seuraava »

[Chandra]

Aloitan tämän aiheen,koska se ikään kuin eteeni heitettiin.
Mitä nämä kaksi sanaa minulle merkitsevät,mitä muille?

Frank Sinatran laulu My Way kuvastaa sitä,mitä itse tällä ilmaisulla ymmärrän.Tämän elämäni kulkua syntymästä tähän hetkeen.
Se ei ole pelkästään henkinen sanonta minulle,vaan käsittää koko elämän kirjon.
Mietitytti myös,miksi ymmärrämme toisemme niin helposti väärin näitten kirjoitusten kautta.Ymmärsin että olen itse toiminut aivan samoin miettimättä asiaa sen kummemmin.Toivon oppivani aamuisesta herätyksestäni sen,että jätän nyt tämän lokeroinnin kaikkien osalta pois ja yritän muistaa että ilmennämme vain pientä osaa itsestämme täällä foorumilla.

Toki kuljen nyt sitä vaihetta,kun henkisyydellä on suuri merkitys elämässäni.On eri asia miten sen kukakin käsittää.
Itselleni se merkitsee rauhaa.Sitä rauhaa jonka koko ikäni kohellusten jälkeen olen löytänyt.Ja voi kuulkaa,sitä kohellusta on tosiaan mahtunut tähän ikään mennessä.

En istu kirkoissa,enkä etsi enää mistään ulkoa käsin kuten ennen.Kotini on kirkkoni ja henkisyys on vain sitä rauhaa,jonka olen kaikkien vuosien jälkeen saavuttanut.Se on minulle varsin uusi asia ja siksi olen kiitollinen siitä joka päivä.

Lapsena olin arka,nuorena peitin arkuuteni koviksen roolin taakse.Oli avioliitot ja erot.Vaikeita tunteita koetin jossain vaiheessa hukuttaa myös alkoholiin runsaammin kuin kohtuu käyttö.Eivät hukkuneet,kasvoivat vain.

Nyt vain tiedän,että nämä kokemukset olen käynyt ymmärtääkseni muita samoin kokevia.Kuten niin usein olen täälläkin ilmaissut,elämäntehtävääni on vain osunut nuorten ja syrjäytyneitten auttaminen ja kuunteleminen.Ymmärrän heitä,koska olen kulkenut samoja polkuja ja tiedän että sen roolin alla on arkuus ja epävarmuus.

Päivääkään en siksi antaisi pois.Tässä hieman minun tietäni,pieneksi selvennykseksi.Olen aina etsinyt ja tiennyt rauhan olevan jossain edessä päin.Se on nyt ja tässä.Minkälainen on sinun tiesi?
Jospa jokainen pikkuisen raottaa itsestään,niin ei tule näitä väärin käsityksiä.Vain sen minkä haluaa.Ja merkitseekö teille sanat"Minun tieni"vain henkistä tietä?

I did it my way,,,

[BlueRose]

Hienoa Chandra  On kuin olisi lukenut omaa elämäntaivaltani, lapsuus oli tosi onneton, haukkumista,koulukiusaamista, turvattomuutta, hyväksikäyttöä, epärehellisyyttä, vieraita miehiä/naisia, niukkaa ravintoa, väkivaltaa, rahattomuutta jne jne  sellasessa elinympäristössä sitä eli lapsuuden  ei ihme jos selviintyminen on ollut tiukkaa ja meinaa vaipua epäuskoon jne..mut sitkeenä oinaana en anna periks koska ne vastoinkäymiset on tehneet minusta henkisesti vahvemman enkä nipota todellakaan pienestä ja suurin myötätuntoni ajatuu heikko osasiin, voin onneksi omalla kokemuksellani hitusen edes parantaa jonkin elämänlaatua oli se hymy vaikka tai oivallus sielussa niin olen onnistunut tehtävässäni täysin

[*Alkmene*]

Ja merkitseekö teille sanat"Minun tieni"vain henkistä tietä?

Minun tieni merkitsee minulle minun elämääni. Polku syntymästä kuolemaan. Se on myös henkinentie alusta loppuun minulle. En mitenkään koe, että se miten sitä olen ulkoisesti ilmentänyt, määräisi jotenkin, milloin se on ollut henkisempää tai vähemmän henkisempää. Minusta aito henkisyys on aina läsnä, tiedostaa sen tai ei. Sen tiedostamiseen ja ehkä tiedostavaan käyttöönottoon on tarvittu ehkä kolahduksia, pysähdyksiä, mutta yhtä kaikki, aina se on läsnä ollut.

Minulle henkisyys on hiljaista sisällä tapahtuvaa vuoropuhelua ja syviä kokemuksia ja se voi tapahtua joka hetkessä.
Minä kavahdan kaikenlaista lokerointia ja asioiden esittämistä sillä tapaa, että esim henkinen-tie vaatii tietynlaisia kehyksiä. Minusta se on elämän supistamista ja lokerointia.

Kirjoitit Chandra;

Kotini on kirkkoni

Ja lämmin ailahdus kävi sydämessäni tuon lukiessani. Minä koen samoin. Toki voin vaihtaa "kotiani" vaikka kuinka usein jne, mutta rakennan siitä aina oman "paikkani" oli sitten välineet vaikka kuinka vähäiset tahansa.

Paljon olen kaatuillut ja kokenut, mutta yhtä paljon noussut ja iloinnut.
Henkiseen tieheen liittyy minusta jotain syvää hyväksymistä, vastuunottoa ja asioiden paikoilleen kolahtamista. <- sisismmissä.

[Rakkaudenliekki]

Aloitan tämän aiheen,koska se ikään kuin eteeni heitettiin.
Mitä nämä kaksi sanaa minulle merkitsevät,mitä muille?

Frank Sinatran laulu My Way kuvastaa sitä,mitä itse tällä ilmaisulla ymmärrän.Tämän elämäni kulkua syntymästä tähän hetkeen.
Se ei ole pelkästään henkinen sanonta minulle,vaan käsittää koko elämän kirjon.
Mietitytti myös,miksi ymmärrämme toisemme niin helposti väärin näitten kirjoitusten kautta.Ymmärsin että olen itse toiminut aivan samoin miettimättä asiaa sen kummemmin.Toivon oppivani aamuisesta herätyksestäni sen,että jätän nyt tämän lokeroinnin kaikkien osalta pois ja yritän muistaa että ilmennämme vain pientä osaa itsestämme täällä foorumilla.

Toki kuljen nyt sitä vaihetta,kun henkisyydellä on suuri merkitys elämässäni.On eri asia miten sen kukakin käsittää.
Itselleni se merkitsee rauhaa.Sitä rauhaa jonka koko ikäni kohellusten jälkeen olen löytänyt.Ja voi kuulkaa,sitä kohellusta on tosiaan mahtunut tähän ikään mennessä.

En istu kirkoissa,enkä etsi enää mistään ulkoa käsin kuten ennen.Kotini on kirkkoni ja henkisyys on vain sitä rauhaa,jonka olen kaikkien vuosien jälkeen saavuttanut.Se on minulle varsin uusi asia ja siksi olen kiitollinen siitä joka päivä.

Lapsena olin arka,nuorena peitin arkuuteni koviksen roolin taakse.Oli avioliitot ja erot.Vaikeita tunteita koetin jossain vaiheessa hukuttaa myös alkoholiin runsaammin kuin kohtuu käyttö.Eivät hukkuneet,kasvoivat vain.

Nyt vain tiedän,että nämä kokemukset olen käynyt ymmärtääkseni muita samoin kokevia.Kuten niin usein olen täälläkin ilmaissut,elämäntehtävääni on vain osunut nuorten ja syrjäytyneitten auttaminen ja kuunteleminen.Ymmärrän heitä,koska olen kulkenut samoja polkuja ja tiedän että sen roolin alla on arkuus ja epävarmuus.

Päivääkään en siksi antaisi pois.Tässä hieman minun tietäni,pieneksi selvennykseksi.Olen aina etsinyt ja tiennyt rauhan olevan jossain edessä päin.Se on nyt ja tässä.Minkälainen on sinun tiesi?
Jospa jokainen pikkuisen raottaa itsestään,niin ei tule näitä väärin käsityksiä.Vain sen minkä haluaa.Ja merkitseekö teille sanat"Minun tieni"vain henkistä tietä?

I did it my way,,,

        Chandra      

ihan Sydämessä asti värähti kun luin viestiäsi ...ihan samaa aihetta olen jo muutaman päivän miettinyt ja ALLEKIRJOITAN sanasi ...äh menee ihan senat sakaisin NIIN upealta tämä hetki tuntuu...tässä on jotain siitäkin...että sitä saa mitä tilaa ...JA TODELLA tätä olin tilannut ja VARMASTI tälle aiheelle on tilaus ja ajan laatu on juuri oikea...kunhan olo asettuu tästä huumasta niin on kirjoitettava lisää...jokos mie kiitin sinua ...teen sen vielä uudestaan kuitenkin ...kaikki liittyy todella kaikkeen...

NIIN JA KIITOS KUN JAAT KANSSAMME TIETÄSI...
JA KIITOS KAKILLE TOISILLEKIN _ ihan kun itseään lukisin - niin samat on ollut polkumme kohdat ja kokemukset... hieman eri kokoisina, näköisinä, eri kohdissa, mutta niin että ymmärrys on siihen mitä olen, ollaan ja olemme kokeneet...

JK. itse olin ajatellut aihetta "työnimellä"  " Mistä alkaisin" ...ja jatkuu minullakin laulun sanoin eli " mistä alkaisin, nyt tämän kertomukseni vanhan totuuden, se syntyi aiemmin kuin meri sininen, se RAKKAUSKERTOMUS- matka-tie itseeni on, mutta mistä sen NYT alkaisin"..

JK.jk. minäkin olen tehnyt pitkän työpolun kriisityön puolella...minulla on tuo CHIRON vahvasti kartalla - haavoittunut parantaja- niinhän se on

[Irish]

Voi miten kaunista..

Pala palalta ja kokemus kokemukselta,
askel askeleelta,
välillä harha-askeleita,
epäonnistumisia,
selviytymistä,
voittamista,
vääriä ja oikeita ratkaisuja,
kipuja, oppimista,
kasvamista,
tiehaaroja..

MINUN TIENI... Siinä nivoutuvat kaikki elämäni sekunnit, kekemukseni, näkemykseni, kosketukseni, sanani, kuulemani tarinat, ajan myötä hioutunut persoonani..

Kaikki. Kaikki ihmiset, kivet, ruoat, puut, musiikit, talot, häpeät, riemut, ikävät, hauskuudet, rakkaudet, tylsyydet!

Kaikki se mikä herätti minussa niin paljon ajatuksia ja tunteita!
Ja se on vain jotain sellaista, mitä vain minä voin tietää, kokea ja ymmärtää ihan 100%:sesti, muille se on vain epämääräisiä palasia sieltä täältä, jota yritän kertoa sanoin, jotka eivät aina löydä paikkaansa...

Miten suuri lahja onkaan, elämän salaisuus, meillä jokaisella on oma juttumme, oma salaisuutemme, joka ei koskaan täysin selviä kellekään toiselle ihmiselle, vaikka miten yrittäisimme kertoa! Siitä pitää olla kiitollinen.. Meillä jokaisella on omanlainen tie. Sitä emme voi myydä emmekä vaihtaa! 

[Rakkaudenliekki]

kirjoittanut rakkaudenliekki....
JK. itse olin ajatellut aihetta "työnimellä"  " Mistä alkaisin" ...ja jatkuu minullakin laulun sanoin eli " mistä alkaisin, nyt tämän kertomukseni vanhan totuuden, se syntyi aiemmin kuin meri sininen, se RAKKAUSKERTOMUS- matka-tie itseeni on, mutta mistä sen NYT alkaisin"..

JK.jk. minäkin olen tehnyt pitkän työpolun kriisityön puolella...minulla on tuo CHIRON vahvasti kartalla - haavoittunut parantaja- niinhän se on

......jatkuu.... ja voi kuinka ihneellisen hienolta tuntuu saada lukea näitä kirjoituksia - kirjoituksia -syvää kunnioitusta tuntien ja kokien ...kun saa astua hieman peremmälle itsekunkin sielun ja sydämen maisemiin... ...jatkuu...

[*Kide*]

Sanat muistuttavat miehestä, joka eli hyvin kovat elämän... kolhuineen ja huippuineen, yhteisön paineesta välittämättä erosi vaimostaan ja siirty rakkauden luokse. Arvostan hänen elämäntyötä ja kyseisen laulun sanat saavat aina kuultuna pohtimaan elänkö itse elämääni niin, ettei lopussa tarvitse harmitella, jossitella tai katua 
Pyrin myös itse parhaan taitoni mukaan olla tuomitsematta ketään heidän omista elämänvalinnoistaan ja neuvoa pyydettäessä, ainoastaan pyrin luomaan uusia tilanteen katsomissuuntia... en sanoa, näin täytyy tehdä... ei kuulu tehtäviini täällä 

[*yildirim*]

minulle tuo my way tarkoittaa aika pitkälle sitä että mitä ikinä sitten elämässäni olen tehnyt ja tulen vielä tekemään teen sen omalla tavallani.

luottaen siihen että vain omalla tavalla eläen olen aidoimmillani ja vaikka itsellänikin välillä ollut vaikeaa olen saavuttanut sen suurimman lämmön ja toivon tunteen silloin kun olen tehnyt asiani omalla tavallani ja enenpään en olisi voinut enää pystyä.

sitä että voin katsoa omaa elämääni taaksepäin ja sanoa että mitään asiaa en tekisi toisin sillä minä tein sen jo not in the another way but only my way...

no mutta menipä nää mun ajatukset taas hieman sekavaksi...

[Irish]

Minunkin chironini on vahvasti aspektoitunut ja se onkin yksi tekijä kartallani mistä olen aika iloinen. 

[Rakkaudenliekki]

minulle tuo my way tarkoittaa aika pitkälle sitä että mitä ikinä sitten elämässäni olen tehnyt ja tulen vielä tekemään teen sen omalla tavallani.

luottaen siihen että vain omalla tavalla eläen olen aidoimmillani ja vaikka itsellänikin välillä ollut vaikeaa olen saavuttanut sen suurimman lämmön ja toivon tunteen silloin kun olen tehnyt asiani omalla tavallani ja enenpään en olisi voinut enää pystyä.

sitä että voin katsoa omaa elämääni taaksepäin ja sanoa että mitään asiaa en tekisi toisin sillä minä tein sen jo not in the another way but only my way...

no mutta menipä nää mun ajatukset taas hieman sekavaksi...

PEPPILOTTA  ...eivät yhtään menneet sekaisiksi - vaan ihan ymmärrettävästi ja lämmöllä kerroit ja niihin on helppo samaistua ja katsoa omia kokemuksiaan ja siitä omasta kosketuspinnasta havaita itsessään tämä oivallus ETTÄ kun "haavat ei enää satuta, tai jokin kompatusvaihe omalla elämäntiellään on tullut läpieletyksi niin ettei se enää saa "sielunkansia" läpättämään NIIN  voi jo rauhassa vaihtaa kokemuksia, kertoa , kirjoittaa niistäkin hetkistä - ne ovat kuin asettuneet oikeaan kokoonsa ja silloin niistä voi ottaa itselleen SEN HYVÄN mikä oikeasti oli olemassa jo tapahtuman alussa - vaan sitä ei voinut ottaa vastaan ennekuin tilanne rauhoittui - meni siihen vaikka yksi tai monta vuotta...no nyt minä " aloin seikkailla" ajatusteni kanssa...  

[*Alkmene*]

Haluan pitää pintani pehmeänä
tuntea lapsen nukkaposken
ja töitä tehneen käden karheuden.
Tahdon pitää aistini auki
haistaa syksyn kirpeyden
ja lumen alta paljastuvan mullan lemun.
En huoli naamiota kasvoilleni
vaikka kaikki näkisivät lävitseni.
En aio kasvattaa kuorta
en kilpeä
en panssaria
vuosi vuodelta paksunevaa.
Haluan säilyttää toivon
lapsellisen unelman
ihmisestä
hänen katseestaan ja kosketuksestaan
sanattomista sanoistaan.
En suostu liukuhihnalle
putkeen.
Tahdon lentää huipulle
pudota pohjalle
eksyä ja löytää
Tahdon nähdä huikaisevan valon
ja läpitunkemattoman pimeän.
Haluan pysyä haavoittuvana.
-S.Hassi-

[Chandra]

  KIITOS! 

Hieman sydän pamppaillen kirjoitin tarinaani.Pientä osaa tiestäni.
Ihmetellen itsekin miksi haluan sen kirjoittaa,vaikken tiedä miten kirjoitukseni vastaan otetaan.

Kiitos lämpimistä sanoistanne.Kiitos jokaisen tarinasta.
Lämpö säteilee tänne asti.

Nyt valmistaudun vastaanottamaan pientä nelivuotiasta,joka tulee yökylään talvilomallaan.Mamma ehkä oppii taas jotain.

Toivottavasti pääsen koneelle illemmalla,kun nukku-matti on vieraillut.
Kirjoitustenne lämpöön on sitten hyvä mennä itsekin yöpuulle.
Hyvää tätä päivää kaikille!

[Rakkauden enkeli]

Kiitos Chandra aiheen aloituksesta ja sinulle kuin myös muille koskettavista kirjoituksista!  Sillä on todellakin väliä suuremmassa mittakaavassa kuin aina ymmärrämmekään että olemme olemassa. 

Totesin tässä, että jos alkaisin oikein kirjoittamaan tiestäni siitä tulisi tänne ehkä liian pitkä romaani luettavaksi  .  Minun tieni on tie johon liitän kaikki elämäni tapahtumat ja kokemukset + henkisen tieni, joka ei ole irrallaan muusta elämästäni, mutta se on ja pysyy huolimatta siitä mitä muuta elämässäni tapahtuu ja vaikka kuinka myllertäisi. Siitäkin voisi erikseen kirjoittaa vaikka kuinka...

Eli tieni on= ihmisyyden ja fyysisen maailman tapahtumat ja kokemukset + henkinen tieni käsittäen sen joka minä olen, elämäntarkoitukseni ja tehtäväni= MINUN TIENI KOKONAISUUDESSAAN YHTENÄ "PAKETTINA". Suurin tarkoitus tielläni on RAKASTAA, OLLA RAKKAUS, LEVITTÄÄ RAKKAUTTA, joka sitten taas ilmenee niin moni eri tavoin elämäni asioissa, teoissa yms. nämä Whitney Houstonin sanat kuvatkoon hyvin lyhykäisyydessään jotain siitä mitä olen tietäni kulkiessa oivaltanut:

Greatest Love of All

I believe the children are our are future
    Teach them well and let them lead the way
    Show them all the beauty they possess inside
    Give them a sense of pride to make it easier
    Let the children's laughter remind us how we used to be
    Everybody searching for a hero
    People need someone to look up to
    I never found anyone who fulfill my needs
    A lonely place to be
    So I learned to depend on me

    CHORUS
    I decided long ago, never to walk in anyone's shadows
    If I fail, if I succeed
    At least I'll live as I believe
    No matter what they take from me
    They can't take away my dignity
    Because the greatest love of all
    Is happening to me
    I found the greatest love of al
    Inside of me
    The greatest love of all
    Is easy to achieve
    Learning to love yourself
    It is the greatest love of all

    I believe the children are our future
    Teach them well and let them lead the way
    Show them all the beauty they possess inside
    Give them a sense of pride to make it easier
    Let the children's laughter remind us how we used to be

    CHORUS

    And if by chance, that special place
    That you've been dreaming of
    Leads you to a lonely place
    Find your strength in love

[Rakkauden enkeli]

Pitipä vielä lisätä, että vaikka Jeesus nykyisin onkin hyvin voimallisesti eräänlaisena "johtotähtenä" elämässäni, on tämä kuitenkin täysin oma ja omanlaiseni tie, ei hänen. Huolimatta siitä, vaikka hän onkin "minussa" ja minä "hänessä", kuten me kaikki olemme toisissamme jollain tavalla.  Minun piti ensin oppia ns. elämään yksin, tulemaan toimeeni omillaan (siis henkisesti) ja luottamaan ensisijaisesti aina omaan Korkeimpaan itseeni, ennen kuin hänen oli aika/hän astui elämääni. 

Hmm... Kylläpä nyt poikii ajatuksia. Itseasiassa muutin suoraan vanhempieni luota ex-mieheni kanssa asumaan ja nyt sitten olen ensimäistä kertaa omillani (tosin lasten kera) näin maallisestikin.  : Nyt on ollut senkin kokemisen aika. 

[Rakkauden enkeli]

Pitipä vielä lisätä, että vaikka Jeesus nykyisin onkin hyvin voimallisesti eräänlaisena "johtotähtenä" elämässäni, on tämä kuitenkin täysin oma ja omanlaiseni tie, ei hänen. Huolimatta siitä, vaikka hän onkin "minussa" ja minä "hänessä", kuten me kaikki olemme toisissamme jollain tavalla.  Minun piti ensin oppia ns. elämään yksin, tulemaan toimeeni omillaan (siis henkisesti) ja luottamaan ensisijaisesti aina omaan Korkeimpaan itseeni, ennen kuin hänen oli aika/hän astui elämääni. 

Hmm... Kylläpä nyt poikii ajatuksia. Itseasiassa muutin suoraan vanhempieni luota ex-mieheni kanssa asumaan ja nyt sitten olen ensimäistä kertaa omillani (tosin lasten kera) näin maallisestikin.  : Nyt on ollut senkin kokemisen aika. 

Kaksi suurta askelta - ja rohkeaa! 

Ja silti, kuin... ollen takaisin peruuttamassa.

Eikö olekin tuttu tilanne!
- Vainkohan käänteisenä...

Ja seuraava kohtaaminen voikin jo olla
jälleennäkeminen.

Eli ylitettyään maapallon
ihminen ei voi kuin palata kohtaamaan oman lähtönsä
synnyttämän välimatkan
umpeen kuroutumisen.

Jotakin silti ollen... muuttunut.
Näkökulman noustua ylemmille kaarille.

Jotta tunnistaisi,
mikä katedraali noista kaarista
taivoittuukaan!

Ollen itse omassa ruusuikkunassaan,
kuten tiesi lähtevänsä
niille
maarian turuilleen.

 

  : No niinpä!