seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

Minä taas koen etten liity tunteella oikein kehenkään jos olen liian kauan yksin. Alan elää teorioiden, kirjojen, kurssien, taiteen ja matematiikan maailmassa. En voi sanoa että viihdyn parhaiten yksin. Varsinkaan kun tietää miten vahvat fiilikset VOISI olla jonkun kanssa..

Toki joka suhteessa on tullut se ongelmakohta, jossa on pitänyt alkaa työstää asiaa, mutta kumma kyllä vaikka ei ole sisaruksia, johtuneeko vaa´an noususta, en viihdy niin hyvin yksin kuin romanttisessa suhteessa. Se vaan on niin. Mutta nytpä on tätä ollut ainakin tarpeeksi kauan. En tarvitse suhdetta heikkouttani tai himojani varten, vaan tunteakseni ja rakastaakseni, ja liittyäkseni maailmaan. Kokeakseni muuta kuin arkea.. kissanristiäisissä juoksu erään tyyliin ei jaksa myöskään innostaa yksin. Mutta kai tästä pitää jotain saada vielä irti. Siis kasvu, työ, naisystävät, matkat, mitä niitä olikaan..

eli pystyn olemaan yksin ja viihdyn jossain määrin yksin, mutta ei se niin hauskaa ole.  tosin, ei haluaisi mennä ojasta allikkoon eli kuvitella että rakastettu välittää, jos ei sitten välitäkään.. 

[Yulunga]

 En tarvitse suhdetta heikkouttani tai himojani varten, vaan tunteakseni ja rakastaakseni, ja liittyäkseni maailmaan. Kokeakseni muuta kuin arkea..

kauniisti kirjoitettu. Minä kuulun myös enemmän erakko-ihmisiin... valitettavasti. mutta se ei tarkoita ettenkö kaipaisi toista lähelle. Minä mukaudun seuraan, suorastaan sulaudun ja pari ekaa päivää yksin tuollaisen parin päivän session jälkeen on vaikeita. Mutta päivisin, kun olen töissä, minun on saatava "puhdistaa" itseni muiden energioista fyysisesti yksin olemalla. Mutta sitten kun tahtoisin lähteä ulos vaikka, en tee sitä yksin.  paitsi jos siellä on yksikin tuttu. Siis tulossa ainakin jossain vaiheessa.  kait minä sitten yksin aika lailla kuitenkin menen 

[taiska]

Minäkin olen aina ollut sellainen "erakkoihminen" mielessäni, mutta kuitenkin toisten läheisyys on niin tärkeää ja juuri tänään ja eilen olen ollut niin hirveän kiitollinen perheestäni, lapsistani ja lapsenlapsistani, miehestäni, ystävistäni ja yleensä kaikesta elämässä  . On ihana tunne kun tajuaa kuinka rikas ihminen on, vaikka tilillä ei rahaa niin paljon olekkaan  .

[^^Queen Nefertiti^^]

Mietin että onko se jopa ollut Saturnus vitosen opetus heti 2 suhteen jälkeen, että sitä voi olla äärimmäisen yksinolossa ja silti nauttia. Varsinkin jos muuttaisin jonnekin hieman.. erikoiseen, mutta kauniiseen paikkaan. Jos olisi kumppani, pitäisi pitää samanlaisista paikoista ja kaikesta.. toki jossain määrin sopeudun muuhunkin.

JA nyt olen kyllästynyt pelkäämään sitä, mitä jos kukaan ei merkkaa enää mitään. Jos niin käy, se tapahtuu. Samalla muistelin läpi kaikki unelmat mitä on ollut, kun rakastui, piti saada perheonni jne. Olis voinut jäädä yksi suhde välistä -  vai olisko?  :

En mene shokkiin vaikka tapaisin jonkun, tai vaikka olisin vielä kauan itsekseni, kun elämä on tosiaan aika rikasta. Oppii itsestään ja maailmasta ja bisneksistä.

[Jasca]

En nyt lukenut koko ketjua, joten lyhyestä virsi kaunis etten toistaisi jo sanottua. Muistan joskus 15 vuotta sitten henkisen taipaleeni alkuvuosina manailleeni yksinäisyyden syvässä alhossa. Vaan siihenpä tulikin nopsa vastaus yläkerrasta, että 'ollaanhan me kaikki täällä'. No sehän helpotti enkä tuon jälkeen ole juurikaan tuntenut itseäni yksinäiseksi. Koska työni on olla ihmisten parissa, arvostan tosi paljon yksin olemisen hetkiä. Joskus raskaan työputken aikaan en välttämättä viitsi joka hetki edes puhelimeen vastata, jos saan olla muutoin yksin. Minä tarvitsen oman aikani ja rauhani. En tiedä kuinka pitkään minun pitäisi olla ihan yksin jossain erakkomajassa ennen kuin alkaisin kaivata ihmisten pariin. Pitäisi varmaan kokeilla joskus.