Tai on samantyyppinen usko, tausta jne. Onhan uskomuksissa edelleen eroja.
ACIM on sellainen kristillissävytteinen kirja, joka vielä kolahtaa, muuten nuo itämaiset. Siinä on tiettyjä oivalluksia. Eikä itämaisuudestakaan kaikki jumalten katraat, mutta henk koht valaistuminen (itämaiset lienevät teosofiankin vaikuttimina) tosin siellä ei mainita elämää muualla kaikkeudessa, vai. Eli
Pyhin kirja keskustelussa mainitsinkin monta kirjaa. Muistan kun aloin vähitellen kokeilla tätä maailmankuvaa, että itse kutsumme kaiken kokemukseemme ja kaikella on tarkoitus, siitäkin tuli jollain ulkom. palstalla (muistaakseni) kritiikkiä että pakenen jonnekin kovia kokemuksia. Miten päin se usko sitten menee, karman laki ainakin toimii.
Jaa-a.. vieläköhän sieluperheasia askarruttaa vuoden lopulla. :
Kieliasusta muuten, sen seitsemän tyyliä; tiedän että rönsyilen ja pursuilen, mutta halutessani osaan olla purevan terävä ja hyvinkin
looginen, kun näen ympärilläni epäloogisuutta. Joillekin kolahtaa runollinen ilmaisu, minulle
syy-seuraus (vähän kuin karman laki) mutta ei osoitteleva, syyllistävä tai piikittelevä. Sinun AM tapasi ilmaista on tosiaan ihanan kuivakas joskus, kun itse on ollut liian tunteellinen. Se auttaa pysymään kuohujen yläpuolella (siis tarkkaileva, toteava tyyli). Sitten on mm hurmoksellinen julistustyyli, se ei oikein innosta - paitsi ajatus gospelkuoroista.. Niin ja, sitten oli vielä tämä rakkaus- ja valoilmaisu, jonka koen edelleen hieman vieraaksi, ellen ole pehmeällä tuulella.
(http://www.fotosearch.com/comp/corbis/DGT065/RFA012.jpg)