seuraava »

[Yulunga]

Bingo!!

Juuri tuota kirjaa tarkoitin, kiitos Minervan. Siinä kirjassa 'pengottiin' myös noita ympäristötekijöitä, josta mm. Asterix ja Ebenia tuolla osoittavat. Kuinka väri- eli herkkä tunneihminen joutuu ahtaalle muotoihmisten joukossa ja taas yhtä vaikea suhde toisin päin.
Ja eihän siinä muut kuin nämä tausta-, arvo-, ja näkemysmaailmat taistelevat.

---

ja toinen juttu: Missä vaiheessa ihminen voi olla niin kypsä, että pystyy hallitsemaan tunteita, jopa niin että kieltää itseltään rakkauden, tai yksinkertaisesti rakastumisen toiseen ihmiseen, jos se aiheuttaa katastroofin? 

Tuosta muoto- ja väri-ihmisistä olisi kiva kuulla lisää! Minä olen ainakin täysin väri-ihminen jos tajusin oikein mitä sillä tarkoitetaan.

Onko se kypsää hallita tunteitaan?  Kait se sitten on niin. Kunhan ei mene äärimmäisyyksiin. Minusta tällä on kyllä tekemistä ihmisen rationaalisuuden kanssa tosi paljon.

[Ave^^]

Todellakin! Nyt aloin ajattelemaan, kuinka paljon tämä laajentaa omaa suppeaa näkökulmaansa, törmää ajatuksiin, joihin ei ehkä omassa elämänpiirissään ikinä törmäisi. Ja juuri se, että on ihmisiä eri elämänvaiheissa jne.
Mutta se sana ystävä jotenkin tarkoittaa minulle ihmistä, johon voi luottaa, jolle voi kertoa kaikki sisimmät asiansa, joka tuntee sinut ja tunnet hänet. Netissä ihan turvallisuussyistäkin pidän rajan siitä mikä on liian yksityistä kerrottavaksi. Ja, eihän mikään korvaa sellaista fyysistä läsnäoloa, mutta tähän pitää vain suhtautua eri tavalla. 

[Ajatus]

Niin, jos sen ottaa niin päin, ettei edes tarvitse tuntea sitä aitoa ihmistä. Kuitenkin sitä nettiprofiili-ihmistä ei ole olemassa, siksi olen jotenkin varovainen.

Minä näen tämän asian niin päin, että jokaisen nettiprofiilikin on kuitenkin osa häntä itseään. En myöskään tunne ystävistäni kaikkia puolia, samoin en tietenkään nettituttavistani. Eikä minusta itsestänikään taida kukaan muu kokonaisuutta tuntea, kuin minä itse - jos itsekään.

Toki netissä voi huijata ja valehdella, mutta sellainenkin käyttäytyminen on kuitenkin osa tuota henkilöä. Kukin voi valita, millaisen puolen itsestään täällä toisille näyttää. Jos ajattelee, ettei näytä mitään ja valehtelee, näyttää siinäkin kuitenkin jo jotain, ehkä enemmänkin kuin joku rehellinen. Tietysti nuo tulkinnat ja merkityksetkin mitä sanoille annamme vaihtelevat, kuten Ave totesitkin, että sana ystävä tarkoittaa sinulle enemmänkin fyysistä ystävää kuin nettikontaktia. Toiset taas käyttävät ystävä-sanaa laajemmassa merkityksessä.

Noista tunteista meillä oli vilkas keskustelu opiskeluryhmässä ja totesimme, että vaikka tunteita on tutkittu paljon ja eri tavoin, on vieläkin ristiriitaisia näkemyksiä siitä, voidaanko niin subjektiivista asiaa kuin tunne tutkia tieteellisesti ja tuloksia yleistää. Tunnetutkimuksista muuten löytyy netistä varmasti googlaamalla tietoa mm. seuraavilla nimillä: James ja Lange, Stanley Schachter (Attribution-of-Arousal theory), Richard Lazarus. Erilaisia tunneteorioita on esitelty hyvin sivuilla www.changingminds.org. Itse yritän suhtautua tunteisiin samoin kuin Dalai Lama, joka vastasi Maarit Tastulan kysymykseen onnellisuudesta näin: - Olenko onnellinen? En tiedä. Ajattelen niin, että ihmismieli on kuin meri. Suru, pelko ja epäluulo ovat kuin aaltoja. Ne tulevat ja menevät, mutta niiden alla syvä meri pysyy tyynenä.

[Ippuska]

Mä olen samaa mieltä Sparklen ja Esmiraldan kanssa.

ja minä Sparklen, Esmiraldan ja Minervan kanssa 
...

NIIN myös: Samaa mieltä 
Tunteethan ne täällä foorumillakin velloo,kuin meren laineet 
Jos kemiat toimivat fyysisessä ystävyydessä, niin taajuudet toimivat nettiystävyydessä   

[^^Queen Nefertiti^^]

Ehkä ne henkilöt joiden kanssa on kirjoitellut yksityisasioista meilejä vuosia, tuntuvat enemmän ystäviltä. Täällä ehkä yleisemmällä tasolla analysoi tunteita, tapahtumia ja filosofioita.

[Jasca]

Luullakseni kyse on jälleen kerran siitä, että olemme yksilöitä ja siis erilaisia.  Myös ystävä-sanan merkitys on eri ihmisille erilainen. Kyllä netissä voi tutustua ja ystävystyä, mutta kaikki eivät koe sitä samansyvyisenä tuttavuutena tai ystävyytenä. Samoin on itse asiassa tässä oikeassakin maailmassa eli koemme ystävyyden hyvin erilaisena.    Esimerkiksi itse rakastan ihmisiä ja on ihanaa olla tekemisissä heidän kanssaan, mutta ihmiset tulevat ja menevät enkä ole koskaan ripustautunut ihmisiin. Suorastaan ahdistun tavatessani ihmisen, joka haluaa olla minun ystäväni siten, ettei minulle jää lainkaan tilaa ja joka suuttuu vielä, jos en ole koko ajan hänen tavoitettavissaan.  Todennäköisesti sama ilmiö koskee myös virtuaaliystävyyttä eli ollaan vaan rauhassa kamuja, kun siltä milloin tuntuu. Ystävyyttä ei ole koskaan liikaa. 

[selkälokki]

Ehkä ne henkilöt joiden kanssa on kirjoitellut yksityisasioista meilejä vuosia, tuntuvat enemmän ystäviltä. Täällä ehkä yleisemmällä tasolla analysoi tunteita, tapahtumia ja filosofioita.

En jaksanut kovin ajatuksella lukea, kuumeessa olen, mutta miulle on tainnut käydä niin, että täällä foorumilla olen kyennyt puhumaan monista sellaisista asioista, joista en "oikeille ystäville" virkkelisi mitään. Joskus vieraammille on helpompi puhua näköjään...Nyt ei meitsillä ole voimakkaita tunteita, on niiin voimaton olo. No, jos vain toistin toisia, niin koittakaa kestää..

[Esmiralda]

Kiitos!

Haluan jatkaa vielä tuosta ajatustenvaihdosta netissä. Mielestäni tunteetkin liittyvät siihen.

Taikka oikeastaan tästä voisi tehdä omankin topikin. Eli se, millä tilalla ja mielellä olemme täällä.

Minä ainakin asun aika kaukana keskuksesta ja ystävistäkin. Ei ole aikaa eikä resursseja heitä tavata. Samoin olen toimessa, missä ei ole aikaa keskusteluihin. Ukon kanssa on käyty läpi jo kaikki 'raatit'. Lisäksi hän ei hyväksy minkäänlaitas huuhaamaailmaa eikä filosofiaa.

Siis minulle tämä foorumi on se, missä saan itse valita, milloin menen kylään, mistä asiasta puhun ja kenen kanssa. Ihmeellinen vapaus. Ja sielunsympatioita löytyy niin ihmeen paljon! Aihepiirejä, mitkä kiinnostavat. Tiedätte varmaan ne kyläreissut tai tapaamiset 'ystävien' kanssa, missä joristaan jonnin joutavia ja kyllästytään.

Tässä ei tarvitse olla jos kyllästyttää.

Mutta kuten tästäkin topikista tunnen suurta iloa, jopa riemua, lämpöäkin, kutkuttavaa halua kirjoittaa (=sanoa) lisää. Kun jotkut muutkin puhuvat siitä asiasta, mikä itseänikin kiehtoo. Kävin juuri 'kylässä', istuttiin viisi tuntia. Ei siinä olisi voinut alkaa puhumaan tunteista tai astrologiasta tai ms.. Siis innolla luin mitä tänne oli tullut. Olen valtavan iloinen jokaisesta joka on kirjoittanut. Siis ilo on tunnetta.
Tunnetta myös kun 'maailmani' tässä laajenee. Se on suuruuden tunnetta jostakin tilasta, mille on luotu ihmeellinen tekninen mahdollisuus.

En minä muuten tässä olisi!

[Esmiralda]

Tuosta muoto- ja väri-ihmisistä olisi kiva kuulla lisää! Minä olen ainakin täysin väri-ihminen jos tajusin oikein mitä sillä tarkoitetaan.

Onko se kypsää hallita tunteitaan?  Kait se sitten on niin. Kunhan ei mene äärimmäisyyksiin. Minusta tällä on kyllä tekemistä ihmisen rationaalisuuden kanssa tosi paljon.

Hei Yulunga! Tuo kirja, josta edellä on kirjailijanimikin kyllä varmasti löytyy kirjastosta ja sitä oli mielenkiintoisaa lukea. Sieltä löytää helposti itsensäkin ja katselee erilaisin silmin niitä, jotka helposti masentuvat ja lukkiutuvat.

Uskon että jokaisella on jonkinlainen hallinta tunteisiin. Kasvatusympäristöhän jo pitää siitä huolen. Mutta tuo äärimmäisyyksiin lipsahtaminen voikin viedä sitten ne henkiset voimavarat, jolloin menetämme kokonaan itsemme hallinnan.

Siksipä tuossa väri- ja muototeoriassakin etsitään sitä kultaista keskitietä, missä järjellä ja tunteella olisi tasaveroinen suhde. Eli varmaan ihailtavin vaihtoehto voisi olla se, että järki jopa sanoisi sen, milloin tunteet olisi syytä tuoda ulos. Tai tunne sanoisi, milloin on syytä ottaa järki kaveriksi.

Eikö olekin helppoa!    Niin kuin elämä itte!    (Nauran ittelleni)

[Esmiralda]

Minulle netti ja tämä foorumikin on tuonut elämään valtavan paljon iloa!

Kun todellakin arki on taapertamissa vähemmän avarammissa ajatuspiireissä, niin on mukava tuulahtaa omaan piiriin ja kommentoida tai olla hiljaa. Aina ei jaksa olla mitenkään henkevä ja henkinen, mutta se on oma valinta.

Kyllä tunteet liikkuu netissä kovastikin. Olen huomannut... 

Voi kun ihanasti sanottu tuo 'oma piiri'. Voisit ihan tehdä siitä juuri oman topicin.
Mitä on oma piiri!? Vaikka tässä yhteydessä sen ymmärrän ja tunnistan hyvin.

[maarita]

Minulle netti ja tämä foorumikin on tuonut elämään valtavan paljon iloa!

Kun todellakin arki on taapertamissa vähemmän avarammissa ajatuspiireissä, niin on mukava tuulahtaa omaan piiriin ja kommentoida tai olla hiljaa. Aina ei jaksa olla mitenkään henkevä ja henkinen, mutta se on oma valinta.

Kyllä tunteet liikkuu netissä kovastikin. Olen huomannut... 

Olen Inkiväärin kanssa täysin samaa mieltä.

Tunteet liikkuu täällä sanojen myötä mitä suurimmassa määrin.
Jokainen voi ottaa niistä juuri sen, mitä kullakin hetkellä tuntee tarvitsevansa.
Joskus on hiukan masentunut, täältä löytää kirjoituksia jotka muuttavat ajatusten suuntaa hyvään päin.

Vaikka minulla on aikaa, en kuitenkaan lue läheskään kaikkea.
Joillakin vaan on niin värikäs kerrontataito, että jää lukemaan vaikka aihe ei sinänsä olisi niin kiinnostava.

Minä koen olevani erittäin kiitollinen, että tänä päivänä on tällainen mahdollisuus ajatustensa esiintuomiseen.
Ei kait tällaisia mahdollisuuksia ole niin kovin monia vuosia ollutkaan.

Niinkuin Esmiralda sanoi, tänne on aina mukava tulla kylään. Saa puhua siitä mistä haluaa ilman vieraskoreutta. Tai olla hiljaa.

Sen lisäksi täältä voi aivan oikeastikin löytää elämänsä sydänystäviä.
Sanoista virtaa sellainen energia mitä ei osaa todeksi uskoa.

Tunteen voimakkuudesta voisin sanoa, että itse olen yleensä tyyni ja rauhallinen. Niin kauan kuin koen, että tulen ymmärretyksi. Mutta auta armias, jos aletaan alistaa tai muuten käyttäytyä törkeästi alan melkein täristä kiukusta. Jopa niin, että en meinaa osata sanoa mitään järkevää.
Yleensäkään en osaa ymmärtää miksi ihmisen pitää käyttäytyä toista saman lajin edustajaa kohtaan väärin. Itsehän siitä kärsii eniten.

Mutta tästä foorumista olen iloinen!


     maarita         

[inkivääri]

Tämähän se on se oma piiri,jossa voipi pyörähdellä vapaaseen tahtiin ja tyyliin.
Hienoa, että voi levähtää netissäkin ja levittää joskus valoa eteenpäin.
Ja toisinaan se osuu ja uppoaa.

Harvinainen paikka tämä foorumi kaikenkaikkiaan.
Enpä ole aloittanut ikinä mitään uutta aihetta, enkä ihan edes tiedä, mitä tarkoitit "omaa piiriä" uutena aiheena. Tehkääpä aloite...

 :

[Yulunga]

Siksipä tuossa väri- ja muototeoriassakin etsitään sitä kultaista keskitietä, missä järjellä ja tunteella olisi tasaveroinen suhde.

Eikö olekin helppoa!    Niin kuin elämä itte!    (Nauran ittelleni)

jeeee oikeilla jäljillä siis! 

[Esmiralda]

Poikani on opiskellut sähköoppia. Siis energiaa.

Hän sanoo, että se energia mikä on meidän käytettävissä tällä planeetalla, pyörii ikään kuin paikasta toiseen. Se ei lisäännyt eikä vähenny, se vain muuttaa olomuotoa ja käyttömuotoa.
Jaa-a, enpä tiedä.

Sitten hän kerran päätti, että niinhän se on ihminenkin. Ei sen kummempi kuin pieni energiapaketti. Ei sitäkään lisätä tai vähennetä. Se vain kulkee eri muodoissa.
Jaa-a, enpä tiedä.

Mutta kun on lukenut tuosta tunteen voimakkuudesta, niin melkeinpä yhteenvetona tälläkin topiikilla voisi sanoa, että aika yleinen mielipide on se, että sitä tunnetta on meissä kaikissa aikamoisesti saman verran, osoitamme sitä vain hyvin monella eri lailla ja eri asioille. Joten emme voisi vähätellä ketään enemmän tai vähemmän tunnerikkaaksi.

Voisiko sanoa, että olemme tunnetasa-arvoisia!?

Ps. Minä astrologisena vesitunteilijana tunnen siitä iloa.  :

[Jasca]

Mutta kun on lukenut tuosta tunteen voimakkuudesta, niin melkeinpä yhteenvetona tälläkin topiikilla voisi sanoa, että aika yleinen mielipide on se, että sitä tunnetta on meissä kaikissa aikamoisesti saman verran, osoitamme sitä vain hyvin monella eri lailla ja eri asioille. Joten emme voisi vähätellä ketään enemmän tai vähemmän tunnerikkaaksi.

Voisiko sanoa, että olemme tunnetasa-arvoisia!?

Ps. Minä astrologisena vesitunteilijana tunnen siitä iloa.  :

YES! Olen samaa mieltä Esmiraldan kanssa. Tunteita riittää joka iikalla, mutta me käytämme ja näytämme niitä jokainen omalla persoonallisella tavallamme. 
Sulla Esmiralda on muuten viisas poika. Tuohon teoriaan energian katoamattomuudesta olen itsekin aina uskonut. Tai voihan se tietysti olla niinkin, että olemme poikasi kanssa molemmat väärässä.