seuraava »

[Asterix]

Minähän olen monta kertaa kysynyt mitä ovat tunteet, kun niitä voi loukata.

Jos joku loukkaa minun tunteitani, kysyn siihen syytä,
miksi ihmeessä hän haluaa tehdä niin.
Yleensä syy on hänen omissa peloissaan omista heikkouksistaan
ja kokee minun jonkun vahvuuden itselleen ylitse pääsemättömänä.

Vika ei siis ei ole minussa, vaan loukkaajassa.

Joskus voi loukata se, että joku ei halua rakastaa
minua  ja vietää aikaa enään kanssani.
Minun tulee silloin katsoa peiliin ja löytää syy sieltä.
Se pitää vain hyväksyä, että minäkään en ole täydellinen.

Tuo on jo vähän paksua, että exät vielä kävisivät ulkona keskenään.
Heh! [/color]

Miten niin?
Joko olen sitten erittäin onnekas, että nykyiseni ja exäni
ovat hyviä ystäviä, mutta epäilenpä, koska mieheni on erittäin hyvä
ystävä myös exänsä nykyisen aviomiehen kanssa.

Tai sitten vain vedän puoleeni tämän henkisiä ihmisiä,
en tiedä.

Kaikki vain eivät ole aloittamassa draamoja ja 3. maailmansotaa
erosta, vaan toivottavat toisilleen hyvää sen jälkeenkin.
Käytännön asiatkin (lapset, elatusavut jne) sujuvat
ilman taisteluita, kun eroaa hyvissä väleissä
ja siltoja rakentaen. 
Lapsillekin parempi.

[^^Queen Nefertiti^^]

Ai sinun lapsille? 

Minä en ole missään vaiheessa nousuvaakana ollut se joka katkoisi välejä paitsi, kun eräät menevät liian pitkälle. Minulle ei olisi mikään tavoite että he tuntisivat toisensa tai olisivat elämässäni mitenkään sen kaiken jälkeen.

Suomeksi, tunne on jotain ihan yhtä katoavaista kuin mikä tahansa muukin.

[Asterix]

Luulin ennen olevani kovin tunteellinen, kunnes olen alkanut katsella tunteilua paljon kriittisemmin. Onko se vain elämysten hakua?

Jos kokee rakkauden ja toisesta välittämisen
sairautena ja heikkoutena, niin se kertoo jo itsessään kaiken
sinun sisäisestä elämästäsi
ja todenäköisesti se ei ole vain sinun juttusi,
johon sinun kannattaa mennä soppaa sekoittamaan.

Sinun pitää löytää vain saman tyyppinen mies,
joka yhtä tunne kylmä/kuollut.

Niitä on.

Ai sinun lapsille? 

Minä en ole missään vaiheessa vaakana ollut se joka katkoisi välejä paitsi kun eräät menevät liian pitkälle.

Minulla ei ole lapsia.

[^^Queen Nefertiti^^]

Heh, nettivälitteisesti et tunne minua ollenkaan ja nettivälitteisesti en myöskään tunteile. Kuka ja missä on se mies, jota kohtaan minun pitäisi tunteilla? Millä tavalla käyttäytyvä mies pystyisi herättämään pitkäjännitteisiä rakkauden tunteita minussa? Siinäpä kiintoisa kysymys. Käsittääkseni en ole sanonut tunteilua sairaudeksi, vaan tarkistan aika tarkkaan, ketä rakastaa. Kannattaisi varmaan tarkistaa omia tunnereaktioitaan, ennen kuin sanoo itselleen tuntematonta henkilöä "tunnekuolleeksi"- olet kyllä hyvä päästämään sammakoita suustasi!

Tässä päästään siihen kiintoisaan seikkaan, että tunne on selvästikin REAKTIOTA toiseen/tilanteeseen. Joko reagoidaan tai ei.   

[Minerwa]

Toi on muuten tärkeä pointti, SA! Onko tunne loppujen lopuksi reaktio vai jotain sen takana...? Voiko tunne olla voimakas, jos sitä ei pura reaktioksi? Tätä pitääkin miettiä...

Mulla on paha tapa kokea tunteita sisälläni, kääntää ne sisäänpäin. Silloin en välttämättä reagoi, mutta tunnen silti, vaikkei kukaan muu sitä näkisi. Kyse ei ole tunteiden tukahduttamisesta, koska ne eivät katoa. Ovat vain piilossa. Toisaalta ihailen ihmisiä, jotka näyttävät tunteensa avoimesti, mutta en ole ihan varma, ovatko heidän tunteensa enemmän totta kuin ne piilossa olevat, sisäiset tunteet... Itse en osaisi muuta tapaa.

[Esmiralda]

Minä uskon, että juuri tunteet ovat ihmisenä olemisen tärkein elementti. Järki on vain fyysisen ja tunnemeren kivijalkaa, aalonmurtajaa.

Tunteiden kautta kasvamme jotakin korkeampaa tasoa kohden.

Älkää hyvät ihmiset puhuko tunteiden kuolemisesta! Joskus on vain hyvä laittaa ne syvälle, ne eivät kestä päivänvaloa, niitä pitää saada itse hoivata.

Minäkin tiedän, kun olen salaa rakastanut joskus vuosia ja vuosia, mitä on, kun on tunteet nieltävä, laitettava syrjään, nöyrryttävä niiden ja toisten todellisuuksien edessä. Oppii siinä. Oppii raottamaan niitä pikkuhiljaa, sopivalla tavalla. Ja rakkaudella on monta ulottuvuutta. Ei sen olekaan tarkoitus vaatia jotakin. Usein sen tarkoitus on nauttia pikkumurusista. Hiljaa ja pienistä hetkistä onnellisena.

Tarvitseeko tunteita aina ilmaista, huutaa ulos. Ne voivat kasvattaa olemassaolollaan muutenkin, toisella tavalla?

[Asterix]

Kuka ja missä on se mies, jota kohtaan minun pitäisi tunteilla?

Kannattaisi varmaan tarkistaa omia tunnereaktioitaan, ennen kuin sanoo itselleen tuntematonta henkilöä "tunnekuolleeksi"- olet kyllä hyvä päästämään sammakoita suustasi!

Hmmm... :

Jos hengitystä ei ole,
ihminen on todenäköisesti ruumiillisesti kuollut.
Jos sydänääniä ei ole,
niin ihminen on todenäköisesti ruumiillisesti kuollut.
Jos tunteita ei ole,
niin ihminen on todenäköisesti tunteellisesti kuollut.

Sinä olet vain korostanut monessa topicissa kerta toisensa jälkeen,
ettet tunne ketään kohtaan mitään ja "kun ei kiinnosta",
etkä kykene "innostumaan", "ihastumaan" ja "rakastumaan".

Ilmaisen saman asian vain eri sanoin, yksinkertaisemmin.

Jos et asu jossain 50 km lähimmästä naapurista keskellä ei mitään,
uskon, että rakkauden kohdetta on silloin hyvin vaikea löytää.

Muutoin se kertoo vain jostain muusta erämaasta.

Tosin erämaassakin metsä vastaa, niin kuin sinne huudetaan.

[^^Queen Nefertiti^^]

Mitens jos neiti Asterix tulisi ajatelleeksi sellaista pointtia, että olen kenties henkisesti kehittyneempi niin, etten tunteile (nappejani ei painella), ja toisaalta sellaisella värähtelytaajuudella, minne suomi-miehet eivät yllä? Miksi kulkisin keräämässä ikäviä kokemuksia, jos nämä eivät näy pystyvän hyviä tuottamaan? Onhan sitä suhteen jälkeen sellaisessa fiiliksessä, että nyt jostain joku, mutta kun menoa  kattelee - ketä täällä todellakin pitäisi rakastaa, siis tunteilla jotakuta kohtaan? Ne tunteettomat liikemiehet? Kaduilla juopottelevat nuoret miehet? Poliitikot? Julkkikset, esim esittävät taiteilijat jotka keräävät tunnereaktioita esityksillään? heh?

Menikös tässä vähän senat sakaisin? 

"Jos et asu jossain 50 km lähimmästä naapurista keskellä ei mitään,
uskon, että rakkauden kohdetta on silloin hyvin vaikea löytää."

Koska asun keskellä jotain, kohteita on vaikea löytää? Vai vihdoinko olemme samaa mieltä?  Eri asia lienee jokin henkinen tilaisuus kuten Minä Olen messut tänään, minne en välttämättä mene, jossa kaikkien TAVOITE on olla henkinen+rakastava. Muiden tavoite on kilpailun kautta voittaa muut. Ja milloin alkaa rakastaa ja henkistyä, kuten itse huomasin, ihmisten hyväksikäyttöpiirteet tulevat selkeästi esiin. Joillakin.

En siis tunteile enkä syydä rakkautta sellaisille, jotka kyllä ottavat mutta eivät anna. Voi olla että te muut koette ihmiset jollain toisella tavalla; mutta minusta on olemassa nk normaali massa ja sitten nämä henkisesti herkät+tunteelliset (josta eräskin minulle sanoi, että koenko paikkoja yhtä herkästi kuin suhteita; hän se minulle opetti mihin vetää raja)..

[^^Queen Nefertiti^^]

Juuri näin mondo, sitä voi valita mitä tekee tälle illuusiolle. Sitä voi olla Itsen rakkaudessa reagoimatta jokaiseen piikkiin ja tietenkään tämä ei myöskään tarkoita suhteissa olemista kymmenten kanssa.. tai että joka taaplaajaan reagoisi niin voimakkaasti, vaikka voi olla ystävällinen--

Pilke silmäkulmassa..  (huomasin jälkeenpäin, että suru, epätoivo jne olivat lopulta nekin illuusiota, vähän kuin suuri rakastuminen ja siksi on vaikea "manipuloida" itseään takaisin siihen kaikkeen) 

[Rakkaudenliekki]

Täytyy vielä lisätä, että en pidä tunteita huonoina tai tarpeettomina. Päinvastoin. Laajasti tunteva ihminen on arvokas. Harva meistä vielä on täysin valaistunut ja silloin on tarpeen juuri tunteiden avulla kasvaa. Tunteet ovat rehellisempiä kuin ajatukset. Ne paistavat läpi, vaikka niitä yrittäisi kuinka pitää kätkössä. Ihailen tunteitansa vapautuneesti ilmaisevia ihmisiä, kunhan niillä ei vahingoiteta toisia. 

Totta todenperäisesti - mitä kirjoitat mondo!

Itse ajattelen näinkin, että tunteiden tehtävä on myös elävöittää ja tehdä eläväksi jokin kokemus-hetki-hetket elämässä - oppimisen paikkana itselläni on ollut oppia tunnistamaan tunteita-mistä ne saavat alkunsa? Puhtaana ja aitona tunteet ovat tässä ja nyt hetkessä - yhteydessä todellisuuden  ja läsnäolon kanssa juuri "sen kokoisina kun siinä hetkessä on mahdollista"-ilman menneisyyden vanhojen muistikuvien ja kokemusten taakkoja .
Ajattelen näinkin ettei tunteet valaistumisen myötä-mitä ikinä valaistuminen itsekullekin tarkoittaa- ettei tunteet mihinkään katoa, päinvastoin! Olisiko vain niin, että silloin ei tunteet liikuta ihmistä-olemusta, vaan ihminen.olemus tunteita...tunteita ei todella voi peittää - ne ovat yhteistyössä fyysisen olemuksen kanssa-ja puhuvat sitä sanatonta kieltä...jonka teho on paljon suurempi kuin sanojen - lisäksi tunteet luovat tietyn energiakentän ympärillemme...ja siinä kaiketi on se ydin ettei tunteitaan voi peittää!

Jokaisella on varmasti oma kokemus, näkemys ja totuus näistäkin asioista   

[^^Queen Nefertiti^^]

Mutta kun näkee läpi sen illuusion? Silloinhan voi päättää mitä tuntee tai tunteeko tai reagoiko. Voi tuntea vaikka mitä tunnehuippuja tai jättää väliin. 

[Rakkaudenliekki]

Mutta kun näkee läpi sen illuusion? Silloinhan voi päättää mitä tuntee tai tunteeko tai reagoiko. Voi tuntea vaikka mitä tunnehuippuja tai jättää väliin. 

OSUIT ASIAN YTIMEEN
juuri samaa tarkoitin kirjoittaessani:

silloin ei tunteet liikuta ihmistä-olemusta, vaan ihminen.olemus tunteita..

[Ave^^]

SA, oletko koikeillut irroittaa täysin kaikki kontaktisi miehiin, ja aivan tosissaan lähteä pohtimaan itseäsi, omia suhtautumistapojasi. miksi ehkä ajat heidät pois? vai oletko tullut tilanteeseen, jossa ulkoinen olemuksesi ei ehkä kiinnostaa miehiä enää niin paljon kuin ennen, ja nyt pelkäät oman viehätysvoimasi kadonneen?
en tiedä sinusta mitään, mutta viestisi kertovat niin suurta itsensä kieltämistä että okein ahdistaa.
et pysty luomaan vakaata ihmissuhdetta ennen kuin olet oppinut arvostamaan itseäsi, ja myös lopettanut syyn työntämisen muille.
älä tarraudu muihin, et tarvitse heitä tosiasiassa mihinkään, äläkä vähättele tunteita, niiden kieltäminen johtaa vain pahempaan ja pahempaan, josta ei pääse irti.
totta kai voin olla väärässäkin tilanteestasi.
ehkä ei olisi pitänyt mitään kirjoittaa.
mutta kun olen nuori ja naivi, niin mitäs sitten. 

[Rakkaudenliekki]

Mutta kun näkee läpi sen illuusion? Silloinhan voi päättää mitä tuntee tai tunteeko tai reagoiko. Voi tuntea vaikka mitä tunnehuippuja tai jättää väliin. 

vielä oli kirjoitettavaa...kun löysin tämän linkin tuon toisen aiheen yhteydessä  juuri samaan mistä ^Soul´s Adventure^  kirjoittaa . 

Mielen kaksi puolta
Jigme Rinpoche
Kyetäksemme kehittääksemme rakkautta ja myötätuntoa meidän tulee ensin ymmärtää oma nykytilanteemme. Aidon rakkauden ja myötätunnon kehittämiseksi on tarpeellista katsoa omiin emotionaalisiin prosesseihimme...
http://www.buddhalaisuus.fi/opetukset/mielen_kaksi_puolta.html

[Sister of Night]

että olen kenties henkisesti kehittyneempi niin, etten tunteile (nappejani ei painella), ja toisaalta sellaisella värähtelytaajuudella, minne suomi-miehet eivät yllä?

En siis tunteile enkä syydä rakkautta sellaisille, jotka kyllä ottavat mutta eivät anna.

Mun mielestä tässä on suuri ristiriita. Ainakin OMASTA näkökulmastani mitä "henkisesti kehittyneempi" ihminen on, sitä pyyteettömämmin hän pystyy antamaan ja jakamaan rakkautta. Ihan odottamatta mitään vastapainoksi, koska hän tietää, että universumi antaa kuitenkin kaiken takaisin tuhatkertaisena. Yleensähän myös jo siitä pelkätsä antamisesta saa sen hyvän olon.

Kyllä pyyteetön rakkaus on itselläkin vielä monilta osin harjoittelussa, eihän se varmaankaan helpoin läksy täällä ole..mutta pitää vaan yrittää!