Minulla tuskin on mitään "varteenotettavia"
tai järkeviä ajatuksia tällaisissa jutuissa, koska itsekin olen elämäni ja tälläkin hetkellä "vastaavissa" tahinut/tahin.
Itse olen aika voimakkaasti itsenäistä ja voimakasta miestä kaipaava, miestä, joka ei taivu "venkoiluni" edessä, vaikka toisaalta kaipaan sitä "tavis" hellyyden huomionosoituksia ja rakkautta ja hyväksyntää, mitä kait jokainen nainen kaipaa. Kun itken elämän tuskaa sama mies voi tulla ja olla vain liki ja silittää ja rakastaa ja tukea.
Itselläni lienee vaikuttavan
ja
jonninverran. (jos vähän astrologiaakin) Toisaalta minulla tuo minusta "jokaisen naisen ristiriita", että haluan vahvan miehen ja samalla ikuisesti ilkikurisen pojan. En mitään sohvalla löhöävää tv:n tuijottajaa, joka murahtelee siellä. Pitäisi olla älyllisesti ja henkisesti ainakin kasvumahdollisuuksia omaava ja hellä silittelijä ja raju rakastaja... ja vaikka mitä--
Uskon, että miehillä on tuo sama "ongelma" joka meillä naisilla. Me haemme tietyllä tapaa kovin laaja-alaista ihmistä itsellemme.
Joskus jopa vanhempaa eli isää tai äitiä. Rakastajaa, humoristia, ymmärtäjää, vahvaa omien rajojensa tuntijaa yms...
(taidan naputella omista jutuistani nyt
)
No yhtäkaikki.
Mutta minusta kuitenkin pitää tehdä miehen suuntaan yhtä paljon "myönnytyksiä" kuin mitä haluaa itselleen. Joskus voi olla röhnö. Joskus voi olla jotain muuta kuin....
Minusta on hyvin oleellista se, että ihan rehellisesti miettii, mitä se oma "imago" ja tyyli ja persoona antaa, tarjoaa ja edustaa miehelle...
Siihen peilaten voi miettiä, että haluaako lopulta olla sitä alati ja aina hetkestä toiseen? Onko se koko minuuteni mies-nais suhteessa...
Kun toisaalta sitä kuitenkin olisi jollain lailla sitouduttava johonkin, eikä poukkoilla sinne tänne. (paraskin puhuja)
Siis ihan jo itseäkin ajatellen.
Helposti naisena sitä antaa kuvaa ja "roolia" miehelle ja miehille, mitä ne kaipaa.... siinä on hohtonsa... mutta sitten syvällisemmin se kyllä jättää tyhjän olon. Ikävä kyllä se toimii ihan liian hyvin.
Kehen mieheen sitoutuen voisi olla eniten oma itsensä, ihan kokonaisena, historia mukaan lukien ja tulevaisuus mukaan lukien...
Kenen edessä voisi ajatella, että "riutuneena, väsyneenä, ruppuisena" voisi kokea olevansa rakastettu...
Jos kaipaat kuitenkin muunkinlaista seksuaalisuutta kuin sitä "mitä halutaan aina lisää", niin kumman kanssa uskoisit sen toteutuvan paremmin? Suhteessa kasvaa....
Elämässä tulee väistämättä hetkiä, ettei ole se "miesten unelma" ja silloin joku muu ratkaisee kuin kaunis ulkonäkö ja fyysisen seksuaalisuuden alueen taito ja tietämys.
Kun ei niitä tarvitse kuitenkaan hyljätä koskaan... mutta että niiden ei tarvitse olla se päällimmäinen "houkutin" alati--- muuten koko suhde voi jäädä sille tasolle...
Naimisissa olevat miehet ainakin kaipaa juuri sellaista tyyppiä jota sinä olet.... tai minkä kuvan olen antanut itsestäsi. Heidän vaimonsa vetää sitä toista roolia....mutta missä on se kokonainen nainen, jonka mies kestää? Missä on valmis itsekin kasvamaan...
Olen aikoinaan itse seurustellut naimisissa olevan miehen kanssa pari vuotta. Joka muuten oli
No se oli muutenkin jo syntyessään kuollut suhde. Ikäeroakin oli ihan liikaa....
emmietiiä...
Kumpaan minä sitoudun
:aan vai
:aan ...
Luultavasti en näistä kumpaankaan-...