Aikamoinen tilanne.
Juttu on niin että minä en lakkaa ihmettelemästä sellaisia ihmisiä, jotka jäävät suhteeseen johon eivät ole tyytyväisiä, jopa siihen pisteeseen asti että ovat menossa naimisiin. Miten voi olla niin heikko luonteeltaan. Tällaisia ihmisiä on paljon, jotka eivät osaa olla yksin ja sitten tyytyvät johonkin, kunnen vastaan tulee joku "parempi". Ja sitten hypitään toisten sänkyihin ja satutetaan toisia omaa heikkouttaan. Oletko sellainen Asterix? Sopiiko kysyä että oletko elämäsi aikana hyppinyt suhteesta toiseen, oletko viettänyt omaa itsenäistä sinkkuelämää? Sanot olevasi erittäin seksuaalinen, joten et varmaankaan ole kauaa yksin viihtynyt? Ihminen on seurallinen olento ja seksuaalinen olento tietysti, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että ihminen ei voi olla koskaan tyytyväinen suhteeseen tai yleensä elämäänsä tai itseensä ellei hän ole oppinut olemaan yksin ja täysin riippumaton toisesta ihmisestä, niin henkisesti, taloudellisesti kuin seksuaalisestikin. Tunnen erään ihmisen joka on hyvä esimerkki tästä. Hän itse on myöntänyt että ei osaa oikein olla yksin, on aina päätynyt pidempiin tai lyhyempiin suhteisiin, ja suhteen päätyttyä on heti uusi, tai uusi etsitään jo suhteen vielä ollessa meneillään, jotta ei vaan tarvitsisi olla yksin ja pysähtyä miettimään. Tämä mies ihastuu aina ihan täysillä, mutta suhteet ovat aina lopahtaneet siihen että tunteet viilenevät ja mies alkaa haikailla "vihreämpää ruohoa", koska mies ei ole sinut itsensä kanssa.
Mielestäni esim. vuoden selibaatti ei olisi kenellekään pahitteeksi jossain vaiheessa elämää (siinä vaiheessa kun sitä oikeaa ei ole vielä löytynyt). En tarkoita todellakaan että "pitäisi pantata" avioliittoon tmv., kokemukset ovat hyvästä jotta ei tarvitse sitten vakituisessa suhteessa haikailla muiden perään. Itse puolestani olen saanut vallankin tarpeeksi kokemuksista ja olisin valmis sitoutumaan siihen oikeaan. Mutta pointti on se, että ihminen osaa myös olla ilman seksiä. Henkilökohtaisesti pidän henkisiä asioita sekä henkistä yhteenkuuluvuutta ja sielunkumppanuutta paljon tärkeimpinä, vaikka rakastan seksiäkin. Tahdon myös sellaisen kumppanin, joka ensisijaisesti arvostaa minua ihmisenä, eikä seksuaalisena olentona/naisena, joka tyydyttää hänen tarpeensa. Suhde on todella heikoilla kantimilla jos esim. tauko seksistä syystä tai toisesta ajaa toisen puolisoista pettämään toista. Vuosia mittariin tulee 29, enkä kertaakaan ole kumppania elämäni aikana pettänyt, ja tavoitteena on pitää tilanne sellaisena.
Vakituinen suhde ja kumppani on aina valinta, vaikka vastaan tulisi houkutuksia (ja varmasti niitä jossakin vaiheessa tulee jos puhutaan nyt vuosia/kymmeniä vuosia kestävästä parisuhteesta) täytyy silloin osoittaa luonteen lujutta ja elää tuon valinnan mukaan. Jos taas on sellainen ihminen, joka jatkuavasti haluaa/tarvitsee uusia ja erilaisia kokemuksia, ei tulisi koskaan sitoutua. Kun olet vapaa, voit elää miten mieli tekee, mutta sitoutuessaan sitoudutaan elämään yhdessä ja yhteisten sääntöjen mukaan, eikä tämä ole rajoittamista vaan se tehdään omasta halusta ja se on valinta. Miksi Asterix haluat naimisiin? Jos tulee jo toinen kerta kun peräännyt avioliitosta, sinuna miettisin onko avioliitto tai yleensäkään sitoutuminen sinua varten. Ehkä kaipaat jatkuvaa vaihtelua jolloin vaihtuvat suhteet ovat sinua varten.
On tietysti sellaisiakin ihmisiä jotka sitoutuvat, ja sitten pettävät jatkuvalla syötöllä eivätkä näe siinä edes mitään väärää, vaan kokevat sen oikeudekseen tai melkeinpä pitävät sitä vain viattomana harrastuksena. Tällaiseen mieheen törmäsin viime viikonloppuna baarissa, kamala iskeminen päällä. Sitten kävi ilmi että mies on avoliitossa. Tulipahan sanottua muutama valittu sana suhteesta ja pettämisestä. Mies vaan tuumasi siihen vilpittömin katsein "Mitä väärää siinä muka on että haluan panna hyvännäköisiä naisia vaikka olen sitoutunut?", väitti vielä rakastavansa naistaan kun kysyin että miksi sitten on tämän kanssa yhdessä jos haluaa nussia ympäriinsä. Sanoin vaan että minulla on hieman erilainen käsitys rakkaudesta. Tuollainen on pelkuruutta ja hyväksikäyttöä, että pidetään sitä vaimoketta kotona ja sivussa "salarakkaita". Reilu peli, jos kaksi ihmistä hyväksyy avoimen suhteen ollessaan yhdessä, mikäs siinä, mutta pettäminen on täysin eri asia. Mies sanoi että "meillä on vähän niin kuin avoin suhde", kysyin tuohon tarkennusta, mies sanoi "aina kerron jälkeenpäin kun olen ollut jonkun kanssa sängyssä". Kysyin että mitäs nainen siihen, mies sanoin että "no se itkee ja huutaa" --tässä tämän valioyksilön käsitys avoimesta suhteesta. Täysin käsittämätöntä puhetta tuolta mieheltä. Täytyy vaan todeta että joillakin ajattelun ja moraalin kehittyminen on jäänyt puolitiehen. Muutenkin, ihmisten tulisi muistaa myös asettua toisen asemaan. Esim. haluaisitko Asterix löytää itsesi tuon Vaaka-miehesi vaimon asemasta, entäpä lasten? En tarkoita että kenekään täytyisi olla yhdessä jonkun kanssa vaikka velvollisuudentunteesta ja uhrata oma elämänsä ja onnellisuutensa. Mutta tällaiset tilanteet johtuvatkin usein siitä että ihmiset heikkoudessaan sitoutuvat ja menevät naimisiin sellaisen ihmisen kanssa joka ei ole se oikea, koska haluavat jostakin muusta syystä sitoutua ja ehkä esim. ikä painaa ja haluaa vaikka lapsia tmv. Elämä on oma tietenkin ja on elettävä, mutta tällaiset pettämistilanteet ovat ehkäistävissä aikaisemmassa vaiheessa oikeilla valinnoilla, jos tahtoa siihen löytyy.
Toisen rakastaminen on sitoutumista ja halua olla yhdessä vaikeinakin aikoina, ja niitä tulee jokaiselle parille. Rakkaus on yhtä lailla työtä kuin intohimoakin. Jos taas käsitys rakkaudesta on naivi hullaantuminen, no, silloin ei mikään suhde tule kestämään ja riittämään läpi elämän. Moraalisaarna varmaan jonkun mielestä, mutta tämä on minun käsitykseni.
My man is gonna be only for me, and I'm gonna be only for him.
