansa ansainnut.'

Miksikö viittaan Raamattuun niin usein? Siksi, että se on ollut lähes koko läntisen maailman yhteiskuntajärjestelmän ja eettisyyden oppikirja vuosisatoja. Sitä 'kieltä' me kaikki olemme kouluissa ja muuallakin yhteiskunnassa oppineet ja toteuttaneet sen henkeä (=arvomaailmaa) vuosisatoja. Totta on myös, että Raamattu on aiempien henkisten ja hengellisten kirjoitusten toisintoa (tosin muuntumina sopimaan kulloisenkin alueen aiemmin vallinneeseen yhteiskuntajärjestelmään, eli siinä on 'astian maku') suurimmaksi osaksi.

Miksi korostan, että työstä on hyvä saada selkeästi palkka? Siksi, että silloin toteutuu myös se Raamatun sana: 'Olkaa kukin kutsumuksessanne vapaat toteuttamaan Herran, teidän Jumalanne tahto, kukin omalla kohdallamme.'
Tämä ei poissulje niiden yksilöiden, joilla on mahdollisuus tai tahto palvella ilmaiseksi, vapaaehtoista toimintaa, kunhan jokainen toimintaan liittyvä saa omakohtaisesti ja -ehtoisesti päättää työskentelynsä vapaaehtoisuudesta tai palkallisuudesta, samoin kuin ajasta ja voimavaroista jotka toimintaan käyttää. (Pieni -yhteiskuntamme vaatima- eettisyys-lisäys toimintaperiaatteisiin, sillä moni laupeuteen hurahtanut toimii hurmoshenkisesti ja vetää heikompiaan peräänsä. Vastuu heikommista on eräs yhteiskuntavastuun osa-alue, myös näissä kiistellyissä aihealueissa.)
Epäeettistä kuitenkin on samalla nostella yhteiskunnalta korvauksia ja tehdä ilmaistyötä. Toinen epäeettisyyden toteuttamistapa nykypäivänä on ottaa lahjoituksia vastaan ja siinä ohella nostaa (kun palkkaa ei tilille tule) erilaisia valtion tai kuntien maksamia tukia.
Oikeuslaitoksella on varsin kalliiksi tuleva tutkintakäytäntö tällaisille toiminnoille. Maksajana aina 'laupias ilmaispalvelija'. Aito laupeus on ihan jotain muuta.
Näitten 'kuppajaisten' (johdannainen sanasta kuppaus) -koska ilmaistyöstä ei synny verokertymää valtiolle eikä kunnille-  vuoksi monelle vähemmän koulutetulle ei ole mahdollista tarjota palkallista työtä, vaikka tarve työntekijään yhteiskunnalla aidosti olisi. Ja työstä saadun palkan vuoksi kertyisi myös eläkettä ko. henkilölle. Reaali-ajassa tärkeää on työssäolosta henkilölle tuleva tarpeellisuuden tunne, palkan ohella luonnollisesti.
Vapaaehtoistyö ylläpitää 'arvostuksen nälkää' henkilöillä, jotka eivät ole löytäneet omaa 'kutsumustaan' ja ovat täten vahvempiensa (tai röyhkeämpiensä) johdateltavissa ja määriteltävissä.

Itse en tahdo velvoittaa ketään ajattelemaan samoin kuin minä. Jos joku niin ajattelee ja toimii, nouskoon se hänen vapaasta tahdostaan. Sillä meillä jokaisella on erilaiset ja erialaiset, jo syntymässä saadut kyvyt, joita kehittämällä meistä jokainen on itselleen, läheisilleen (ovat sitten verisukulaisia, samoin ajattelevia tai keitä tahansa liki valikoituneita) ja yhteiskunnalleen eniten hyödyksi. Jokainen kehittäen arjen toimivuutta ja inhimillisyyttä, vaikkapa lahjoittaen kehitysmaihin sitä rahaa mitä palkkatyöstään saavat.
Ilmais'vaihto'palvelut kehittävät ja toimivat vain omassa maassa, lähipiirissä ja ovat siten nurkkapatriotismia sanan varsinaisessa merkityksessä. Jotta globaalius saisi positiivisemman kaiun korvissamme ja aikaan jotain pysyväistä hyvää maailmassamme, on meidän autettava näkyvin ja pysyvin kanavin myös kolmatta maailmaa. Täten heilläkin on mahdollisuus läntisten mahtivaltojen vetäydyttyä kehittää yhteiskuntaansa ja kouluttaa sekä tervehdyttää kansalaisiaan, siellä missä jo asuvat.
Hmmm... Onkohan tämä nyt sitten sitä kaukorakkautta, jota tunnen heitä kohtaan.

Siinä kokemuksiani palkkaa työstään ansaitsevan näkijän osuudesta koko maailman hyvinvoinnin osatekijänä.

PSSST!
Missä kirjassa tai laissa on K Niro kehoitettu / velvoitettu määrittämään näkijöitten työ palkattomaksi? Eivätkö siitäkin valtiolle tulevat verot ym maksut ole yhteiskuntaakin rakentavia tuloeriä? Eikö näkijä saa tulla työnsä hedelmillä toimeen, myös laillisesti oheiskulut maksaen? Miten verottaja, eläkeyhtiö tai muu viskaali perii laissa määritellyn osuutensa rukouksina, ilmaishoitoina tms 'maksetusta' korvauksesta?

...?