Minun tuntemani vesimiesmiehet olivat molemmat hyvin erilaisia toisiinsa nähden, mutta yksi yhteinen piirre heillä oli: sosiaalisuus. Ystäviä riitti ja juttua irtosi kenen kanssa tahansa, missä tilanteessa tahansa!
Ensimmäinen vesimiesmies - jonka olen tuntenut melkein 13 vuotta - on hyvin boheemityyppi, myös ulkoiselta olemukseltaan. Sellainen seilaajaluonne, joka etsii yhä paikkaansa näin kolmenkympin lähestyessä mittariin. Pohtii syvällisiä, mutta ui tunteineen myös hyvinkin syvissä vesissä. Hyvin lämmin, avosydäminen, lapsirakas ja lempeä mies, joka uskaltaa itkeä. Pidimme kimppakämppää yhdessä ja meillä oli aina ovi auki kelle tahansa, joka kaipasi yöpaikkaa. Henkilökohtaisesti hän on minulle edelleen kuin veli. Ainoa miinuspuoli persoonassa on viehtymys päihteisiin, joka ymmärtääkseni tulee osaltaan siitä, että hän ui niin syvällä. Olen miettinyt, että hänellä saattaa olla Rapu tai Kala merkittävässä asemassa kartalla.
Toinen aikoinani tuntemani vesimiesmies oli taas enemmän tiedemiestyyppiä, joka pohti uusia keksintöjä ja maailmankaikkeuden toimivuutta noin fyysisessä mielessä. Hän oli kuitenkin huomattavasti seesteisempi ja halusi perinteisen elämän: oma koti, lapsia, vakituinen työ jossa tienaa hyvin. Asiat selitettiin järjellä, ei tunteilla. Päätti opiskelupaikkansakin sen mukaan, mikä ala tuottaisi parhaiten rahaa tulevaisuudessa, vaikkei se hänen mielialansa ollutkaan. Hänellä oli tarve olla aina oikeassa :
Paha olo purettiin kiukkuamiseen. Ulkoiselta olemukseltaankaan hän ei erottunut joukosta toisin kuin tämä kämppisboheemivesimiesmies.
Molemmat vesimiesmiehet nauttivat hyvistä keskusteluista, mutta kuten sanottua, toisen vesimiesmiehen piti saada olla aina oikeassa, joten keskustelu saattoi kääntyä kenen tahansa kanssa äkkiä väittelyksi "juupas-eipäs" meiningillä. Ensimmäinen, edelleen tuntemani vesimiesmies taas oli enemmän kuuntelija tyyppi, joka osasi valita aina oikeat sanat lohduttamaan kaikkia niitä, joilla meni huonosti.