Olen nähnyt kaikki kuolleet läheiseni ja ystäväni unissani, kahta poikkeusta lukuunottamatta.
Ensimmäiset uneni näin murkkuikäisenä, samoihin aikoihin kuin ensimmäiset enneunenikin.
Noita unia leimasi aina se, että kuolleet ystäväni eivät koskaan puhuneet mitään, vaan aina koskivat minuun: ottivat vaatteista kiinni, sipaisu selkään, käden puristus.... ja arvatkaa vain kuinka ajattelin kosketusten tarkoittavan ainoastaan sitä, että he olivat tulleet hakemaan minua...
Isäni kuoltua syöpään en heti nähnyt unia hänestä. Sitten kun näin, hän oli selin ja etäinen (aivan kuin äitini isästäni näkemissään ensimmäisissä unissa), myöhemmin uniini tuli hymyilevä isä ja nyt viimeisimmässä keskustelimme äidistä ja hänen ennenaikaisesta tulemisestaan kotiin.
Keskustelun aihe tietysti pelästytti ja ajatus äidinkin menettämisestä tuntui
Kuitenkin kun tiedän kuinka he todella RAKASTIVAT TOISIAAN JA HEIDÄT OLI LUOTU TOISILLEEN (vielä vanhuksinakin hyvin voimakkaat tunteet... isä oli päivää vaille 85v. kun hän kuoli) pystyn hyvin hyväksymään rakkaan äitinikin lähdön, sitten aikanaan