seuraava »

[ptyni]

Olen kauris syntynyt 170163 klo 07:40 Tampereen TAYS:ssa. Koko elämä on ollut kummallista ajelehtimista ei mitään kohti vaan ainoastaan poispäin epämieluisiksi koetuista asioista. Ei kunnianhimoa, ei tavoitteita. Yritän vaan selviytyä eteen tulevista velvoitteista (tyttären yksinhuoltaminen, opintovelat, asuntovelka ja nyt työttömyys vuoden alusta). Tavallaan olen kyllä "menestynyt" ihan kelvollisesti, mutta viimeiset 3-4 vuotta on tökkinyt monella tapaa tai oikeastaan enimmäkseen noissa työasioissa.

Juuri sain pakit yhdestä hakemastani työstä, josta olin odottanut edes haastatteluun pääsyä. Ensi kuussa loppuvat rahat, ellei lisätuloja löydy jostain. Mikään ei jaksa huvittaa eikä kiinnostaa (masennuslääkitys on ja 3-vuotinen psykoterapiakin loppumassa).

Voisiko joku kertoa, onko nykyhetki se "pakollinen" pohjallakäynti ennen uutta nousua vai pitäisikö ruveta sopeutumaan erittäin matalan profiilin elämään? Toisinaan tuntuu, että olisi maailmalle paljonkin annettavaa, mutta maailma ei sitä tunnu tarvitsevan. Toisnaan sitten tuntuu, että mitäpä siitä - meitähän on täällä pallon päällä liiankin kanssa joka asiassa hääräämässä. Juuri nyt tuntuu läheisimmältä "silleenjättämisen taito", kun ei oikein tiedä, mitä tässä kannattaisi enää yrittää.

Puolet elämästä on ollut koulua/opiskelua ja siitä olen kyllä nauttinut, mutta kai sitä joskus pitäisi saada "vakiintuakin" johonkin ja päästä ainaisesta turvattomuuden tunteesta?

kyselee: Erittäin Ahdistunut ja Väsynyt Kauris

[Lilli]

Tervehdys,

katsoin tämän vuoden transiittejasi, eivätkä ne pahalta näytä. Toimintatarmon on luultavasti vienyt viime vuosina Pluton yhtymä AC:lle. Pluton transiitit eivät ole kylläkään veltostuttavia, päinvastoin, ainoastaan ainaiset valtataistelut voivat pitkittyessään viedä vahvemmastakin mehut. Samoihin aikoihin on ollut päällä myös  , ja Nepparihan sijaitsee sinulla ura-akselilla, MC:llä. Paras fokus ja järki on luultavasti kadonnut työstä pari vuotta sitten.

Nythän sinulla on päällä myös  , joka ei todellakaan ole niitä kunnianhimoisimpia ja aktiivisimpia transiitteja, mutta voi aktivoida rakkauselämääsi (tätä tukisi myös  -transiitti) tai sitten keskityt enemmän henkis-luoviin harrastuksiin. Koska Kuu symboloi myös kotia, niin joku Feng Shui voisi olla mukavan Neptuninen harrastus...
Ehkä juuri nyt onkin hyvä vain ajelehtia, ottaa aikaa itselleen ja katsoa, minne virta vie. Jotenkin kuitenkin näen, että voisit luoda kauneutta ympärillesi (onhan Kuumerkkisikin esteettinen Vaaka), sekin piristää kovasti masentunutta mieltä.

Huhtikuulla paukahtaa päälle  MC, ja tämä lupailisi muutoksia työelämän saralla.

[Jasca]

Hei Ptyni,
en osaa tulkita karttaasi, mutta tarinasi oli niin kaurismainen, että tuntui ihan tutulta. Minäkin olen koko ikäni ollut sekä päätoiminen työläinen että opiskelija. Muistan kun joskus ruotsin tunnilla saimme keskusteluaiheeksi ´mitä teen vapaa-aikona´ ja minä jäin vaan miettimään, että millä vapaa-ajalla. Minäkin olen kaurismaisesti ollut aina työssäni vahva osaaja ja ammattilainen, joka on varmasti oikea työnantajan unelma. Minäkään en ole tyypillisen kunnianhimoinen vaikka olen aina tiennyt voivani päästä mihin haluan - jos haluan.   

Voisiko joku kertoa, onko nykyhetki se "pakollinen" pohjallakäynti ennen uutta nousua vai pitäisikö ruveta sopeutumaan erittäin matalan profiilin elämään? Toisinaan tuntuu, että olisi maailmalle paljonkin annettavaa, mutta maailma ei sitä tunnu tarvitsevan. Toisnaan sitten tuntuu, että mitäpä siitä - meitähän on täällä pallon päällä liiankin kanssa joka asiassa hääräämässä. Juuri nyt tuntuu läheisimmältä "silleenjättämisen taito", kun ei oikein tiedä, mitä tässä kannattaisi enää yrittää.

Lilli oli hienosti nostanut esille monille kauriille tyypillisen tilanteen eli valtataistelut.  Näihin olen itsekin nyt kyllästynyt. Olen havainnut, ettei hyvä työntekijä saa työnantajalta kirkkaampaa kruunua eikä edes kiitosta. Olen todennut, ettei yhdistystoiminnassa oikeasti voi vaikuttaa oikeuden voittoon tai ihmisten elämän kohentamiseen. Yhdistyksissä on mitä kummallisimpia valtataisteluja, joissa ei oikeasti ole mitään järkeä. Olen huomannut, ettei ylikoulutettunakaan saa koulutustaan vastaavia tehtäviä vaan pikemminkin katsotaan kieroon ja toivotaan, että vaihtaisin työpaikkaa.

Kuules Ptyni; en tiedä mikä olisi oikein sinun tilanteessasi, mutta totta tosiaan olen itsekin kallistumassa tuohon esittämääsi suuntaan eli "silleenjättämisen taitoon". Olen pohtinut, että eroan tai otan etäisyyttä yhdistystoimintaan ja ihan rehellisesti alan "vain käydä työpaikalla". Itse en ole edes ahdistunut ja väsynyt, mutta olen vaan hakannut päätäni seinään jo ihan tarpeeksi. Olen päättänyt muuttaa suuntaa ja kulkea loppuelämäni vähän helpompaa reittiä. Luulen, että sinäkin löydät oman helpomman reittisi, kun annat elämän soljua omalla painollaan. Mieti ainakin mihin tarvitset turvattomuuden tunnettasi? Joko voisit luopua siitä? Miten se on sinua hyödyttänyt? Mitä menettäisit, jos luopuisit siitä ja jatkaisit elämääsi kuten ennenkin? 

[ptyni]

Suurkiitos Lilli tulkinnasta. Pitää varmaan yrittää rauhoittua ja odotella vaikka tuota huhtikuuta. Olen vaan niin kovin kärsimätön luonne. Suurkiitos myös Smallin viestistä! Ihan kuin olisin itse kirjoittanut nuo sanat valtataisteluista ja yhdistystoiminnasta sekä työelämässä osaamisella saavutettavasta aarvostuksesta - jota siis ei saa.

Tiedän, että helpommalla pääsisi, kun osaisi olla kunnon opportunisti, kameleontti, joka vaihtaa väriä ympäristön mukaan, mutta en osaa enkä kyllä edes halua. Ainakin itse kuitenkin arvostan ihmistä, jolla on joitakin näkemyksiä ja periaatteita, jotka eivät ole kaupan. Oikeuden voittoon en jaksa enää uskoa, jos nyt olen koskaan jaksanutkaan. Muistaakseni jo lapsena ymmärsin ällistyä täysin, jos jossakin asiassa aikuiset tekivät minunkin mielestäni "oikein".

No, minulla on kaunis ja viisas tytär (17 v), joka on viime aikoina toden teolla alkanut arvostaa tapaani olla äiti. Hän on huomannut, että monet äidit vain toistelevat "äidin" rooliin kuuluvia repliikkejä, eivätkä oikeasti keskustele ja kuuntele. Ehkä hän sitten kestää sen, että toimeentulon hankinnassa en ehkä pärjää yhtä hyvin, kuin muunsorttiset henkilöt.

Kiitos siis vastauksista! Lämmitti todella mieltä saada lukea kommenttinne minulle! Olen reaalimaailmassa tällä hetkellä erittäin yksinäinen susi. Onneksi psykoterapiaa on vielä muutama kerta jäljellä. Tänäänkin pääsen siis miettimään, miksi todellakin en voisi luopua turvattomuuden tunteesta. 

[Lilli]

Noin yleisesti ottaenhan Kauriilla ei pitäisi olla niin suunnattoman vaikeaa. Mutta koska kartat ovat yksilöllisiä, niin yleensä johonkin kohtaan osuu milteipä joka vuosi jokin mojova transiitti. Työkeskeisenä merkkinä Kauris tietenkin ottaa raskaimmin juuri työelämän vastoinkäymiset.

Itsellenikin on muuten tuttuja nuo ptynin tunnelmat. 7-8 vuotta yhtä taistelua lähes jokaisella elämän saralla, eikä taakse ole jäänyt juuri muuta kuin savuavia raunioita. Taisteluja on ollut aktivoimassa niin Pluto muutamia vuosia sitten, kuin nyt Uranus.

Nyt on ollut jo pidemmän aikaa sellainen fiilis, että nostan vaan kädet pystyyn ja annan elämän soljua itsekseen helpompaan uomaan. Taistelutahto on toistaiseksi loppu.

[mateve]

voin myöntää että kysymyksessä voi olla juuri tuo taistelu, halua pitää langat käsissä.
Varmuutta varmuuden päälle ja kuitenkin elämä kantaa ja opitaan luottamaan siihen. Omassa elämässäni on juuri mennyt tämän kaavan mukaan.
Helmikuinen tulipalo v 82 aloitti kodin menetyksellä, v.92 pankkikriisi vei maat ja mannut, kaikki minkä ajatteli turvaavan pois pyyhkäisty.
Kun vihdoin ymmärsin elämän opetuksen, ilon ja onnellisuuden sekä terveyden merkityksen, koska niitä ei voi rahalla ostaa ja niitä ei voi myöskään toinen pois ottaa.
Nyt alkoi sitten sisäinen puhdistus ja se voidaan tehdä ainoastaan yksinäisyydessä, joten  annettu lahja on juuri tuo yksinäisyys, opitaan kuuntelemaan hiljaisuutta jotta nähdään elämän tarkoitus. Se ei ole ulkoisessa materiassa vaan yksinkertaisessa elämässä. Joku sanoo tietysti tähän että pitää olla rahaa että voi elää, kyllä niin pitää.

Mutta on myös opittava elämään pienesti ja kulkea jälkiä jättämättä että muilekin riittää, heillä voi olla vaikeutta oppia ylenpalttisesta niukkuuteen, joka on edessämme. 

   Mateve

[Ebenia]

Tällä kauriilla on nyt kanssa kyllä aika hankalaa.  Koulussa tökkii, yksityiselämässä tökkii, työpaikan saanti tökkii ja oma olo tila on todella ahdistunut ja huono.  Olen lähiaikoina tajunnut todella vaikeita ja hankalia asioita omasta elämästäni, niiden sulattelu ja jonkinlainen muutosprosessi on ehkä käynnissä. Ainakin tuon "Oma päiväkirja" mukaan minulla olisi menossa ainakin  ja  ja muut ovatkin sitten kai periaatteessa ihan hyviä aspekteja, esim.  ja  mutta en sitten tiedä, olo on aika karmaiseva silti. 

[astrofriikki]

Oli aivan pakko vastata tähän kauriina. Tällä hetkellä ei ole menossa kovin vaikea jakso, mutta nuo Ptynin ja Smallin kirjoitukset muuten olivat kuin minun suustani kerrottua tarinaa.
Työtä ja opiskelua, tunnollista puurtamista.

Olen tullut samaan lopputulokseen kuin Small, työpaikka on vain paikka missä käydään ja saadaan korvaus kerran kuukaudessa. Kuitenkin taka-alalla pelkään, että se ei kuitenkaan pitkän päälle riitä. Koitan alkaa keskittymään itseni kehittämiseen henkisellä puolella ja harrastuksiin. Työnantaja ei enää ansaitse sitä panostusta mitä olen aiemmin antanut. Vastakaikua kun on turha odottaa.

Ptyni, saat sen mistä luovut. Toivottavasti nämä vertaisajatukset edes hiukan lohduttavat.
 

[astrofriikki]

SA, kai se tarkoittaa jotain sellaista, että esim. jos lopettaa ainaisen yrittämisen jonkun asian suhteen, mikä ei ole onnistunut, niin kohta huomaa että asia jota on tavoitellut onnistuu tai muuttuu sellaiseksi asiaksi, että sitä ei enää halua tavoitella.

Pointtina lienee, että antaa asioiden sujua omalla painollaan, ei kuluta itseään turhaan ja hyväksyy asiat joille ei voi mitään. 
 
Helpommin sanottu kuin tehty, mutta koittaa voi aina.  

[astrofriikki]

SA, koita joskus ! Voit hämmästyä.

[Jasca]

Tiedän, että helpommalla pääsisi, kun osaisi olla kunnon opportunisti, kameleontti, joka vaihtaa väriä ympäristön mukaan, mutta en osaa enkä kyllä edes halua. Ainakin itse kuitenkin arvostan ihmistä, jolla on joitakin näkemyksiä ja periaatteita, jotka eivät ole kaupan. Oikeuden voittoon en jaksa enää uskoa, jos nyt olen koskaan jaksanutkaan.

Tämä taas kuulostaa ihan kauriilta ja siis omalta. Minäkään en kykene vaihtamaan väriä. Toki olen sen nähnyt, että mielistelyllä ja imartelulla voisi hyvin helposti rakentaa itselleen upean uran. Minusta vaan ei ole siihen, koska en suostu vaihtamaan mielipidettä kuulijan mukaan. 

Olen tullut samaan lopputulokseen kuin Small, työpaikka on vain paikka missä käydään ja saadaan korvaus kerran kuukaudessa. Kuitenkin taka-alalla pelkään, että se ei kuitenkaan pitkän päälle riitä. Koitan alkaa keskittymään itseni kehittämiseen henkisellä puolella ja harrastuksiin. Työnantaja ei enää ansaitse sitä panostusta mitä olen aiemmin antanut. Vastakaikua kun on turha odottaa.

Juuri tätä olen nyt suunnitellut ja tullut samaan lopputulokseen Astrofriikin kanssa. Osaan varmasti tehdä itseni näkymättömäksi ja tarpeettomaksi työpaikalla, mutta kuinka kauan sitä jaksan? Vaikka olen suunnitellut ohjaavani voimavarani harrasteisiin, vapaa-aikaan ja henkiseen kehitykseen, niin riittääkö se työorientoituneelle kauriille? Olen jopa suunnitellut, että vieläkö lähtisin takaisin yliopistoon ja lukisin ihan toisen ammatin itselleni. Ken tietää mihin tämä vielä johtaa... Mutta sen tiedän, etten enää panosta nykyiseen työhöni kuten aikaisemmin. Se on historiaa!