seuraava »

[astraali]

Atha, sinähän voisit helpottaa dilemmaani.    Miten sinä käsität alun ja lopun ja sielujen / sieluryhmien luomisen, ja sen MINNE IHMINEN menee jos ei valitse Jumalaa? Jos joku sieluryhmästä ei valitse Jumalaa?

Kadotus? Tai jokin puolittainen olemassaolon tila? (Fyysisesti voi olla mahtavakin ja aktiivinen olotila, valtaa, mammonaa ym) Meneekö kaikki Ykseyteen väistämättä vai ei? Toisaalta tulee mieleen energian häviämättömyyden laki, eli ei kukaan voi hävitä (ellei ole 100% paha) vaan on olemassa toisella tasolla kuin toinen. Lopulta on kyse vain siitä missä muodossa olemassaolon taaplaa? Ei-uskovaa ei välttämättä häiritse ateisminsa ("sieluttomuutensa"), ellei jotain koetuksia kokien tule valinnan paikkoja? 

En nyt ole AthaMaarit mutta vastaan sinulle silti... 

Minä näkisin niin, että nämä meidän kysymyksemme ovat ihmisen kysymyksiä. Vastaukset niihin on jo meissä itsessämme olemassa. Ateismia ei ole muualla kuin meissä inkarnoituneissa ihmisissä, sitä ei tunneta rajan toisella puolella. Onneksi meitä ei "tuomita" omeidän oman rajallisen tietämyksemme mukaisesti vaan tällä vapaan tahdon planeetalla, meillä on mahdollisuus olla tietämättömiä. Etsiä vastauksia, löytää niitä ja kehittyä.

Ei ihmisen TÄYDY löytää Jumalaa tässä elämässä -omaa sisäistä totuuttaan voi ilmentää muillakin tavoilla.

[enkelitär]

Miksi Jumalan pitäisi henkilökohtaisesti puhutella sinua?
Mitä hyötyisit Jumalan puheesta sinulle?

Sinuna keskittyisin kuuntelemaan ja uskomaan. Paranna omaa uskonelämääsi ja hanki itsellesi henkistä kasvua, niin näet, että sinulla on vastaus jo kaikkeen mitä haluat. Jumala puhuttelee sinua koko ajan, mutta sinun täytyy hyväksyä se että vastausta ei kaikille heru siinä muodossa missä sitä vaadit. Lue raamattua, se on Jumalan puhetta sinulle ja minulle, meille joita ei luotu profeetoiksi. Rakkaus on vastaus. Enkeleitä  !

[Rakkauden enkeli]

Ehkäpä aina ei ole tarkoituskaan/parhaaksi tietää kaikkea. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Hmm... jaa... ei näitä vastauksia noin vaan saa, mutta eri asia miten tärkeitä vastaukset on. Teologiselta kannalta kyllä. Käytännössä voi sieluperhekin hajota, eikä ole tietoa mihin se seikkailussaan päätyy. 

Hyvää fiilistä kaikille uskoon katsomatta!    PS Miksi Jumala olisi jotain niin tavoittamatonta, jos olemme osa tätä voimaa?


 

[Ippuska]

Rakkaus, rakkaus, rakkaus..siinä on elämän punainen lanka. 

Amen 
Kaikki vain eivät sitä muista 

[Riitta]

Minun Jumalani vastasi minulle nain:
Han on Jumala joka rakastaa kaikkia ihmisia, kaikkia uskontoja ja kaikkea elollista.
Han kunnioittaa, ymmartaa ja hyvaksyy jokaisen sielun.
Kaikilla meilla on rakkaus sielussa, meidan pitaa pyrkia avaamaan tama rakkaus.

                                     

[Rakkauden enkeli]

Amen. 

[Esmiralda]

Tuossa kun lueskelin,

jäin miettimään, kuka minulle on puhunut uskoni ja näkemykseni.

En minä pienenä muista papin sanoja, en kai uskonut niihin, en usko raamattuakaan sellaisena kuin se usein käsitetään, silloin yhtä lailla haluaisin uskoa kaikkiin muihinkin kirjoihin. Ihmisen ne kaikki ovat kirjottamia, 'Jumalan puhumia'.

Kukahan minulle jo ihan nuorena kun maailmalle lähdin, puhui, että Jumala on kaikkialla, kaikissa kulttuureissa, kaikkien kansojen parissa ja puhuu sillä kielellä mikä itse kullakin on kanavana? Kuka kumma minulle puhui niin että olo oli turvattu, vaikka huomasin olevani kovin yksin kummallisen uskoni kanssa? En minä mitään muuta kaivannut. Kuka minua ohjasi?

Kuka minua oli lähinnä muu kuin oma itseni? Siihen olen oppinut luottamaan, intuitiooni, sille olen ollut nöyrä. Ei se aina ole teetättänyt minulla helppoja asioita, päinvastoin. Miksi Jumala ei johdata minua helppojen asioiden pariin, miksi valitsen usein sen vaikeamman? 

Näitä mietin. Myös sitä miksi Jumala kehottaa minua ymmärtämään ja kunnioittamaan myös toisen uskoa, vaikka se on erilainen kuin omani.

Jokainen siemenkin kasvaa aina vähän erilaisessa maastossa, saa oman ravintonsa, oman verran valoa ja voimaa. Mitä me ihmiset sen kummempia?

Ollaankohan me joskus vähän suuruudenhulluja? 

[^^Queen Nefertiti^^]

Se joka uskoo.-edelleen kyse sellaisten vastausten saamisesta, joita lähinnä olen saanut regressiossa, näin se vaan on. Mikäli tiettyjä vastauksia haluan saada, ne eivät ole toistaiseksi tulleet kirjoja lueskelemalla tai uskomalla. Kyllä siinä pitää olla henk. koht kokemus sieluntason tapaamisista. Joka on siis ulottuvuus lähinnä Jumalaa, näin ymmärtäisin? Muistetaan mitä sovittiin ennen tänne tuloa.

Kokemus, keskustelu, ei usko.

En olisi koskaan "uskolla" kokenut kaksoisliekkiäni, vaan kokemalla. En myöskään suojelusenkelin+oppaan voimaa. En tiedä miksi tuo tekniikka tarvitaan, ainakin varmaan siksi, että se tietoisuuden tason pitää olla niin korkea. Arkitietoisuus ei riitä, kehossa oleminen. Sieluperhe myös luotiin aikojen alussa, joten sielun tasolla se on puhdasta kokea, olivat nämä fyysisesti missä vain tällä hetkellä. Jos regressiossa näkee menneen, miksei myös tulevan.

Muistakaa uskoa itseenne, ei kukaan muu tiedä mitä vastauksia tarvitsette ja mitä keinoja, mutta tässä ketjussa voi keinoista puhua.  Jos ei ole tarkkoja kysymyksiä, ympäripyöreät vastaukset riittävät. Lisäksi eri regr.terapeutit osaavat hommansa eri tavoin. Tarkensin kysymyksen myös regr. terapeutilleni, sillä se selkiintyy omassakin mielessäni.

[inkivääri]

Vai lasketaan jumaluutta maan päälle? Jaa-a. (sanoi Soul's Adventure)

Eikös Jumala ole Valoa ja Valo paljastaa pimeyden...
Kaikki moskat tulevat esiin, vaikka ei se niin mukavaa olekaan.

 

[Rakkaudenliekki]

Hei ^Soul´s Adventure^ :
https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=9938.msg124472#msg124472

Monesti ovatkin syntyneet muualle eikä sielunperheen tarkoitus ole olla tässä elämässä välttämättä lähellä toisiaan vaan kerätä tietoa perheelle omilla tahoillaan henkisen kasvuna myötä ja yhdistyä sitten joskus kun sen aika on.

...jotenkin sen aina tietää kun kohtaa "oman sielunperheenjäsenen - hengenheimolaisen" ...ja näinkin voi ajatella , että se mikä egosta näyttää ikävältä ja hankalalta onkin SIELUSTA ihan jotain muuta - että se ikävä ja hankala on haaste jota kautta löytää itsestään AIVAN UUSIA OMINAISUUKSIA toimintamalleja, tai tekee uusia valintoja tai joutuu pysähtymään,  - tekemään SIELUN näkökulmasta valintoja jotka vievät eteenpäin sielunpolulla - sielunsopimuksessa - ja että tämä mahdollistuu "ovat asiassa mukana mm. sielunperheenjäsenet joiden kanssa "asia on sovittu jo aioneitten alussa" eli siis se tai hän mikä ja kuka maallisin silmin katsottuna" näyttää mitä ikävvimmältä tapahtumalta, asialta, kokemukselta, kohtelulta.... tai ihmiseltä, ystävältä, kumppanilta biologisen perheen jäseneltä, virkamieheltä, työkverilta, astrofoorumilaiselta.....Onkin juuri siinä asiassa tässä elämäsi kohdassa SIELUN NÄKÖKULMASTA katsottuna tekemässä mitä suurinta ja ihnaninta asiaa - palvelusta sinulle... tässä yksi näkökulma pohdinnoillesi   
  Rakkaudenliekki

[Esmiralda]

Olen oppinut ymmärtämään, että olemme sielun tasolla jotain aivan muuta kuin mitä persoonamme näyttää meille. Myös sen että teot ja tapahtumat ovat sielun tasolla aivan eri juttuja kuin se mihin persoonamme (egomme) törmää.

Minä olen aivan varma, että juuri se ystäväni, joka on minua kipeimmin elämäni aikana loukannut ja jota syvästi rakastin, on juuri läheisimpiä sielunperheeni jäseniä. Hänen piti loukata minua, jotta näkisin oman alhaisen olemukseni ja josta olen sitten pystynyt pääni nostamaan.

Mutta luuletteko että hän itse näkee sen näin? Ei. Hän pilkkaa minua vain enemmän.

Se vain ei koske enää. Kun jotakin itsellensä myöntää ja ymmärtää, ei se enää koske kipeästi, vaan tietyllä nöyryydellä ja anteeksiannolla häntä ajattelee.

Vähän jotakin samaan tyyliin kuin Juudas ja Jeesus nykyversiossa. (tosin tämä kriisini on käyty läpi jo melkein 10 vuotta sitten)

Voisin hyvin kuvitella, että kun me 'henkinä' joskus kohtaamme, nauramme tälle elämälle ja sille miten ego näitä asioita käsittelee.

Hah!   Tottakai ymmärrykseni voi olla aivan hakoteille ja maalailen näitä näkymiä. Kummasti ne näkymät vain helpottaa ja rikastuttaa tätä elämistä. 

ps. Tässä versiossa 'vastauksia jumalalta' näkökulmasta voisin kysyä itseltäni, mistä tällainen tieto sitten saavuttaa ajatteluani. Ympäristökö se puhuu, vai kirjat? Tottakai niistäkin voi asioita summata, mutta mistä sitten kaikki se tieto?

[Asterix]

Oikeastaan mielestäni olennaisempaa kuin toisten käyttäytyminen
on se, mitä tekee omille tulkinnoilleen
- tavalleen nähdä vihollisia ympärillään.


Uskon ihmisen kutsuvan esiin sitä,
mikä täydentää kokonaiskuvaa omasta itsestä.

Ja kun "tylyttäjä" astuu kehiin,
piileekö yleinen syyttäjä omissa kulisseissani?

 

Agree!

Ympäristö ja muut ihmiset kohtelevat sinua
samoin kuin sinä heitä.

Vastauksia voi yrittää repiä jumalilta sun muilta,
mutta aina ne vain löytyy oman itsensä sisältä,
ei itsensä ulkopuolelta.

[^^Queen Nefertiti^^]

Jaa, olen tutkaillut sisintäni ihan riittoisasti, ne merkittävät ja rakkaat sielut saisivat nyt alkaa ilmestyä, antamaan minulle rakkautta kuten minä heille, ja en ala tästä nyt kiistelemään enää kanssanne.

 

[Esmiralda]

Juu, juu.

Mutta jotain hauskempaa, rakastavampaa, kivempaa karmaa, ei sitä jaksa sieluperheen kanssa koko ajan revittää äärimmilleen "henkisiä läksyjä".

More love.

On toki sitten heitäkin, joilla on vähän lempeämpi ote  , tukijoita. Kyllä heitäkin tarvitaan, ei tätä kummaa matkaa muuten jaksaisi. Varmasti sinullakin.