Zeuksen kullasta ja norsunluusta rakennettu valtava patsas kuvaa aarreaittaa sisällämme, jos vain avaamme sille silmämme. Silmien avaaminen tarkoittaa sitä, että meillä on mahdollisuus tehdä elämästämme onnellinen ja odotuksiamme vastaava tänään tai sitten ei ollenkaan. Sielua ja kehoa/materiaa ei voi erottaa toisistaan, jos haluaa niiden toimivan. Aikakin on materiaa, ja silloin kaikki tulevaisuuteen asetetut odotukset elämän muuttumisesta paremmaksi ovat materian erottamista sielusta ja näin ollen tuomitut epäonnistumaan.
Oikeastaan aika on elementti eli rakennustekijä.
Siten elementtien avulla, myös aika-elementtiä käyttäen, ihminen voi muuntaa odotuksiaan
vaatimuksista (= "
heti-mulle-tänne-kaikki-nyt")
visioiksi eli "kaukosuuntautumiseksi".
Kuka yrittää erottaa materiaa/kehoa sielusta?
Sielu se ei ainakaan ole, sillä olematta energiaakaan
sielunkoostumus onkin jäsentymätöntä olevaista eli määrittelemätöntä itseään.
Ihminen se jäsentelee ja määrittelee, erottelee ja verottelee... :
Ja kun sielu päättää todella lähteä materia-kuljettimestaan,
se ei suinkaan ole "jättämistä" vaan...
palauttamista elämän alkuainekiertoon.
Muuta jättämistä ei kait olekaan kuin illuusio hylätyksi tulemisesta.
Sielu-itse on korkeampi tietoisuutemme
ollessamme vielä matkalla yhdistymään jumal-itseemme.