seuraava »

[Esmiralda]

Iih, minulla on monta lempikorua (Vaaka...), mutta jos joku täytyy valita on se mieheni tekemä sormus, joka on tyylitelty hopeinen "kissansilmä kirkkaassa auringonvalossa". "Pupilli" on pelkkä viiva, jonka molemmissa päissä on pieni ympyrä... Vaikea kuvailla!? Pidän sitä vasemmassa nimettömässä, vihkisormuksen asemesta. (Toinen suosikki: Kuunsirppien malliset hopeiset korvariipukset, jotka valitsen lähestulkoon aina, jos on juhlatilaisuus.) Minulla on useita näyttäviä koruja, mutta arkisin olen koruton

Niin, ikuisen elämän symboli. Joskus tuntuu, että elämä on jotenkin tukahduksissa. Ja voi mikä riemu, kun tuntee taas hengittävänsä. Se jokin on ikuista, mutta väliin ahtaalla...

Minä en voi nähdä muuta kuin kuun sirpit ja kissan viirusilmät vähän samoina kuvioina. Toinen jämäkämpi ja toinen jännittyneenä kaarena. Tarkkanäköisyyttä. Kuun muoto korostuu sirpissä, tiivistyy. Tarvitset illan hiljaisen hämärän hetken, jolloin tiedät ratkaisut asiaan, joka on päivän pyörinyt mielessäsi. Olisitkohan tyyppiä, joka ei suin päin iske päätänsä seinään eikä kovin usein sponttaile? 

[täysikuu]

Esmiralda

Kyllä vain, olen kokenut sellaista, että sydän on jäätynyt melkein, aivan oikeassa olit. En todellakaan pelästy.
Kanis kiitos

[Esmiralda]

Esmiralda

mulla nuo sormukset tuppaavat häviämään ja kaulakorut katkeamaan, joten oikeastaan lujasti päähän juntatut korvikset ovat ainoat jotka pysyvät tallessa/ehjinä..Korviksissa suosin yksinkertaisia hopearenkaita, vaihtelevalla läpimitalla.

Yleensä jos jotain kaulaani ripustan, niin se on  pieni hiottu kivikoru es. onyx, malakiitti tai meripihka.. Kaulanauhana käytän samaa mustaa jykevää kangasnauhaa, johon voi vaihdella riipusta mielen mukaan..
Sitten on pari ns. jotain asiaa esittävää, itse väkrättyä korua joita käytän vain tietyissä tilanteissa..En nimittäin pidä siitä että ihmiset tulevat hiplaamaan ja kommentoimaan niistä jotakin..
Että semmoista, mitäs mielikuvia heräsi 

Voi tokkiinsa, kyllä herätti mielikuvia!
Korut häviävät, taitaapi joskus hävitä ne hienot ideasikin taivaantuuliin, jos et löydä niille kuuntelijaa ja konkretisoijaa. Että oikein juntatut korvikset ja pyöreät renkaat...Arvostatko ihmisissä kuuntelijaa osaen myös itse kuunnella.

Taidat olla myös aikamoinen sirkuttaja, tarkoitan sellainen helposti puhetta tuottava. Tulee mieleen tuosta kaulanauhasta, sen tietystä vapaudesta, vahvuudesta ja vaatimattomuudesta. Kurkkuchakrasi ei tarvitse vahvistajaa. Ilmaisusi on vahvaa. Koru keikkuu siinä pelkästä ilosta.

Samoin tuo 'pois tavanomaiset hiplaajat' mutta erityisille joita odotat ja kutsut korullasi, tervetulokutsuna.

Enpä minäkään tohtisi koskea! 

[Esmiralda]

Tätä on pakko kokeilla, en ole niinkään "koruihminen", mutta kaulakoruja käytän jos päälle sattuu avarakauluksinen paita Lempikoruni on 

(http://i111.photobucket.com/albums/n132/anusaarinen/koru.jpg)

mutta pidän yhtä hyvin sellaisesta, jossa on kolme ohutta metallilankaa päälekäin ja niiden keskellä on helmi.

Siis onpa kaunis, kaula kulki pitkästi eteenpäin kun katsoin. Mistähän tuo? Kelttiläisyyttä, viccamaista arvoituksellisuutta, pyhää tietoa koru täynnä.
Ja ilman muuta, avaranmallinen pusero, näkisin mieluummin sen mustana, v-aukkoisena, pitkät kapeat hihat. Hyvä ryhti, varmaan kohennatkin sitä silloin.
Kaulan asento ylväs, kasvot vakaat, rauhalliset, ehkä pehmeät. Näin sinut näkisin tuon korun kanssa. Jos istut junan ravintolassa, sinusta heti näkee, milloin et halua seuraa, mutta varmasti olet luokseenkutsuva juteltavaksi, jos sillä päällä olet.

Olet varmaan aivan eri tilanteessa ja tuulella, kun laitat päällesi tuon toisen korun. En osaa sitä nähdä, tuo äskeinen tuli niin vahvaksi näyksi. 

[Esmiralda]

itse pidän aina kaulassa kaunista pientä enelin muotoista riipusta jossa keskellä kaunis pieni vaaleanpunainen kristalli...ainut koru mitä itse asiassa pidän.en juurikaan muuten koruja pidä.

Tuo pörhöisesti ärhäkkään sympaattisen näköinen avattaresi on nyt pikkuisen häiritsemässä tuota enkelikuvaa. Tulee mieleen sammakkosatu. Paha noita, joka on noitunut pienen kiltin enkelin villiksi kissaksi, ja unohti silmät. Sieltä kurkistaa enkelin lempeä katse. Ja lämmin sydän. Tulee sydänchakra ja rakkauden suuri kaipuu sekä tarve heijastaa sitä maailmaan. Se ON varmasti juuri sinun korusi! 

[Esmiralda]

Oma lempikoruni on hopeinen lapin shamaaniaurinko hopeaketjussa. Se on yleensä aina kaulassa (nyt viidettä vuotta), vaikka kaapit ja naulakot notkuvat muitakin koruja.

Ethän sinä muuta tarvitsekaan! Siinä auringossa on se alkuperäinen elämän energia joka sädehtii kehossasi ja jokapuolelle, tasapainottaa tarvittaessa. Ja hopea on viileä ja kevyt. Kulta tuntuu minustakin joskus liian raskaalta, kuumalta. En ole kultaihmisiä.

Aurinko on myös kaikkien alkuperäiskansojen 'jumalisä', ei sitä voi muutkaan uskonnot ihan syrjään laittaa. Se on myös linkki laajempiin sfääreihin.  :
Varmaan tiedät sisimmässäsi syyn, miksi juuri sitä korua haluat kantaa.

[Esmiralda]

Olenkohan vielä saanutkaan lempikoruani?

Oikeastaan ainut kaulakoru, jota olen pitänyt on kultaketjussa oleva kultainen sydän.
Se sai kerran seurakseen turkkilaiselta basaarikujalta löytyneen, pisaranmuotoisen kultariipuksen, jossa arabialaisia kirjaimia sekä pieni sininen, suojeleva kivi.

Sitä olen siitä saakka pitänyt melkein jatkuvasti, niin omalta se tuntuu.

Tällä hetkellä rakas koru on lähiaikaan saatu punainen kristallisydän hopeaketjussa.


     maarita         

Maarita,

luulenpa että sinun omakin sydämesi on kultaisen punaisen lämmin, eikä sen valoa ole mitkäät elämän kolhut himmentäneet. Sinusta loistaa positiivisuus ja lämpö tänne areenallekin. Tuo sininen, kaipaat suojaa, turvaa ... haaveiletko?

[Esmiralda]

oma mieli koru on hopeaketjussa oleva kristallikivi. Tai sitten kultaketjussa oleva kristallikivi. Aina on ollut näin ja tulee olemaan. Toinen koru mitä pidän on ametistisormus. Kaunis iso kivi. huomaan että useasti hiplaan sitä.

Sinulle haluan kertoa erään näkyni:

'Näin' kerran erään ihmisen, en pelkästään fyysisenä vaan myös henkisenä olentona. Hän väreili. Ja sitten tuo väreily tiivistyi silmissäni pieneksi kristallikiteeksi, joka sädehti joka suunnalle.

Se tuntui ihmeellisen kauniilta! Tuo ihminen teki muutenkin minuun vaikutuksen ja hänestä tulikin merkittävä ihminen rinnalleni.

Mutta se, mikä oli surullista myös näyssäni, niin tuo kristallikide hukkui hänessä jonnekin paksun muurin suojiin.

Kuitenkin tuo näky muistutti minulle sen, että se kristallinen valo on meissä jokaisessa, joillakin selvempänä, joillakin vielä kätkössä hyvinkin syvällä.

Ihana kun kannat sitä symbolina myös. 

Tiedätkö? Sellaista minäkin olen kantanut kaulassani jo toista vuotta. En ota sitä saunassakaan pois.

[Esmiralda]

Minulla on kaulassa kultainen äidiltä saatu paksu ja pitkä ankkuriketju, jossa on äidiltä saatu kultainen enkeliriipus SEKÄ hopeinen melkein sydämenmuotoinen riipus jossa on aquamariini. En ota korua missään tilanteessa pois!

Käsissäni on aina sormuksia joissa on usein punaisia kiviä. Käytän vain nimettömissä sormuksia, muissa sormissa ne ahdistaa.

Vasemmassa ranteessani on IHANA punakivinen hopeinen intialainen ranneketju sellaisella oudolla lukolla  .

korvissa vaihtelee - toisinaan suuret kultaiset renkaat... jotain näkyvää, pienistä en tykkää tai sitten on seitsemän timanttikorvista (juu reikiä on niin monta  )

VAu! Onpa hauska nähdä sinut!! 
Jukra, nythän ovat kaikki muutkin nähneet sinut! Miksi minulla ensimmäiseksi tuli mieleen Sally Spektra, ihana, voimakasoloinen, ronskilla lailla eläväinen ihminen, jota ei voi olla huomaamatta! Sanopa sinä miksi?

Siis vain voimakkaan itsevarma ihminen voi pitää kaikki nuo korut! Ainakin näin muut sinut näkevät! Siis kaikki omaisuutesi on sinun päälläsi. Ja vaikka maat ja mannut, talot ja pihamaat katoaisisivat jalkojesi alta, seisot jaloillasi yhtä vahvasti. Kaiken voi rakentaa aina uudelleen. Sinullahan on kaikki itselläsi mitä tarvitset. Henkinen omaisuutesi. Tiedät sen varmaan!

[Esmiralda]

Joitakin vuosia sitten jo olen kuorinut kaikki korut pois - paitsi sormusta.

Vuosi sitten aloin käyttää verikivihelmiä, kun luin, että tuovat voimia ja energiaa. En koskaan ole pitänyt niin synkän näköisestä, mutta nyt viihdyn ja ne ovat aina mukana yötä päivää. Ainakin kuvittelen, että toimivat myös.

Neuleiden kanssa käytän raskaita riipuksia joskus. (Tuleepas ihan lepakko olo, kaiken lukemani kauniin jälkeen  )

Jännästi monet korut sopivat vaikutelmaan, joka on muodostunut kirjoituksistakin. Vaikea olisi pukea sanoiksi.

Suoraselkäinen, kypsä ihminen sinä olet. Ryhdikäs. En voisi kuvitella raskaita riipuksia muuten. Verikivihelmiä? Kuulostaa mielenkiintoisilta. Synkän näköisiä?
Olet varmastikin oppinut tuntemaan itseäsi aika syvältä... Miksi minulla tulee mieleen talonpoikaiskuningatar? Oletko talonpoikaissukua?

[Esmiralda]

Koru josta en luovu, on
teetetty sormus vasemmassa pikkurillissä. Kultainen ja nyt jo kulunut sileäksi. Teetimme ne yhdessä ex-mieheni kanssa Afrikassa sinä vuonna kun olemme tavanneet, ne olivat silloin eräällä tapaa "salakihlasormukset" Tinkimistä kesti useamman päivän
Ranteessa on amulettiketju, amuletit kertovat elämäni eri vaiheista, lasten syntymistä ja matkoista sekä rakkaudesta...
Korvissa aurinko kuu ja tähdet.
Kaulakoruja vaihtelen fiiliksellä, viime vuonna sain lapselta safiirin, jonka hän toi Thaimaasta,sitä olen pitänyt nyt ja  edellisen korun, uskonnollisen amuletin hän toi myös ulkomaanmatkaltaan, on ollut paljon käytössä. Suurin osa koruista on kyllä käyttämättä...
Mutta nyt kyllä pitää ottaa taas käyttöön.

Maailmankansalainen!  Hauska tutustua. Ei, oikeastaan enemmänkin. Voisi sanoa aurinkokuntalainen.

Minulla tuli mieleen minun auranpuhdistustuntini. Siinä samalla läpikäytiin myös menneitä elämiä. - Yksi suuri elämäntarkoituksesi on ollut elää kaikissa mahdollisissa kulttuureissa, hän sanoi. - Niin monessa paikassa sinut näen.

Mietinkin siinä samalla, että noh, siinähän olisi syy, miksi yleensä minua on kiinnostanut aina eri kulttuurit ja niiden uskonnot. Vaikka 'tässä elämässä' en niin paljon olekaan päässyt matkustamaan.

Mutta tunsin äkkiä, että sinä olet näillä samoilla elämäntarkoituksilla.
Tuo safiiri. Se on koru, mitä minäkin kaipaan. Unessa sen löysin itse. Jospa vielä jostakin siis...

[maarita]

Voi Esmiralda

haaveilenhan minä.
Tuo turkoosinsininen kivi riipuksessani on muslimien suojeluskivi.

Siinä on jotakin minulle syvältä tuttua, vaikka en muuten niin sinisestä pidäkään.


     maarita         

[Esmiralda]

Nenäkorusta en tule koskaan luopumaan: nyt käytössä kullanvärinen pieni nappi jossa kimaltava vihreä kivi.

Noiden lisäksi käytän korviksia, minulla on tällä hetkellä yhteensä 6 reikää joissa käytän enimmäkseen nappeja ja hopeisia renkaita.

Tärkeimmät koruni ovat isän Egyptistä tuoma ankh, hopeiset pienet maahiskorvikset, messinkinen ruusurannekoru (äidiltä saatu) ja hopeinen Perniön sormus jonka ostin erään tapahtuman muistoksi.

Ach, merkityksestä vielä.. pidän jostain syystä todella paljon hopeasta, kimalluksesta ja massiivisista sormuksista. Minulla on ohuet sormet ja pienet kädet joita ne vain korostavat. Tunnen olevani muutenkin iso ihminen, paljon isompi kuin mitä fyysinen olemus voisi ikinä antaa olettaa. Ääretön suorastaan.

Ihailen kovasti antiikkisia koruja, joissa on esim. rubiineja ja filigraanikoristuksia. Mutta en pystyisi itse niitä käyttämään.

Olenpa tainnut tavata itse maahisten kuningattaren. Eräs ystäväni on 'maahinen'
tietää maan salaisuudet, alkuaineiden haitalliset vaikutukset sun muut ja osaa taidon myös sopivassa hetkessä kääntää selkänsä ja ikään kuin kadota maisemasta.
Hassua, että silloin juuri jään häntä eniten kaipaamaan.

Sinä tunnet maan kivet ja niiden aateloitumisen eli mahtiin muutamisen. Ja sinun pitää saada tuntea se mahti sormissasi, käsissäsi. Kuin kaikki suitset turvallisesti omissa käsissä.

Ihana kuva sinusta mielessäni. Vielä jos pidät maanläheisistä väreistä vihreän eri sekoituksin, olet täydellinen! Maahiskuningatar!

Minä katson aina iloisesti nuorten vimmaa koristaa itseään vähän oudoimmilla tavoilla. Maailmanmenon tulee muuttua. Tällaiset pienet korupaikat ovat maailmanpyörän pyörähtämisen symboleita. 

[Rakkauden enkeli]

Mitäpä kertoo minusta se, etten juurikaan koruista välitä ja todella harvoin käytän niitäkin harvoja joita minulla on?  : Ne ovatkin kaikki sitten joitain intiaanikoruja tai "rihkamaa". "Lempikoruni" on kuitenkin intiaanisormus jossa on turkoosi kivi.

[Esmiralda]

Mitäpä kertoo minusta se, etten juurikaan koruista välitä ja todella harvoin käytän niitäkin harvoja joita minulla on?  : Ne ovatkin kaikki sitten joitain intiaanikoruja tai "rihkamaa". "Lempikoruni" on kuitenkin intiaanisormus jossa on turkoosi kivi.

Valo pieni, mitäpä sinä päälläsi tarvitsisitkaan!

Ensimmäiseksi sinusta tulee mieleen eräs tarotkortti, ehkä tunnetkin. Aurinkokortti, jossa on aurinko ja valkoinen hevonen. Hevosen selässä pieni iloinen lapsi, joka on heittämässä pois punaista raskasta viittaa. Turhuuksien turhuutta. Vapaa. Raikuva nauru! Enpä ihmettelisi, vaikka juuri se kortti olisi sinulle tuttu muutenkin.

Kyllä sinä tiedät, että kaikki maallinen, jopa ulkonäkömme on vain fyysisen ja mielentilan symboliikkaa. Sinä kannat kaikki korut väreineen aurassasi. Ja jos koruja päälläsi, ehkä muistona sieltä jostakin, jossa olet oppinut elämäsi suurimmat läksysi. Turkoosi, suojaa tarvitset tässäkin elämänvaiheessasi!