seuraava »

[Chandra]

Kirjoitin tapani mukaan pitkän tarinan tuosta My way laulusta,ja sen herättämistä tunteista.Mutta olinpa jäänyt taas kerran kirjautuneeksi koko päiväksi ja lähettäminen epäonnistui.

No,ehkei sen ollut tarkoituskaan saapua luettavaksi.
Pieni pellavapäinen kultakutrini tuossa vierellä nukkuu ja pitänee kai pian yrittää mahtua kaikkien pehmolelujen sekaan sänkyyn.

Olen vain katsellut untaan ja miettinyt voiko kauniimpaa katseltavaa olla.

Niin,sen kirjoitan uusiksi,että topicista muodostui niin koskettava,etten tohdi enkä halua kenenkään kirjoitusta erikseen kommentoida.
Jotenkin rivien välistä aistii sanattoman ymmärryksen.
Jokaisesta lyhyestäkin kommenteista,runoista ja pienistä elämän tien palasista.
                  

[Chandra]

Nytpä on aikaa kirjoitella tuo tarina,esitys joka vaikutti minuun niin syvästi.
Olimme toisen aviomieheni kanssa Thaimaan Pattaylla.On kohde,jossa meille naisille ei paljon ole tarjolla iltaisin kuin shoppailua.
Kuulimme kuitenkin lähellä olevasta Drag-showsta ja se tuntui kiinnostavalta.

Toinen toistaan kauniimpia"julkkisnaisia"astui näyttämölle laulamaan.Todella aidon näköisiä ja ko.artistin kappale soi aina takana.Tuli mukavia kevennyksiäkin väliin,että nauruakin riitti.

Illan päätti hyvin kaunis ja siro"nainen".Taustalla alkoi soida Sinatran,and now,the end is near,,,
Nainen seisoi hetken laulamassa ja istahti sitten penkille.
Alkoi riisua hitaasti vaatekappele kerrallaan ja katselin mielenkiinnolla,mitähän nyt tulee?
Alta alkoi paljastumaan miehen valkoinen puku.Hetken hän jatkoi vielä lauluaan vartalo miehen vaatteissa ja pää oli siron naisen.

Sitten hän riisui peruukin,irroitti tekoripset ja pyyhki kasvoista meikin liinalla.Samalla laulu loppui,,I did it my way,,,
Nousi ylös ja otti vastaan suosion osoitukset.Tosin oli hetken aivan hiljaista.Monen muunkin sydäntä se oli koskettanut.

Se esitys ei koskaan ole hävinnyt mielestä.Muistutus kuolevaisuudestakin ja voinko itse katsoa tyytyväisenä taakseni,todeten I did it my way,,,

Tarina kertonee itse kullekin ehkä jotain.Minulle se oli kokemus,jota en unohda koskaan ja josta opin paljon.

[Esmiralda]

Kiitos Chandra, paljon kiitos, tästä aiheesta!

Itselläni on ollut samat aatokset tällaiseen aiheeseen, sen näkee uudesta avatar-tekstistänikin.

Oikeastaan eräänlaisen 'tienhaaran' olen löytänyt tästä ihan areenan tiimoilta, oikeastaan aika osuvaa tämä avattarenikin muutos. Paljon jotakin olen tässäkin purkanut. Kiitos kaikille, olen saanut täältä hyvin paljon lämpöä.

Monen tie käy läpi vaikean lapsuuden. Minulle lapsuus oli ruusuilla tanssimista, ei materialisesti vaan jollakin tavalla henkisesti. Kun kasvaa tanssin, musiikin, taiteen ja rakkauden keskellä, mitä se muuta voi olla. Mutta...ei se takaa huoletonta elämää suinkaan. Jokainen löytää sieltä oman rankan kulkunsa.

Uskon, että hänkin jonka tie (elämä) näyttää helpolta, ei ole helppo. Siksi meidän ei tulisikaan arvostella toisiamme sen takai, miltä jokin näyttää. Me ilmiannamme elämäämme ja itseämme vain hyvin erilaisin tavoin. Vai voinko puhua 'me' muodossa. Joskus minulle on vihaisesti sanottu, että 'älä sinä puhu 'meidän' puolestamme. ÖÖh! Miksi sitä kuitenkin käyttävät muutkin kuin minä...?
Onko siinä jokin leima, joka koskee yleensä ihmisyyttä eikä vain minua. Kirjoissakin siihen törmää liian usein.

Tässä tämä 'espanjalainen' jonka kysymysmerkkiä en osaa laittaa nurinpäin, mutta tämä lyhykäisyydessään oli niin kaunis lause! Yhtä hyvin löydän kaikkien tekstistä asiaa, jota voisin siteerata.

You need chaos in your soul to give birth to a dancing star.

Vaikka 'esmiralda' on vain nimi, tiedän että se on symboli minun tietynlaiseen elämääni käännökseen. Suorastaan selkäni on sillä käännöksellä suoristunut, uskotteko?!  :

[Chandra]

Minusta tuntuu,että jokainen saa ja jokainen antaa täällä jotain.
Kaikki ovat tietyllä tavalla auttajia ja lohduttajiakin.Ne ehkä suurempia auttajia,joitten kanssa ei tunnu ajatus sitten millään yksiin kulkevan.

Kyllä Esmiralda sinusta muutos huokuu tänne asti.En sitä niin sanoiksi osaa pukea,mutta onko tarpeenkaan?Pehmeämpi,entistäkin lempeämpi,jos mahdollista.
Mutta silti tiedän,että kuljet omaa tietäsi,etkä käänny joka polulle,kun joku sormella vinkkaa.
Sinä olet nyt kuin kukoistava kirsikkapuu.Lainaan nyt tuota omaa vertailuasi luontokappaleisiin.

Muuten sama lause (kysymysmerkki väärinpäin) kosketti myös minua ja niin totta,niin totta.

Mondon kanssa huomaan ajattelevani samoin monista asioista.
Eipä ole tainnut sinunkaan tiesi olla kovin suoraviivainen.
Uskallat myös rohkeasti olla oma itsesi.
Elämä maistuu nyt makealta.Kesää odotellessa,,

[maarita]

Vasta nyt aloin lukemaan tätä ketjua.
Olen nähnyt tämän kyllä, mutta olisiko jokin estellyt siihen osallistumasta. Jokin kipeä, jonka Chandran avoin kirjoitus sai liikkeelle.

Sitä elämän kohellusta on minunkin tieni ollut. Välillä hyvinkin rankkaa sellaista.
On tuntunut siltä, ettei siitä pääse ollenkaan eteenpäin.
Ettei tällaisella ihmisellä ole mitään arvoa.

Minä en ollut kovis nuorena, ennemminkin kaikkien lyötävissä.
Niin myös avioliitossani yritin virheellisesti alistua ja elää toisen elämää.
Kun sitten yritin alkaa elää omaa elämääni, tulikin seinä vastaan.

En osannut käsitellä tunteitani, joten yritin minäkin etsiä lohtua pullosta huonolla menestyksellä. Siitä olen saanut kasvaa ylöspäin ja eteenpäin, auttaen samalla muita ja itseäni.

Rauhaa kohti pyrin minäkin. Se vaatii uskallusta asettua haavoittuvaksi. Uskallusta luopua asioista ja ihmisistä jotka eivät auta minua henkisellä tielläni.
Tilalle on alkanut saapua ihmisiä ja ihmissuhteita, jollaisia en ole osannut edes haaveilla.
Vielä on paljon tehtävää, mutta tiedän olevani oikealla tiellä.

Tällä foorumilla on ollut tähän etsintääni erittäin suuri vaikutus.
Monet täällä kirjoittavat todella sydämestään, haluten auttaa toisiaan.

Huomaan monessakin meissä muutosta, joka heijastuu kirjoituksiin asti.
Tämä on todella hieno kanava purkaa tuntojaan.
Tuo kirsikkapuu vertaus Esmiraldasta oli oikein osuva.

Kiitos Chandra aiheesta!

Elämä maistuu...


     maarita         

[Esmiralda]

Hämillään...
mutta onnellinen 

[inkivääri]

My way...

Liittyy varmaan aika paljon henkisiin oivalluksiin pitkin tietä. Ne ovat muuttaneet suuntaa ratkaisevasti.
Sairaus iski jalat alta oikein kunnolla ja jouduin nöyrtymään monta kertaa. Olipa aika avuton olo, kun ei tiennyt, onko olemassa seuraavana keväänä, kesänä, talvena jne. kunnes Toivo voitti.
Luulen saaneeni jatkoaikaa.

Toisaalta ajoin itse itseni ylirasitustilaan, keho pisti kierteen poikki. Niin hyvä asia näin jälkeenpäin nähtynä.  

Sairauden vuoksi menetin mahdolliset tulevat lapseni, tosin on minulla lapsia ennestään. Mutta silti isku oli kova. Sitä ei vähennä toteamukset, että sulla sentään on lapset. Menetykseen liittyy naiseus, kauneus, terveys ja lukemattomia asioita. Monet itkut on itketty ja joskus  iskee vieläkin.

Se aika muutti minut. Enää en tyydy vain elämään, vaan olen ottanut elämän itselleni. Jalat voidaan viedä alta, mutta se on sitten sen ajan murhe. Nyt toteutan unelmaani ja näen ne keväät jotka on tarkoitus nähdä.

Huh. Ottipa lujille.

 

[Esmiralda]

My way...

Liittyy varmaan aika paljon henkisiin oivalluksiin pitkin tietä. Ne ovat muuttaneet suuntaa ratkaisevasti.
Sairaus iski jalat alta oikein kunnolla ja jouduin nöyrtymään monta kertaa. Olipa aika avuton olo, kun ei tiennyt, onko olemassa seuraavana keväänä, kesänä, talvena jne. kunnes Toivo voitti.
Luulen saaneeni jatkoaikaa.

Toisaalta ajoin itse itseni ylirasitustilaan, keho pisti kierteen poikki. Niin hyvä asia näin jälkeenpäin nähtynä.  

Sairauden vuoksi menetin mahdolliset tulevat lapseni, tosin on minulla lapsia ennestään. Mutta silti isku oli kova. Sitä ei vähennä toteamukset, että sulla sentään on lapset. Menetykseen liittyy naiseus, kauneus, terveys ja lukemattomia asioita. Monet itkut on itketty ja joskus  iskee vieläkin.

Se aika muutti minut. Enää en tyydy vain elämään, vaan olen ottanut elämän itselleni. Jalat voidaan viedä alta, mutta se on sitten sen ajan murhe. Nyt toteutan unelmaani ja näen ne keväät jotka on tarkoitus nähdä.

Huh. Ottipa lujille.

 

Kertominen ei varmaankaan ollut helppoa. Kaikki tukeni sinulle, Inkivääri!

Tuleekin kertomuksestasi mieleen, että fyysinen sairaus iski ja vei jalat alta, niin sinulle on kasvaneet nyt toisenlaiset jalat, henkiset jalat, jotka vievät sinua erilaisiin 'paikkoihin' ja antavat sinulle erilaisia lahjoja. 

[Chandra]

Kiitos Maaritalle ja Inkiväärille,kun jaoitte palan omaa tietänne.
Tuntuu yhdistävältä tekijältä tämä tietty sirpaleisuus.
Monen henkiseen tiehen näyttää jotenkin kuuluvan oman elämän kovat kolahdukset.

Muistan miten jossain vaiheessa koin laulun saviruukku aivan kuin se olisi minulle tehty.
Mites se menikään,,,"Olen särkynyt saviruukku,pala palalta murtui pois.Ihmettelin ja itkin,en millään särkynyt ois,,"

Nyt on kulunut aikaa sen ruukun uudelleen eheyttämiseen.Siitä taitaakin tulla hyvin erilainen,jos joskus valmistuu.Ruukun särkyminen olikin siis lahja.

Ottaahan se lujille tuoda niin kipeitä asioita toisille luettavaksi,mutta riisumme kai monta panssarikerrosta.Ja tiedämme,että tuo toinen ymmärtää!

[Esmiralda]

Kaunis on mielesi, Chandra! 

[Chandra]

 

Niin,,,
Ihanteellista varmaan olisi,että jokaisen kokemuksen tarkoituksen oivaltamisen jälkeen,luovuttaisi sen pois kiittäen siitä.
Jäisi sinne tien kurviksi,muttei taakkana.

Jonnekin sinne olen tähtäämässä,hapuillen vielä.Mutta on minulle tärkeää,että on se menneisyys ja ne juuret,jotka ovat tämän hetken kasvualustani.

Hyväksymistä se vaatii ja omia virheitään on vaikea hyväksyä tuntematta syyllisyyttä.Mutta syy miksi tämän topicin aloitin,antoi minulle sen luottamuksen,että kaikkilla on oma tarinansa.Muutama minulle vieraammaksi jäänyt toi myös rohkeasti osan itsestään tänne luettavaksi.

Tuntuu kuin olisimme kaikki perhosen toukkia koteloissaan.Kuori halki,jotain pilkistää jo!!
Jos pelottaa avautua,niin vielä voi odottaa.Ja jonain päivänä ihmettelemme valon määrää ja siipiemme loistavia värejä ja kantavuutta.

Miten ihanaa sen vapaan lennon täytyykään olla!
Kesä tulee ja perhoset!!!

[Esmiralda]

Niin, on joskus ihana kun tiellä tulee vastaan tai viereen hetkeksi ihminen, jolta voi pyytää: - Ethän mene vielä ohi, kävele rinnallani.

Joku kävelee ja jättää aina jotakin. hyvin monenlaista.

Mutta se mikä on mielenkiintoista, niin jokaisella kulkijalla on omat eväät, hyvin erilaiset eväät. Voimmeko me nähdä toisen eväitä, voimmeko joskus maistaa, voimmeko antaa omastamme, voimmeko hyväksyä?

Kiva kulkea tiedän rinnalla...eikä tarvitse löpistä turhia, vain harvakseltaan mutta asiaa.