Lähetetty: 20.02.2007 10:01:16Kirjoittanut: kaiko
diamond, saat paljon lämpimiä ajatuksia täältä, kun aloitit keskustelun aiheesta
...
Minäkin uskon, että voin yksinkin tehdä paljon tämän rakkaan planeettamme vuoksi.
Voin puhua sen puolesta, voin rakastaa sitä, voin katsoa mitä syön, voin katsoa mitä ostan, päättää minne menen, mitä kierrätän, miten nakkaan jotakin menemään, millä pesen, tiskaan, mitä laitan puutarhaani, mitä ajattelen...
Eiks tää ole puhdasta realismia?!
Tietenkin voin sitten rukoilla, unelmoida, toivoa ja vaikkapa meditoida tämän planeettamme puolesta.
Ja vaikka tämäkin kallistuisi illuusioiden puolelle, niin minkä vuoksi meilla on sitten illuusioita!?
Minäkin uskon ja l u o t a n , että voin yksinkin tehdä paljon tämän rakkaan planeettamme vuoksi
Niin että ekotekoja - ei egotekoja Esmiraldan kirjoitus " on koko paketti" omasta näkökulmastan koen - että ensin
herään huomaamaan, sitten
pysähdyn ja tarkastelen asiaa, tarkastelen
ympäristöäni, omaa
elämäntyyliäni ja tapojani, ...sitten
syttyy SE valo joka on sydämestäni lähtevä järjen valo" eli
TODELLA koen joka solussani oman olemassaoloni
osana kaikkea - että kaiken minkä teen -tavalla jos toisella- ns. luonnolle tälle planeetalle - teen itselleni ja universumille - ja omalta osaltani olen jättämässä jälkeni nimimerkkini tälle planeetalle -jopa vaikuttamassa luonnonkatastrofien syntyyn - ainakin johonkin pisteeseen asti... osa tietenkin aivan luontaista...
...että "koko paketti" eli havahdun, pysähdyn, muutan ajatuksiani, asenteitani, ja lopulta tekojani josta syntyy jotain konkreetista ja näkyvää vaikka
yksi pieni teko päivässä ...ja se vetää puoleensa toisen hyvän teon ja kolmannen - sitä mukaan kun alkaa katsella edes hieman toisin silmin itseään ja ympäristöään ...
ja pienin askelein syntyy paljon pysyvämpiä tuloksia kuin kertarytinällä ELI
Voin puhua sen puolesta, voin rakastaa sitä, voin katsoa mitä syön, voin katsoa mitä ostan, päättää minne menen, mitä kierrätän, miten nakkaan jotakin menemään, millä pesen, tiskaan, mitä laitan puutarhaani, mitä ajattelen...
Eiks tää ole puhdasta realismia?!
- yleensäkin - - vaikka onkin se ns, "11 hetki"... JA hengen tasolla VOIN:
sitten rukoilla, unelmoida, toivoa ja vaikkapa meditoida tämän planeettamme puolesta.
Ja ajattelen SEN olevankin
VISIOIMISTA ei niinkään ILLUUSIOTA sillä illuusio ei ole totta MUTTA
me voimme todella tehdä paljonkin tämän rakkaan planeettamme Maan puolesta - hoitaa ÄitiMaan haavoja JA OMALTA OSALTAMME MYÖS VAIKUTTAA SIIHEN ettei uusia haavoja enää synny ja meditoimalla ja rukoilemalla
"liikutamme henkeä" eli ikäänkuin
LAITAMME HYVÄN HENGEN LIIKKEELLE eli KIERTOON ja siellä sitä sitten on, sfääreissä - kuin siemenenä tai sadepisarana
ja niin hyvä leviää ensin henkenä joista luodaan näkyvää arkirealismia eli arjen tekoja
...olkoon jokainen askeleemme-ajatuksemme-sanamme-tekomme kuin rukous joka siunaa tätä Maaplaneettaa... ..".totta todenperäisesti" kuten toinen lapsenlapsistani sanoo ja jollen aikanaan vielä ihan herännyt todellisuuteen eli " että millaista oppia-mallia siirrän lapselleni" niin nyt olen viimein herännyt tähän todellisuuteen eli millaisessa maailmassa lapsenlapseni elävät nyt ja tulevaisuudessa ja heidän jälkeensä tulevat, eikä vain läheiseni VAAN koko ihmiskunta - millaista elämää olen itse luomassa JA että ensisijainen vastuu on aina itselläni - "vaikka olenkin yksi pieni ihminen-pieni pisara valtameressä" ..silti yhdestä pisarasta kasvaa puro ja purosta virta ja virrasta valtameri...
jk.klikkaa kuvaa - saat sen isommaksi