seuraava »

[taiska]

Minulla on paljon koruja, mutta en pidä niitä. Minun kaulassani on aina mieheltäni lahjaksi saama kultainen pieni enkeli ohuessa kultaketjussa ja sormissa vihkisormukset ja toisessa kädessä kultainen sormus jossa kuin avautuva kukka ja sininen kivi. Ei hajuakaan mikä kivi se on, hih !
Korvissa nappikorut, vähän samaa tyyliä kuin avautuva kukka sormus. Korut ovat kauniita, mutta vain harvat koskaan pääsevät ylleni  :. Jostain syystä ne eivät vain sovi minulle !

[Riitta]

Tota noin, onko kivesi matta ja vain sininen, jos siinä on kimaltelevia pilkkuja sillion on kysymyksessä Lapis Lazuli, kun tuli mieleeni ruusun nupusta ja sisällä on kivi,se voisi sopia näin herkkään ja kauniiseen koruun.
Lapis Lazuli auttaa hapen saantia vereen ja poistaa silmätulehduksia.
Sitähän pidetään yleisesti härän kivenä.
Kiven lisäominaisuuksista:
Tuo onnea, sympatiaa ja rakkautta.

[Metsänkeiju]

No hauska että kolahti se meripihka. Tää symboliikka on kyllä mielenkiintoista..

Mielenkiintoista, naamarikoru! Kirppikseltä tarttuu se mihin käsi menee aivan itsestään. Ei kai sinulla ole jokin salaisuus, jonka haluat naamioida? Noin symbolisesti? Puu on kasvamisen symbolia myös, jotain haluaa elää vahvemmasti, jotain, jota et uskalla ihan päivän valoon vielä tuoda.

Siis tää osuu niin kovaa että laivat uppoo!

Todellakin, eipä oo tullut mieleen ennen koskaan ajatella korujen symboliikkaa..
Mulla oli todellakin naamari henkisesti, salaisuus.. Ja mua naurattaa, kun tuolla kirppisreissulla tuo naamari- symboliikka on niin totta, sillä tuolla reissulla tapahtui riitelyä ym. niitä vanhoja tunteita jotka liittyivät tuohon naamariin varmaan. -Ja sitten menen ostamaan tuollaisen..

Ihanan ironista, että koen päässeeni salaisuuksista ja naamarini laskeneeni, ja koru onkin mennyt rikki!
Yritin korjata, mutten osannut.. Se myöskin putosi yhteen ällöttävään paikkaan, sen tarina alkaa olla siinä..

Tuo simpukkakin on kulkeutunut sinulle. Joltakin jäänyt, joka on halunut jonkin asian jättää, ehkä jotakin on jo valaistunut, varjo tullut tutuksi. Mieti itsekin, onko se todella sinun korusi ja kauanko on tarkoitus sitä pitää? Sen voi laittaa sitten kiertoon kun siltä tuntuu, sillä ehkä se on 'vaeltajakoru', joka tarvitsee olla aikansa itse kullakin, kuiskimassa jonkin tarvittavan asian.

Enpä ollut ajatellutkaan. Tämän taisi tosiaan olla tarkoitus minulle tulla, isä koitti jo aiemmin kysellä että onko tuo koru minun.. Vastasin ettei ole, ja kerran pitkän ajan päästä isä vaan toi sen mulle.
Kiitti vinkistä, laitan ehdottomasti vaeltajan maailmalle vaeltamaan..
Tolleen yleisesti tuosta helmiäisestä tulee mulle mieleen herkkyys. Pitääkin mennä tutkimaan simpukankuorta lisää... ->

Vihreä rannekoru (kivistähän on oma topikkinsa, josta voi tarkistaa kiven merkityksen, tai sitten googlesta, joten en opiskele niitä enempää). Arvaa, lukki taapersi koneeni eteen seinälle juuri nyt, komean näköinen lukki, joita en voi tappaa tai hävittää, en myöskään pelkää niitä.

Se ei varmaan merkinnyt mitään, vei ehkä ajatuksen jostakin, jota ei ehkä sitten tarvinnut tulla.
Mutta virheän renkaan näkisin liittävän sinua luontoon, luonnon kiertoon, jossa nyt ihastuneena seuraat kevään tuloa, voimaa, eiköhän vasen edustanutkin isää, maskuliinista... Hyvää kevättä!

Oho! Tuli pakottava tarve kysyä, miksi et voi tappaa/hävittää?

Tuo lukki muistuttaa mua tämän malakiitin kuvauksesta; auttaa kaivamaan ja selvittämään menneisyyden mörköjä ja parantumaan.. 
Itteäni vähän ällöttää lukit.. : Tuli olo, että pitäiskö tää kivi ladata.. tai ostaa uusi koru kannettavaksi, se lukkihan siihen tsippaili ihan näkyville.. Tiijä tuosta.. :

Mutta luonto ja kevät ja ahhh, kyllä! Ja maskuliinisia puoliani olen koittanut kehittää.

Mielellänihän minäkin voin osallistua miettimään..
Olen vain vähän arkailija ja keskittymiskyvytön välillä.. Noi myös syitä miksen ole unia jaksanut tulkita nyt..

e: No pomppas, mieleen jotain.. Kysymykseeni, mikset voi lukkeja tappaa tai hävittää (johon tunsin niin pakottavaa tarvetta)..
En minäkään voi menneisyyteni mörköjä tappaa enkä hävittää, eikä niitä pidä minun pelätä, että esim. toistaisin virheitä. Olen kaivanut, nähnyt, oppinut ja hyväksyn menneisyyteni möröt osana minua, menneisyytenä. Eikä pidä jäädä kiinni menneisyyteen. Menneisyyden seitit yltää tähän päivään, mutta on hyödynnettävä sen positiivista voimaa! (Eikä sotkeuduttava siihen syötiksi. )

Semmoista tuli mieleen, kuin itselleni nyt...

[Esmiralda]

Metsänkeiju!

Sinulla on hauskaa symboliikkaa, vertauskuvauksellisuutta, millä varmaan selittelet myös unia paljon!

Jotakin mitä minunkin on helppo ymmärtää. Tuo lukki. En ole koskaan tappanut lukkeja. Niitä on aina ollut ympärilläni. Annan niiden rauhassa kulkea. Vain jos ne tuppaa luomaan lankaa suoraan silmieni edessä, tuuppaan ne syrjään.

Ehkä en myöskään halua tappaa mitään menneisyydestä, en mörköjäkään. Koska ne ovat siellä tietyssä tehtävässään. Ne odottavat tulevansa ymmärretyksi. En koskaan ole ymmärtänyt sitä, 'ettei saa muistella menneisyyttä'. Minusta ne painavat hartioita siihen saakka, kunnes ne tulevat ymmärretyksi. Hyvässä ja pahassa. Ei ole pimeää ilman valopuolta. Ei seittiä enää, kun sen purkaa.
Ei siihen tarttuvaa. Kun on jokin rankka juttu, siihenhän tarttuu kaikki, toisen tarkoittamattomat sanatkin.


Ehkä siinä sitten sekin, etten tapa lukkia. 

MInä pidän myös paljon noista simpukkamaisista koruista. Nappaan kouraani kaikki, jotka ovat tehty simpukasta. Siitä on veistelty monenlaisia. Niiden helinä on mukavaa korville. Ja niissä on niin kauniita kuvioita ja sävyjä.

[Metsänkeiju]

Juu kyllä nämä vertauskuvat ja symboliikka vaan tulee mieleen ja unien tulkinta saa samasta pohjansa.

Hauskasti sanoit siitä seitistä. Se ei saa liikaa liimata nykyhetkeä, vaan juurikin sillä on osansa ja tarkoituksensa tässä elämän kiertokulussa, omalla tavallaan.. kytkeytykäämme menneisyyden positiiviseen voimaan.


Minä pidän muuten tosi harvoin koruja. Sekin liittynee siihen, kun pieniä lapsia on ja kiire ja kotona paljon.. Mutta tykkään muutenkin ehkä olla aika koruton nykyään, en ole 'laittautuja' -luonnekaan, niin paljoa kuin luonnollinen -tyyppi.

[*Tiina*]

Minun rakkain koru on "kuiskauksen": Hopeinen sydän jossa keskellä enkelin muotoinen aukko,siis kaulakoru

[Esmiralda]

Ostin tuossa joku aika sitten henkistä kehitystä symboloivat korvakorut ja heti kun pistin ne korviini, alkoi sattua. Mulla on noita kolme korvissa, tai oikeastaan yks isompi ja kaks pienempää, vasemmassa korvassa ylhäällä pienempi ja alempana isompi, niin että ne näyttää tavallaan yhdeltä korulta.
Oiskohan noissa jotenki liian voimakkaat energiat mulle? Osaisitko Esmis kertoa? Mulle käy tosi harvoin näin, että reiät tulehtuu koruista.
Tykkään noista kumminkin tosi paljon sekä sen tarkotuksen että ulkonäön takia.

Ensin realiteetti: Tämän henkisen alan markkinat ovat hyvin moninaiset. On huomattu, että kun laittaa halpoihinkin koruihin symboliikkaa, niin kauppa käy. Ja korujen taso sekä valmistusaine voi olla hyvin köykäistä. Nikkeli aiheuttaa tulehdusta. Jos niissä onkin hopeointia päällä, se voi olla hyvin köykäistä ja tehotonta peittääkseen nikkelin. Joten energioihin en usko.

Toisaalta sisimpäsi kaipaa vahvistusta. Luot ja rakennat itse noiden korujen merkitystä. Voit kokeilla kirkasta lakkaa, se voi helpata. Mutta muutenhan voit pitää niitä vaikka yöpöydällä. Sinuna minä kuitenkin menisin sormituntumassa kirjastoon tai kirjakauppaan ja sieltä voi löytyä apu 'nälkään'. 

[Esmiralda]

Minun rakkain koru on "kuiskauksen": Hopeinen sydän jossa keskellä enkelin muotoinen aukko,siis kaulakoru

Kuulostaa kauniilta! Olet antamassa Enkelille tilaa! Kun vielä juttelet enkelillesi, huomaat hänen läheisyyden. Ei tarvitse muuta kuin esim. autossa ajaessa tai istuessa kyydissä muistaa sanoa: 'Voi enkelit, olkaa kanssani tässä vaarojen tiellä', niin tuntee jo yhteyden ja tulee hiljainen 'kiitos'.

[Esmiralda]

     

Minulla on samanlaiset hopeiset sydän+enkeliaukko korvakorut. Pidän niistä kovasti. Nyt kesällä voin taas pitää roikkuvia koruja, kun ne eivät tartu kaulaliinaan kiinni.

Ja sinulla korvissa nuo enkelit! Olet varmasti herkistänyt kuuloaistiasi. Juttele enkelisi kanssa, voit kuulla vastauksia. Tai kuten itse joskus olen tehnyt, kun paha olo on yllättänyt, otan kynää ja paperia. Hiljennyn ja kirjoitan vihkoon kysymyksen. Vastaus tulee, kun sen heti kirjoittaa ylös eikä ala järkeilemään. Hyvin toimi! 

[faerie]

Sain siskoltani eräänä jouluna joululahjaksi hopeisen sydänkorun. Se on pieni ja loistava, aivan kuten kantajansakin. Totta kai korullani on paljon tunnearvoa ja symboliikkaa, symboloihan sydän rakkautta, jota minä kannan aina mukanani, minne menenkin. Myös korun antajan takia se on minulle tärkeä ja merkityksellinen esine, joka tuo minulle turvan tunnetta minne ikinä menenkin. 

[Esmiralda]

Kauniisti puhut Faerie!

Rakkaalta antajalta siirtyy tunne ja energia ympärillemme esineen mukana. Hämmästyn joskus itse, kun muistan niin hyvin esineen antajan, vaikka esine voi olla hyvinkin 'mitätön', jos sen antajaan liittyy tunneside. Esineen ei tarvitse olla kallis tai kauniskaan. Taas joistakin esineistä ei muista, mistä ne on saatu. Valitettavasti. Usein lahja annetaan velvollisuudesta tai tavan vuoksi. Tunne puuttuu.

Siksipä se esine on joskus sama kuin 'tunne' ja muisto. 

[Esmiralda]

     

Kiitos rakas ystäväni, Esmis!
Ihailen taitoasi löytää näihin koruasioihinkin näky. Joko selvänäkökykysi on puhjennut?  

Kuulehan! Eihän minulla mitään selvännäköä ole!  Mielikuvitusta kylläkin. Ja jos sen yhdistää jonkinlaisen herkkyyden kanssa 'kohtaamistilanteessa', ehkä tunnen ne energiat. Niin...en minä tiedä mitä se selvännäkö on oikeastaan. Ehkä se on juuri erinäisten asioiden summa.  :

Ja minä tottelen heti ensimmäistä sisimmän ääntä. En ala järkeilemään.

[Esmiralda]

Kuule Soma...

tuli mieleen, että taidat olla henkisille asioille vähän vielä yliherkkä. Minäkin laitoin ne nätisti syrjään, kun aavistin, että ei ole vielä aikani. Vasta keski-iässä otin ne esille ja aloin ymmärtämään niitä ilman pelkoa ja ahdistusta.

Riittää, kun nautit luonnosta, kavereista ja ihan arkipäivän asioista. Niistä löytyy vahvistusta. Hyvää kesää sinulle! 

[Esmiralda]

Antajalla ja ajatuksella on eniten merkitystä minunkin koruissani. En käytä koruja juuri koskaan mutta jos käytän niin miehen antamia. Hänellä on aika hyvä maku niiden suhteen ja niissä on aina ajatusta mukana. Useimmat hänen antamansa korut ovat  taiteellisen näköisiä riipuksia joissa on joissain myös kiviä tai sitten suurikivisiä sormuksia.  En tiedä mitä ne minusta kertovat muille mutta minulle ne kertovat hänen välittävän minusta.

Ja...kunnioituksesta ja kiintymyksestä mieheesi. Todella! 

Mutta voisit joskus miettiä, mistä sinä itse todella tykkäisit. Minkä valitsisit itselle. Tuosta kuvauksestasi tulee mieleen, että joskus annamme ehkä liiankin paljon toiselle valtaa päätellä itsestä ja itsen mielenkiinnoista, unohdamme mitä itse löydämme itsestä. Miten itse arvostat itseäsi?

[eailu]

Miulla on nykysten koruja käytössä pääsasiassa 2 sormusta, toinen hopeinen tuntureita kuvaava Taigakorujen sormus, toinen kelta-/valkokultainen kihlasormus. Pohja on keltakultaa ja sormus on profiililtaan kupera, urassa on valkokultaus niin, että laidoille jää vain raidat keltaista näkyville. Mie en tykkää kultakoruista ollenkaan, enkä olisi halunnut tätäkään kultaisena, mies halusi kultasormuksen ja olin ihan sitä mieltä, että voimme kumpikin hommata semmoset kuin haluamme kunnes löyty nämä joista molemmat tykkää.
Kaulassa käytän viimevuonna joululahjaksi saamani (taas Taigakoru) Sarvijumala riipuksella olevaa ohutta hopeaketjua. Samalla kuvalla haluasin (halusin jo ennen joulua ) leveän sormuksen, mutta en ole vielä hommannut.
Korvissa miulla on yleensä jotkut pienellä kivellä olevat nappikorut, vasemmalla 2, oikealla1. Nyt mustat.