Sivuja: [1] 2
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Koru"fobia"  (Luettu 10710 kertaa)
0 jäsentä ja 2 vierasta katselee tätä aihetta.
Rakkauden enkeli
Vieras
« : 14.02.2007 22:18:39 »

Tämä on vähän "hassu"  idiot2  crazy2, mutta minua joskus kovasti mietityttänyt asia. Nimittäin en ole koskaan ollut mikään koruihminen, kaikki ne harvat korut joita minulla on ovat jotain "rihkamaa", luonnonmateriaaleja yms. Niitäkin harvoja käytän harvoin. Korvakorujakaan (läpi meneviä) minulla ei ole koskaan ollut. No nyt kuitenkin siis varsinaiseen asiaan...

Jostain syystä olen aina inhonnut, koskea toisten koruja ja haluan vältellä jos joku näyttää tyyliin: "katso miten ihanan korun löysin". Varsinkin juuri toisten ihmisten ennenkaikkea ns. aitojen kulta ja hopeakorujen/sormusten yms. hypistely jostain syystä inhottaa erityisesti. crazy2 En ikinä haluaisi omikseni kenenkään toisten käyttämiä koruja. Nyt tuntuikin pahalta, kun äitini hyvää hyvyyttään antoi vanhimmalle tyttärelleni (joka taasen on korufriikki  Grin) äitinsä vanhoja koruja. Enhän minä niitä voinut kieltääkään, kun ei tyttärelläni ole tällaista omituista suhdetta koruihin ja hän oli aivan innoissaan ja kun mummonikin oli aivan ihana ihminen.

Mistä ihmeestä tämä voisi tämä koru"fobia" kummuta?  crazy2 idiot2 Tiedän ja aistin, että koruihin varastoituu vahvasti ihmisten energioita, mutta kun niiden "puhdistaminenkaan" ei vie pois sitä inhon tunnetta.  idiot2 Eihän minun toki ole pakko koruista pitää, mutta tämä inho, etenkin toisten koruja kohtaan on jotenkin niin käsittämätöntä.  idiot2 Tiedän ja muistan joitain menneitä elämiäni, mutta tätä ihme korujuttua en ole osannut yhdistää mihinkään niistä, kun olen miettinyt että liittyisikö tämä kenties johonkin entisen elämän kokemukseen.
Onko teillä mitään selityksiä, näkemyksiä tähän aika omituiseen ja hupaisaankin, ei nyt sentään kammoon, mutta inhoon?  Grin
« Viimeksi muokattu: 14.02.2007 22:21:21 kirjoittanut Rakkauden valo » tallennettu
Rohana
Astro-nauttija
****
Viestejä: 790



Profiili
« Vastaus #1 : 14.02.2007 22:48:06 »

En tiedä onko vastaukseni oikea, mutta olen käynyt Pekka Suomisen unikursseja sekä mielikuvaharjoitteluun perustuvia kursseja, joissa kerran piti "nähdä itsensä" peilistä tms. (en muista enää tarkemmin!) Tässä rentoutustilassa tehdyssä harjoituksessa näin itseni koruttomana, mikä tarkoitti muistaakseni kuulema sitä etten tarvinnut/kaivannut turhaa koristautumista/krumeluureja normaalin olemukseni ympärille, vaan olin melko aidosti sitä ulospäin mitä OLEN. Kaipa joku tietty koru tarkoitti jotakin tarvetta tai luonteenpiirrettä, mutta pääpiirteissään koruttomuus oli ok. Shocked
tallennettu

-Lähden, jotta tulisin, Menen kauas, jotta lähellä olisin.-
Nils-Aslak Valkeapää
Rakkauden enkeli
Vieras
« Vastaus #2 : 14.02.2007 23:08:06 »

Tässä rentoutustilassa tehdyssä harjoituksessa näin itseni koruttomana, mikä tarkoitti muistaakseni kuulema sitä etten tarvinnut/kaivannut turhaa koristautumista/krumeluureja normaalin olemukseni ympärille, vaan olin melko aidosti sitä ulospäin mitä OLEN.

No tuo kyllä "kolahti" ainakin minuun... Olen yleensä aina ulospäinkin aidosti sitä mitä olen...  :Smiley Mistähän tulikin mieleeni  :Smiley etsiä tähän väliin sopiva pätkä sisäisen soturini tulkinnasta:

Sinulla ensivaikutelma on maljan muotoinen kuvio, joka symbolisoi hyvin tunnepitoista luonnetta. Saatat olla yhtä hyvin sisäänpäin kääntynyt omissa oloissasi viihtyvä erakko kuin ilosi ja riemusi jakava maailman kansalainen. Parhaimmillaan nämä kaksi piirrettä vaihtelevat sinulle sopivassa rytmissä, jolloin kanssaihmisesi eivät koskaan voi ennakolta tietää mikä vaihe sinulla on menossa. Keskenään hyvin selkeästi erilaisten tunnetilojesi kanssa elät ikään kuin akvaariossa muiden ihmisten töllisteltävänä. Kun sinulla menee hyvin niin sen kyllä huomaa ja seuraasi on helppo tulla joko pitämään hauskaa tai saamaan lohdutusta omiin murheisiinsa. Vastaavasti ahdistavakaan olotilasi ei voi jäädä lähelläsi olevalta ihmiseltä huomaamatta...

Välttääksesi turhat välienselvittelyt tulee sinun pystyä tavalla tai toisella eristäytymään rakkaimpienkin ihmisten seurasta silloin kun tarvitset aikaa itsellesi. He eivät ehkä pysty ymmärtämään sinua, mutta älä anna sen estää itseäsi sillä akvaariossa elävänä sinulla ei ole varaa mielistelyyn. Ole sitä mitä olet vaikka se ei aina niin kaunista katseltavaa olisikaan.

tallennettu
Jasca
Vieras
« Vastaus #3 : 14.02.2007 23:31:53 »

Yhdyn Lilja-82:n ajatukseen. Usein selittämättömät asiat kuten tuo korujen inhoaminen on jonkin menneen elämän varjo, joka sinun pitäisi selvittää päästäksesi siitä. Usein ei ole mistään kamalan kummallisista asioista kyse, vaan esim. juuri köyhyyslupaksesta tms. Voihan olla myös, että olet jossakin elämässä varastanut paljon koruja muilta ja kadut sitä niin voimakkaasti, ettet halua edes koskea enää toisten koruihin. Regressiossa olisi helppo tehdä keikka asiaa selvittämään, mutta kyllä sinä sen voit itsekin selvittää juttelemalla oppaidesi kanssa. Tärkeintä mielestäni on, ettei tuo inho oikeasti rajoita sinua tässä elämässä. Osaat varmaan hallita sitä kuitenkin, koska sallit tyttäresi ottaa vastaan mummisi korut. Istahda rauhassa joskus tutkailemaan tuntemuksiasi, niin luulenpa syyn selviävän sinulle.   Smiley
tallennettu
Rakkauden enkeli
Vieras
« Vastaus #4 : 14.02.2007 23:33:18 »

Hmm akvaariorakkautta?  :SmileyKiss Grin Cheesy

Mutta siis aiheeseen... tuli mieleeni sellainen mahdollisuus, että olisitko jossain edellisessä elämässäsi tehnyt köyhyyslupauksen? Vannonut jonkin valan kuitenkin omaisuuteen liittyen.  Huh

Tai sitten tämä tuli mieleeni vain siitä kun juuri eilen illalla luin Cooperin kirjasta näistä valoista ja lupauksista ja kuinka ne vaikuttavat pitkään...  idiot2 Shocked

 Cheesy Akvaariosta puheenollen kartallani on paljon kalaa...  :Smiley

Tuo köyhyyslupaus ei ole mitenkään mahdotonta...  :Smiley Tuntuukin ikäänkuin kumman tutulle. En kuitenkaan osaa sen tarkemmin yhdistää... Tuosta tuli kuitenkin mieleeni, että kerran näin hyvin selvän unen jonka tiedän liittyneen johonkin entiseen elämääni, jossa olin Sikstuksen kappelin edessä, joka muuten on Rooman Vatikaanissa jossa pääsinkin käymään tässä elämässä.  Cheesy Unen nähdessäni joskus kauan kauan sitten olin vielä niin "sivistymätön", etten tiennyt/ollut kuullut moisesta kappelista mitään. Yllätyin sitten kun sain tietää sen olevan oikeasti olemassa.
tallennettu
Rakkauden enkeli
Vieras
« Vastaus #5 : 14.02.2007 23:36:30 »

Lips Sealed

Olin jo kirjoittamassa tulkintaa,
mutta sitten ärsyynnyin jostakin
ja eikun poistatin kaiken.

Silti täytyypi vaan palata astialle ja kertoa
vaikutelmistani:

Alkuperäiskansojen tavat, joihin liittyy korujen toisenlainen merkitys
kuin valloittajamailla.

Kullan kiskonta niiden käsistä,
joille se oli osa pyhintä - suhteessa jumaliinsa.

Kullan ja muiden arvoesineiden
- siis myös korujen ja koriste-esineiden -
ja rakennusmateriaalien anastaminen
ja kauppaaminen helppoheikkimäisesti rihkamakäyttöön
ilman kunnioitusta korujen ja luojiensa henkistä puolta kohtaan.

- Eikö tämä jo nostakin pintaan äkämystymisen tuntua!  tickedoff angel

Lisäksi: veriuhrit eli niiden tappaminen,
jotka puolustivat ei vain omaisuuttaan
vaan itselleen ja toisilleen
- yhteisyydelleen -
kaikkein pyhintä.  Cry

Ja... kuin hillona tunkiolla:
hovien ja valtakeskusten pröystäily koruilla,
joiden aura kertoi näkeville silmille
ja kuuleville korville
karua totuuttaan esineiden ja materiaalien
alkuperästä.

 Huh



No voi hitsi, sinäpä sen sanoit.  knuppel2 Miksiköhän en tuota itse osannut ajatella.  idiot2 Intiaanielämäni onkin juuri yksi parhaiten muistamistani.  Cry smitten Tuokin voi totta tosiaan aiheuttaa jonkinlaista inhoa koruja kohtaan.
tallennettu
Rakkauden enkeli
Vieras
« Vastaus #6 : 14.02.2007 23:43:42 »

Yhdyn Lilja-82:n ajatukseen. Usein selittämättömät asiat kuten tuo korujen inhoaminen on jonkin menneen elämän varjo, joka sinun pitäisi selvittää päästäksesi siitä. Usein ei ole mistään kamalan kummallisista asioista kyse, vaan esim. juuri köyhyyslupaksesta tms. Voihan olla myös, että olet jossakin elämässä varastanut paljon koruja muilta ja kadut sitä niin voimakkaasti, ettet halua edes koskea enää toisten koruihin. Regressiossa olisi helppo tehdä keikka asiaa selvittämään, mutta kyllä sinä sen voit itsekin selvittää juttelemalla oppaidesi kanssa. Tärkeintä mielestäni on, ettei tuo inho oikeasti rajoita sinua tässä elämässä. Osaat varmaan hallita sitä kuitenkin, koska sallit tyttäresi ottaa vastaan mummisi korut. Istahda rauhassa joskus tutkailemaan tuntemuksiasi, niin luulenpa syyn selviävän sinulle.   Smiley

Apua, toivottavasti en kuitenkaan ole ollut koruvaras.  Huh 2funny Asiat vain jotenkin loksahtavat kohdalleen, sillä jokaisen kirjoituksesta näemmä aukeaa jotain enemmän... Nyt näet tuli yllättäen mieleen, että ehkäpä olen jossain elämässsäni ollut liiankin "pröystäilevä" ja haalinut itselleni liikaa koruja ja arvostanut muutenkin liikaa maallista mammonaa.  Huh Undecided

Niin ja nyt selkeästi on jokin syy selvittää tämän inhon syy ja alkuperä, vaikkei se jokapäiväistä elämääni vaikeutakaan. Tämä on tullut ajankohtaiseksi jostain syystä juuri nyt. Täytyypä tosiaan nyt vain syventyä tähän asiaan ja pyytää oppaaltanikin selvennystä...  Wink
« Viimeksi muokattu: 14.02.2007 23:47:07 kirjoittanut Rakkauden valo » tallennettu
Rakkauden enkeli
Vieras
« Vastaus #7 : 14.02.2007 23:51:57 »

 Shocked Tässä tähän asiaan vielä syvennyttyäni jostain yllättäin kumpusi ajatus ja hämärä "kuvakin" siitä kuinka keskitysleireillä poistetaan/revitään kuolleilta ihmisiltä kultahampaita, sormuksia, koruja ja kaikkea muuta arvotavaraa ja kuinka ne kaikki sitten pinotaan isoihin koruläjiin.  Shocked Cry
tallennettu
Rakkauden enkeli
Vieras
« Vastaus #8 : 15.02.2007 00:13:22 »

Shocked Tässä tähän asiaan vielä syvennyttyäni jostain yllättäin kumpusi ajatus ja hämärä "kuvakin" siitä kuinka keskitysleireillä poistetaan/revitään kuolleilta ihmisiltä kultahampaita, sormuksia, koruja ja kaikkea muuta arvotavaraa ja kuinka ne kaikki sitten pinotaan isoihin koruläjiin.  Shocked Cry

Ja ajatus siitä, että tapettujen ihmisten koruja
noin vain jossakin jolloinkin
tultaisiin omimaan vieraaseen käyttöön
ilman että kuunnellaan niiden traagisen korutonta... kertomaa
voisi kait saada ihmisen
todellakin
tekemään edellä mainittuja lupauksia siitä,
"etten itse enää konsanaan tule häpäistyihin koruihin
koskemaan".

 tickedoff Cry angel

Nii-i...  Huh
tallennettu
Asterix
Vieras
« Vastaus #9 : 15.02.2007 00:23:55 »

Hassu juttu.  Smiley

Minulla on kaulakoruihin tuollainen ihme ahdistus. idiot2
Mieheni on ostanut minulle useamman kaulakorun siksi,
että huomasi, etten omista niitä juurikaan.

En ehtinyt kertomaan, että siihen on pätevä syykin. Grin

Saan nimittäin niskani, kaulani ja kurkkuni kipeäksi niistä
ja pidän niitä "kohteliaisuus-syistä" erinäisissä juhlissa,
kun en halua loukata miehen tunteita
-onhan hän ostanut juuri minulle.

Otan korut heti pois, kun se vain on mahdollista.

Kaulalla ei ole materiaalilla ja muodolla väliä
-kaikki ahdistavat. Grin

Tosin pitää kertoa toisenlainenkin juttu. Smiley

Pidän klassisista pienistä timanteista ja helmistä korvissani. Smiley

Olin pitkään, viime alku syksystä asti
ihaillut eräitä helmikorvakoruja,
jotka hiukan poikkeavat arkityylistäni,
mutta ovet älyttömän kauniit desingiltaan.

En löytänyt niitä mistään ostettavaksi, näin siis ko. korvakorut
muutamien naisten korvissa ja kyselyistäni huolimatta,
en löytänyt niitä iselleni.

Viime sunnuntaina menin vakiosalilleni yogaamaan ja kuntoilemaan.
Jostain syystä minulle tuli tunne,
että minun pitäisi ottaa vakipukukaappi itselleni,
niin minun ei tarvitse aina raahata kaikkia kamoja
joka kerta sinne.
Sain sen ja kun avasin sen, niin siellä oli tismalleen
ne helmikorvakorut, joita olin himoinnut. Huh

Hämmästyksissäni kysyin ohjaajaltani, että kenenkähän nämä
ovat ja onko kukaan kysellyt niiden perään
ja ohjaani sanoi että ko. pukukaappi on ollut
käyttämättömänä kauan, eikä kukaan ole kertonut
hukanneensa korvakoruja tai etsinyt niitä, joten ne ovat
nyt sinun jos haluat ne.  Smiley

Ne olivat ihan käyttämättömän näköiset,
ei mitään tummentumia tai likaa niissä. Smiley

Uskomaton juttu, mutta otin ne sitten ja puhdistin
ja desinfioin ne kotona ja näyttävät korvissani tosi kauniille. Smiley

Tuntui, että se oli kuin jokin lahja Universaalista
tai jotain, kun se oli niin ihmeellinen juttu kokonaisuudessaan.  Smiley
tallennettu
Rakkauden enkeli
Vieras
« Vastaus #10 : 15.02.2007 00:33:41 »

Hassu juttu.  Smiley

Minulla on kaulakoruihin tuollainen ihme ahdistus. idiot2
Mieheni on ostanut minulle useamman kaulakorun siksi,
että huomasi, etten omista niitä juurikaan.

En ehtinyt kertomaan, että siihen on pätevä syykin. Grin

Saan nimittäin niskani, kaulani ja kurkkuni kipeäksi niistä
ja pidän niitä "kohteliaisuus-syistä" erinäisissä juhlissa,
kun en halua loukata miehen tunteita
-onhan hän ostanut juuri minulle.

Otan korut heti pois, kun se vain on mahdollista.

Kaulalla ei ole materiaalilla ja muodolla väliä
-kaikki ahdistavat. Grin

Tosin pitää kertoa toisenlainenkin juttu. Smiley

Pidän klassisista pienistä timanteista ja helmistä korvissani. Smiley

Olin pitkään, viime alku syksystä asti
ihaillut eräitä helmikorvakoruja,
jotka hiukan poikkeavat arkityylistäni,
mutta ovet älyttömän kauniit desingiltaan.

En löytänyt niitä mistään ostettavaksi, näin siis ko. korvakorut
muutamien naisten korvissa ja kyselyistäni huolimatta,
en löytänyt niitä iselleni.

Viime sunnuntaina menin vakiosalilleni yogaamaan ja kuntoilemaan.
Jostain syystä minulle tuli tunne,
että minun pitäisi ottaa vakipukukaappi itselleni,
niin minun ei tarvitse aina raahata kaikkia kamoja
joka kerta sinne.
Sain sen ja kun avasin sen, niin siellä oli tismalleen
ne helmikorvakorut, joita olin himoinnut. Huh

Hämmästyksissäni kysyin ohjaajaltani, että kenenkähän nämä
ovat ja onko kukaan kysellyt niiden perään
ja ohjaani sanoi että ko. pukukaappi on ollut
käyttämättömänä kauan, eikä kukaan ole kertonut
hukanneensa korvakoruja tai etsinyt niitä, joten ne ovat
nyt sinun jos haluat ne.  Smiley

Ne olivat ihan käyttämättömän näköiset,
ei mitään tummentumia tai likaa niissä. Smiley

Uskomaton juttu, mutta otin ne sitten ja puhdistin
ja desinfioin ne kotona ja näyttävät korvissani tosi kauniille. Smiley

Tuntui, että se oli kuin jokin lahja Universaalista
tai jotain, kun se oli niin ihmeellinen juttu kokonaisuudessaan.  Smiley


Helpottavaa huomata etten ole ainoa jolla tuollainen "ihme" suhde koruihin.  Smiley Tuskin liittynee asiaan, mutta sinähän olet  aurinko kaksoset ja minä puolestani  kuu kaksoset  Grin

Hienon lahjan sait. Ilmiselvästi juuri sinulle tarkoitettu ne korvakorut.  angel Jännä juttu kyllä... Joskus elämä tuo eteen tuollaisia yllättäviä lahjoja.

P.S. Vitsailin välillä exälleni, että minä tulen kyllä hänelle harvinaisen halvaksi, kun en koskaan toivo mitään kalliita koruja yms. mitä monet naiset toivovat.  Grin
« Viimeksi muokattu: 15.02.2007 00:37:07 kirjoittanut Rakkauden valo » tallennettu
Asterix
Vieras
« Vastaus #11 : 15.02.2007 09:57:47 »

Nuo korvakorut pukukaapista yllättivät mieheni ja ystävänikin,
koska olin heillekin sanonut monta kertaa, että
jos törmäävät ko. korvakoruihin jossain,
niin ostavat ne heti ja sitten annan ostohinnan takaisin.

Kun maanantai-iltana minulla oli ne illallisella,
jossa oli ystäviämme, niin korut tulivat tietenkin huomatuksi
ja kun kerroin, kuinka ne sain, niin porukka oli
tosi hämmästynyt.

Kyllä ne Universaalit lait näemmä pelaa niinkin päin
joissain asioissa, että kun oikein kovasti haluaa jotain,
niin sen saa. Smiley

Pitää siis olla varovainen, mitä toivoo. Wink
tallennettu
pluto
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 558


...miau...


Profiili
« Vastaus #12 : 15.02.2007 11:28:18 »

En käytä yleensä myöskään mitään koruja. Yleensä ne tuntuvat ahdistavilta.
Vihkisormuksen voin joku päivä kuvitella pistäväni sormeeni, mutta sekään ei ole välttämätöntä.

Sain jokin aika sitten isältäni hopeisen luokkasormuksen tms. joka oli jäänyt jonnein patterin väliin hänen asuntonsa entiseltä vuokralaiselta.

Ensi hetkestä lähtien olen tuntenut voimakasta vastenmielisyyttä tuota korua kohtaan. Jopa niin suurta, että tekisi mieli heittää se kylmästi roskikseen, minkä todennäköisesti tulen tekemäänkin.
En ole kyennyt edes puhdistamaan normaalisti sen tummentumia, enkä myöskään merisuolalla tms. mitä niitä energiapuhdistuskeinoja onkaan.
Pelkkä ajatus, että kokeilisin tuota sormusta sormeeni että sopiiko se edes, on puistattava.

Sormus on pyörinyt nyt pari kuukautta keittiön työtasolla. En saa sitä edes laitettua mihinkään talteen, jotten näin "ottaisi sitä omakseni".
Työtasoa pyyhkiessäni työntelen sormusta rätillä aina pois tieltä, mutten halua koskea siihen.

Eli joo, joku korufobia on selvästi. Shocked

Luulen myös, että kyse on minullakin nimenomaan suhteesta omistamiseen.

Miehelläni on tallessa isänsä vihkisormus, joka leikattiin omistajansa sormesta irti "appiukon" itsemurhan jälkeen.
Kyllähän senkin koskeminen aavistuksen verran kamalalta tuntui, mutta ei kuitenkaan herättänyt minussa mitään niin voimakkaita vastenmielisyyden tunteita.

Jos taas mieheni jostain syystä haluaisi lahjoittaan minulle tuon kalmansormuksen... hrrrrr.... *puistatuksia*
tallennettu
*yildirim*
Astroholisti
*****
Viestejä: 1922



Profiili WWW
« Vastaus #13 : 15.02.2007 11:44:53 »

itsellä nyt ei varsinaisesti varmaan mitään korufobiaa ole mutta jotenkin en tunne millään koruilla koristautumista omakseni.ainoat korut mitä käytän on erilaiset kristallit sen mukaan miten tunnen niitä tarvitsevani.jotenkin tuntuu että jos tyrkkäisin itseni täyteen jos jonkinlaista korua en olisi enää se oam itseni ja tuntisin oloni jotenkin ahdistuneeksi.
tallennettu

Jasca
Vieras
« Vastaus #14 : 15.02.2007 11:54:46 »

Sain jokin aika sitten isältäni hopeisen luokkasormuksen tms. joka oli jäänyt jonnein patterin väliin hänen asuntonsa entiseltä vuokralaiselta.
Tämä tarina toikin mieleeni vastaavan kokemuksen omasta hopeisesta luokkasormuksesta. En koskaan voinut sietää sitä. En koskaan laittanut sitä sormeeni tai puhdistanut sitä. Koko ajan mietin vain kuinka siitä voisi päästä eroon. Tällä hetkellä en enää muista mitä sille on tapahtunut vai vieläkö se on piilossa jossain rasiassa. Mutta sitä korua todella inhosin koko sydämestäni. En todellakaan halunnut edes koskea koko sormukseen. Mikähän taikuus siinäkin sormuksessa oli?  2funny
tallennettu
Sivuja: [1] 2
  Tulostusversio  
 
Siirry: