Minä taas koen etten liity tunteella oikein kehenkään jos olen liian kauan yksin. Alan elää teorioiden, kirjojen, kurssien, taiteen ja matematiikan maailmassa. En voi sanoa että viihdyn parhaiten yksin. Varsinkaan kun tietää miten vahvat fiilikset VOISI olla jonkun kanssa..
Toki joka suhteessa on tullut se ongelmakohta, jossa on pitänyt alkaa työstää asiaa, mutta kumma kyllä vaikka ei ole sisaruksia, johtuneeko vaa´an noususta, en viihdy niin hyvin yksin kuin romanttisessa suhteessa. Se vaan on niin. Mutta nytpä on tätä ollut ainakin tarpeeksi kauan. En tarvitse suhdetta heikkouttani tai himojani varten, vaan tunteakseni ja rakastaakseni, ja liittyäkseni maailmaan. Kokeakseni muuta kuin arkea.. kissanristiäisissä juoksu erään tyyliin ei jaksa myöskään innostaa yksin. Mutta kai tästä pitää jotain saada vielä irti. Siis kasvu, työ, naisystävät, matkat, mitä niitä olikaan..
eli pystyn olemaan yksin ja viihdyn jossain määrin yksin, mutta ei se niin hauskaa ole.
tosin, ei haluaisi mennä ojasta allikkoon eli kuvitella että rakastettu välittää, jos ei sitten välitäkään..