seuraava »

[Cheva]

Minulla on tässä syntymässä jonkin tason suhde täällä paikkakunnalla asuvan jätkän kanssa. Hänellä on vähän pelimiehen mainetta, mutta en aio ketään tuomita menneisyytensä puolesta. Kumminkin minulla hieman pelottaa se, että jos minusta on tulossa jälleen yksi "kaato" tälle tyypille, vaikka hän vaikuttaa vilpittömältä. Aikasemmin ollu huonoa tuuria miehissä, niin siksikin saatan varoa.

Omat Magical unicorns oracle kortit sanoivat tästä miehestä, että worth of waiting for ja love, mutta nämä kortit saattoivat nousta siksikin, että minun omat toiveeni ja haluni vaikuttivat tähän "ennustukseen" niin paljon. En ole varma siis sainko totuudenmukaisia viestejä.

Siksi kysyisinkin, että voisiko joku mukava selvännäkijän lahjoja omaava ihminen katsastaa tätä tilannetta. Heitänkö epäilykset nurkkaan ja nautin tästä niin kauan kuin sitä ikinä kestääkin, vai annanko epäluottamukselle vallan ja suojelen itseäni MAHDOLLISELTA vaaralta?



Myös muut voivat vaikka tässä keskustelussa kysellä samantyyppisiä asioita!

-Cheva

[Cheva]

Oliko tuo kysymys minulle?

erinomaista? hmm.. en sanoisi, että erinomaista, koska en pidä siitä sanasta, mutta hän on hellä, ihana, hänen kanssaan on helppo keskustella ja hän saa minut nauramaan.

Suhde on kovin alkutekijöissään vielä, en siis tunne häntä kunnolla ja kysynkin nyt "muilta tahoilta" vihjeitä siihen, että tutustunko vai enkö..

kaikin puolin kiehtova tapaus ja tiedän senkin, että minä kiehdon myös häntä.  suhteet *huokaus*

Ah. btw. tämä mies on vielä neitsyt. Siis horoskoopiltaan

[meruska]

Olokee ystäviä.. siten tutustuu ja oppii luottamaan.

[*yildirim*]

cheva

voisin laittaa sinulle jonkinlaista vastausta vaikka yv:nä huomenna jos vain haluat?

[BlueRose]

Hei Cheva  Jos sinusta tuntuu hyvälle niin kokeile ja totea sitten mitä opit ja jotain sinulla on hänelle annettavaa, jota muut eivät välttämättä ole pystyneet antamaan, meillä kaikilla on menneisyys ja sen takia ei pitäs tuomita, kun sitä ei saada korjattua vaikka kuinka haluaisimme vaan sen tarkoitus on opettaa ja oppia  täytyy kuunnella omaa sydäntään eikä muiden suita..se mitä se on ollut muille, se ei välttämättä sitä ole sinulle tai sinä näet eritavalla asian parhaiten tiedät sen kokemalla ja uskomalla että elämä kantaa ja johdattaa just ne ihmiset luoksesi joiden on tarkoitus tullakin

[Chandra]

Sawottaren kanssa samoilla linjoilla tässä asiassa.
Myös tuolla miehellä on sinulle jotain annettavaa.

Olen joutunut pitkään miettimään kuluneen vuoden aikana näitä suhde juttuja.
Jokaisessa on riskinsä,mutta jos pelosta kieltää kaiken,kieltääkö itseltään elämisen vapauden?

Itse päätin viimeisen suhteen jälkeen,että nyt riitti!
Aikaa on mennyt ja ajatukset muuttuneet.En kammoa enää miehiä ja voin jopa kuvitella joskus yhteistä kumppania,jonka kanssa viettää silloin tällöin aikaa.Jos pelolle antaa vallan,jokaisesta meistä löytyy merkkejä mahdollisesta satuttajasta.

Kaikki suhteet ovat opettaneet.On vain itsestä kiinni uskaltaako ottaa mahdollisen riskin haavoittua jälleen,vai kenties löytää vihdoin kaipaamansa kohteen.
Onnea sinun matkaasi,mitä sitten päätätkin!

[Cheva]

Kiitos kaikille ihanista vastauksista!
Päätin sitten antaa mahdollisuuden tällekin.. siis eihän sitä voi pelossa elää. Ja kun on olen ollut jo kaksi vuotta absolut-single, niin en usko, että toistan samoja virheitä..  ja jos toistan, niin osaan suhtautua niihin

Ja vaikka tälläkin tyypillä on menneisyytensä, niin kellä ei olisi. Oikeastaan olisi tyhmää antaa tämän mahdollisen kokemuksen valua sormien lävitse.

We Will See

Mutta kiitos teille! Olette ihastuttavan rohkaisevia kaikki 

[BlueRose]

Ihan lohdutuksen sanoina Cheva...itse olen aika nopea tempoinen kaikissa asioissa, ensin toimin ja sitten mietin mitä tulikaan tehtyä omat tempaukset parisuhderintamilla on maksanut 2 avioliittoa ja kihlauksen purun, en kadu päivääkään noita valintoja tällä hetkellä, koska opin niistä todella paljon, vaikka sillä hetkellä se ei ihan siltä tuntunut mut näin jälkikäteen katsottuna miten olen selvinnyt niistä ja silti elämäni kantaa päivä päivältä koen olevani aika onnistunut ei ole tarkoitus retostella omialla avioeroilla ja lukuisilla pettymyksillä vaan kertoa se miten olen kokenut ne ja ottanut oppina itseeni. Tietysti olisihan mie voinut jäädä peiton alle suremaan ja pelkäämään julmaa maailmaa ja olla tulematta sieltä pois mutta mitä olisin siitä oppinut? ja mitä olisi jäänyt väliin? jne jne jne...syitä riittää. Olen aina ollut sellainen joka menee ja tekee eikä mieti vasta kun sitten aika on miettiä ja varmasti tänä päivänäkin toimin niin ja tulevaisuudessakin, mihinkä se koira karvoistaan pääsis mutta tällä hetkellä koen olevani hyvässä suhteessa josta kumpikin osapuoli hyötyy puolin jos toisin ja nyt nautitaan ja rakastetaan

[alpakka]

Mulla samantapainen tilanne kuin sulla Cheva; olen ihastunut mieheen, jolla on "menneisyys". Enkä koskaan ole ollut sellaista naisrotua, joka rakastuu renttuihin. Samoin kuin sulla, tämä mies saa mut nauramaan, hänen kanssaan on hauskaa ja hyvä olla! Olen ajatellutkin, että kestää, minkä kestää mutta kivaa oli! Tilannettani ei yhtään helpota se, että olen naimisissa. Tosin nyt eroamassa.

Kävin selvännäkijälläkin, joka ei nähnyt mulla ja aviomiehelläni mitään yhteistä (muuta kuin lapset), ollaan aivan kuin sisarukset, ei niin kuin aviopari. Ihmetteli, kun vielä ollaan oltu yhdessä. Sitten hän sanoi tästä uudesta miehestä, että vakka on kantensa valinnut, meillä on tosi vahva side, ollaan yhtä.

Niin että eletään vaan tätä päivää! 

[Cheva]

hmm.. nyt tuo mies teki ensimmäisen virheensä, joka tunnetaan myös nimellä "katoamistemppu"
voivoi...
Omat kortit sanovat taas "worth waiting for", niin ne sanoivat, kun tämä juttu oli alkamassakin.
Pitää siis odotella, ottaako mies taas yhteyttä vai mitä tässä tapahtuu. Jos jollekin tulee tästä jokin intuitio tai halu nostaa kortti niin saatte auttaa kyllä omat ajatukset ihan sekaisin, mutten ole enää niin.. hmm..  kuin eilen Itseasiassa olen hämmästyttävän tyyni. Aivan kun olisin osannut varautua tähän ja olen valmis kohtaamaan tämän miehen taas ihan rauhassa. Varmaa on, että puhutaan JOS siis hänet saa kiinni.
Tuleeko kellekään mitään mieleen?

 :smitten:Cheva

[Cheva]

Ei parin viikon suhde voi olla vielä rakkautta niin se vain on.

Muuten lähtisin ja nopeasti nyt, mutta jokin pidättelee. Tällä miehellä on huono suhdehistoria. Koulukiusattu ja sitten ensirakkaus petti ja pahasti. Sen jälkeen ollut luottamuspula. Tavallaan tuossa on se syy, miksi mie en heti lähtisi tuomitsemaan. Jotenkin tiedän miltä hänestä tuntuu.. Tai sitten tämä on vain tätä "pelastakaa rentut ry."-ajatuksiani.

Sellainen olo vain on, että ehkä minä osaisin auttaa häntä pääsemään yli noista traumoista. En tiedä... pitää nyt katsoa tuleeko edes anteeksipyyntöä.

[Cheva]

En ajattele, että MINÄ voisin päästää hänet noista traumoista, mutta minä voin todellakin olla avuksi, että joskus hän itse päästää irti traumoistaan.
Juttu selvisi, pyysi anteeksi. Annoin anteeksi, mutta ensi kertaa ei kestä tulla.

Jos tulee niin byebye. Ei sitä piä ittiään kuluttaa epävarmoihin miehiin

[^^Queen Nefertiti^^]

Kokeiles samaa kuin leijonamieli, uskallan kehua, että pyydä ylhäältä todella sopivaa miestä, niin ei tarvitse seikkailla liikaa turhauttavissa kokemuksissa, meinasin kirjoittaa komistuksissa.. 

[Cheva]

heh, kaks vuotta sitä onkin pyydetty ja sitten tuli tämmönen kortit nakkoo edelleen tälle sitä "worth of waiting for" ja nyt tuli jopa "love"-korttikin, niin kaipa se pitää sitten loppuun asti katsoa. Saa nähä mitä kehkeytyy, JOS kehkeytyy mitään.
Tämä pelimies saa pelata joko minun kanssa tai yksin.
Voivoi.. yksisarvisten haltuun. (ja hoppas mulla pysyy järki mukana, sydän kun nyt ei aina tee kaikkein fiksuimpia ratkaisuja)

[Valo]

Kävin selvännäkijälläkin, joka ei nähnyt mulla ja aviomiehelläni mitään yhteistä (muuta kuin lapset), ollaan aivan kuin sisarukset, ei niin kuin aviopari. Ihmetteli, kun vielä ollaan oltu yhdessä. Sitten hän sanoi tästä uudesta miehestä, että vakka on kantensa valinnut, meillä on tosi vahva side, ollaan yhtä.

Niin että eletään vaan tätä päivää! 

Minäkin koetin aika montakin kertaa kymmenen vuotta erota miehestäni joka oli kuin veli ja ihastuilin milloin kulloinkin päässäni muihin, kunnes sen miehen "vikaisuuden" parantumisen sijaan aloin tehdä työtä itseni kanssa ja kas kummaa - peilasinkin vain itseäni ja omaa tylsyyttäni minkään efforttien tekemättömyydessä.. Ja toisaalta peilasin omaa epävakauttani vaikkapa renttutyyppiin ihastumisessa. Meinaan nyt niitä vuosia on takana montatoista ja nythän se vasta alkaa se elämä, siis aitoina kumppaneina toisillemme, joka joskus sisaruuttakin lähenee, mutta myös huh huh muutenkin 

Mutta se on kyllä jotenki niin hohdotonta alkaa rehkiä itsensä kanssa ja löytää se oikea viereltään, vaikka loppupeleissä ei ole sitä oikeaa ja sitä väärää edes.

Toim. huom. totesin lisäksi olevani vastuussa omasta onnellisuudestani ja rakkauden antamisesta itselleni

toim. huom. 2 ei se tietenkään näin kaikilla mene mutta sydämellään harkitseminen on poikaa