seuraava »

[Rakkauden enkeli]

Mitäpä kertoo minusta se, etten juurikaan koruista välitä ja todella harvoin käytän niitäkin harvoja joita minulla on?  : Ne ovatkin kaikki sitten joitain intiaanikoruja tai "rihkamaa". "Lempikoruni" on kuitenkin intiaanisormus jossa on turkoosi kivi.

Valo pieni, mitäpä sinä päälläsi tarvitsisitkaan!

Ensimmäiseksi sinusta tulee mieleen eräs tarotkortti, ehkä tunnetkin. Aurinkokortti, jossa on aurinko ja valkoinen hevonen. Hevosen selässä pieni iloinen lapsi, joka on heittämässä pois punaista raskasta viittaa. Turhuuksien turhuutta. Vapaa. Raikuva nauru! Enpä ihmettelisi, vaikka juuri se kortti olisi sinulle tuttu muutenkin.

Kyllä sinä tiedät, että kaikki maallinen, jopa ulkonäkömme on vain fyysisen ja mielentilan symboliikkaa. Sinä kannat kaikki korut väreineen aurassasi. Ja jos koruja päälläsi, ehkä muistona sieltä jostakin, jossa olet oppinut elämäsi suurimmat läksysi. Turkoosi, suojaa tarvitset tässäkin elämänvaiheessasi! 

Niisk... Tuli ihan tippa linssiin.  Kiitos! 

[Asterix]

Mikä on sinun mielikorusi, missä sitä pidät, värit, muoto, koko?

Kerro, niin minä kerron mielikuviani sinusta. Ja olisi hauskaa jos muutkin kokeilisivat.

Vau miten hieno aihe Esmiralda!

Lempikoruni ovat korvissani olevat pienet nappi timantit
ja pienet helminapit. Varsin klassista siis.
Vaihtelen näitä kaksia vähän mielen
ja asusteiden mukaan, mutta en oikein osaa käyttää korvissani
mitään muuta ja tunnen oloni epämukavaksi isoissa korvakoruissa.

Koruna ja lempikoruna voi pitää myös Dolce & Gabbanan kelloani,
johon olen jostain syystä niin kiintynyt,
että en osaa vaihtaa kelloa asusteen mukaan.

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/DG.jpg)

Se ei ole edes mikään kallis kello ja minua pidetään
hiukan hassuna, että pidän moisia kelloja,
kun olen omistan Raymond Weilin ja Cartierin vähän erityisemmät kellot,
mutta jotenkin miehille se on tärkeämpää,
onko se kello yli 20.000 € vai 200 € arkikäytössä.

Tässä Guessin kello, jonka ostin maanantaina,
mutta en ole saanut vielä sitä käytettyä.
Ostin sen käytettäväksi oikeassa kädessä väärinpäin
silloin kun on jotain kultaista muuta asustetta jossain,
esim. käsilaukkuni ja kenkieni koristeissa,
jolloin hopean värinen kello näyttää vähän hölmölle.
(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/Guess.jpg)

Ei ehkä kuvista tule kovin esiin,
mutta molemmat kellot ovat varsin kookkaita ja näyttäviä ranteessa,
eikä ne kaipaa muita isokokoisia lisäkilluttimia seurakseen.

[Heli]

Lempikoruni on tarkoitettu chakrojen hoitamiseen.
Kivet : vuorikidekristalli, ametisti, sodaliitti, vihreä aventuriini,
        keltainen jade, karneoli ja hematiitti.

Mitäs tulis mieleen ??

[*yildirim*]

Tuo pörhöisesti ärhäkkään sympaattisen näköinen avattaresi on nyt pikkuisen häiritsemässä tuota enkelikuvaa. Tulee mieleen sammakkosatu. Paha noita, joka on noitunut pienen kiltin enkelin villiksi kissaksi, ja unohti silmät. Sieltä kurkistaa enkelin lempeä katse. Ja lämmin sydän. Tulee sydänchakra ja rakkauden suuri kaipuu sekä tarve heijastaa sitä maailmaan. Se ON varmasti juuri sinun korusi! 


esmiralda

kuvauksesi pitää paikkansa paremmin kuin hyvin.toivottavasti nyt sentään kukaan ei minua noitunut olisi sentään.

tuon kuvan valitsin lähinnä ihan sen takia että kun mieheni sanoi että oikeat enkelit eivät pidä itsestään suurta meteliä mutta ovat aina valmiina pyydettäessä auttamaan.sillä kissassa sitten varmaan tuo sanomasi enkelin katse.

kiitos vielä tuosta kuvauksesta.

kun minua täällä niin enkelinä pidetään niin katsoin aiheelliseksi vaihtaa kuvaa kuvamaan osuvammin itseäni ja kutsumustani...

[kultainen sulka]

No, en minäkään niin paljon ole matkustellut,
ehkä enemmän matkannut tätä elämää
Kuitenkin joka matka on ollut yksi pieni elämä, amuletit kertovat näistä

Kiitos 

[*Alkmene*]

Minä en arjessa kovinkaan koruja käytä. Yksi koru minulla on ollut lähes yhtäjaksoiesti kaulassa useita vuosia ja se on pieni kultainen risti, jossa on ikäänkuin päällä toinen hieman pienempi risti valkokultaa, jossa on kuvio joka muistuttaa pieniä nuolia, jotka osoittaa ristin keskikohtaan, jossa taasen on piskuinen punainen rubiini.

Vuosi sitten käytin tuon ristin lisäksi, ehkä vuoden verran tällaista korua;
(https://www.aatma.fi/imgs/muut_tuotteet/koru12.jpg)

Korviksina minulla on yleensä jotain aika pientä kultaista, jossa saattaa ottaa muutama pikku kivi.

Yhteenaikaan käytin vain ja ainoastaan kalevalakoruja ja niitä onkin kertynyt tuonne "lippaaseen" jos jonkinmoista käätyä yms. Nykyään käytän niitä harvemmin.

[kaiko]

Minä pidän harvoin koruja, joskus kaulassa kiikkuu jonkunlainen riipus, tällä hetkellä mieluisin on kristallisydän. Kihlasormus oli ylitse muiden mutta kadotin sen...muutoin kaikki koruni ovat rakkaita,jokaiseen liittyy jokin muisto. En vain osaa/muista pitää koruja...

[Hiisitär]

En itse osaa hirveästi pitää muita koruja kuin korviksia ja nekin samat killuvat korvassa vähintään vuoden putkeen! Mutta joitakin suosikkeja löytyy:

Miun lempikoruni on oikeastaan nahkainen kaulapanta, jossa on puöreitä rinkuloita pitkin matkaa. Pidän siitä ihan hirveän paljon (Tampereen miitissä olleet ovatkin sen nähneet ) ja se on niin erityinen, ettö pidän sitä vain erityistilaisuuksissa. Olen saanut sen ystävältäni.

(http://hoopee.fi/images/kaulap_6_rengasta.jpg)

Toinen koru, jota pidän jonkinverran on toisen ystäväni Lyonista, Ranskasta, tuoma hopeinen riipus, jossa arkkienkeli Mikael iskee alas paholaista (tämän kuuluisan puupiirroksen mukaan, josta en tosin nyt löytänyt tähän hätään kuvaa....) Hyvin pieni ja siro koru, usein minulla on se samaan aikaan tuon kaulapannan kanssa.

[Ebenia]

Minun tärkeimmät koruni ovat isäni antama rippiristi, joka on kaulassani aina, sekä äitini antama 18-vuotissormus, joka on minulle vähintään yhtä tärkeä. Oikeastaan tuo äitini antama sormus kuvastaa jotenkin todella paljon suhdetta äitiini, tai muistuttaa siitä, tuo rippiristi muistuttaa minua oikeastaan enemmän suuremmista voimista, jotka suojelevat (toivottavasti ainakin) minua.

Muuten käytän kaikkia ihania heliseviä ja kiliseviä koruja, isojaisoja ja upeita kimaltevia roikkuvia korvakoruja mielelläni. Kaikki suuri ja näyttävä on koruissa mieleeni.  Ei ihme, onhan minulla  . 

[*Kide*]

Kiitos Esmiralda, se on koru jota ei voi pitää aina  : alkaa painaa (vaikka ei ole iso), mutta lempikoru se tällä hetkellä on  Ennen sitä kannoin pitkässä ketjussa (rintalastan päälle ulottuva) vesimeloniturmaliini kidettä, jonka olin hionut vain toiselta puolta ja toinen puoli oli kide pinnalla. Ja tuotakin ennen on ollut monia koruja...

Kuis usein teil muil vaihtuu vai vaihtuuko?

Ps. toivottavsti en kolauttanut tekstilläni liiaksi, ei ollut tarkoitus... lämmöllä kirjoitin 

Pallaskissa, kiitos sinulle myös... tahdon tulla vahvaksi, mutta en kovaksi... kovat katkeaa tai murtuvat 
Kuusirppi korvakoruista tuli mieleen, onko juhla-asusikin hieman hillitti, viileä ja salaperäinen? Nostatko hiukset ylös...?

[aviomies]

Minun koruni ovat seuraavanlaiset:kaulassani roikkuu pieni kultainen enkeli,korvissa neljät kultaiset pienet ja ohuet renkaat ja sitten vähän erikoiset toisetkin kultaiset korvikset... aivan kuin olisi kuu,sulkia ja silmä jonka sisällä on timantti(en osaa paremmin selittää niiden muotoa...)sitten tietenkin sormukset joita en aina voi pitää käsiongelmieni takia, yhteensä sormuksia on neljä,kihlat(tähtikuvio)ja mummolta perittyjä vanhoja kultaisia sormuksia kaksi.Mutta näistä merkittävin tietenkin vihkisormukseni kultainen ehkä n.3mm leveä jossa viisi timanttia. Mitähä nää musta meinaa?

[BlueRose]

Itselläni on hopeinen suomi-leijona riipus jossa on hopeinen sydämenpuolikas jossa on mieheni nimi  en ole rasisti vaan suomi leijonan tarkoitus on kunnioittaa sodassa kaatuneita ja veteraaneja

[*Kide*]

Suomi-leijona  merkitsee meillä samaa, ei rasismia. Mieheni vihkisormus on tehty hopeasta, Suomen hopea markasta otettu kukka kuviot sivuille, josta nousee vaakuna mallien taulu ja tähän on laitettu kultaisesta markasta suomi-leijona  saman tapainen, mitä nykyään myydään kultasepän liikkeissä, mutta tässä on käytetty aitoja rahoja ja sen löytyminen oli myös yksi tapaus elämässämme... se ei ole alkuperäinen vihkisormus, se jäi aikojen saatossa pieneksi  tuo sormus on uniikki ja tekijälle arvokas, myi kuitenkin sen meille, vain miehelleni...?

[mammamma]

Siis onpa kaunis, kaula kulki pitkästi eteenpäin kun katsoin. Mistähän tuo? Kelttiläisyyttä, viccamaista arvoituksellisuutta, pyhää tietoa koru täynnä.
Ja ilman muuta, avaranmallinen pusero, näkisin mieluummin sen mustana, v-aukkoisena, pitkät kapeat hihat. Hyvä ryhti, varmaan kohennatkin sitä silloin.
Kaulan asento ylväs, kasvot vakaat, rauhalliset, ehkä pehmeät. Näin sinut näkisin tuon korun kanssa. Jos istut junan ravintolassa, sinusta heti näkee, milloin et halua seuraa, mutta varmasti olet luokseenkutsuva juteltavaksi, jos sillä päällä olet.

Olet varmaan aivan eri tilanteessa ja tuulella, kun laitat päällesi tuon toisen korun. En osaa sitä nähdä, tuo äskeinen tuli niin vahvaksi näyksi. 

Jep, kyllä olet ihan oikeasa, että silloin kun tuo eka koru, (jonka löysin samasta kaupasta kuin aikaisemmin ostamani kristallit - se oli PAKKO saada!), on kaulassa, olo on yleensä sellainen, että "katsokaas maailma, mä oon täällä!"  Toi toinen tai joku muu taas sattuu kaulaan "pikkusievällä" tuulella kun asuste tarvii korua mutta on sellainen olo että antakkee mun olla... 

[Esmiralda]

minä pidän kivikoruista,
tällä hetkellä kaulallani roikkuu ystävän lapista tuoma ametisti,
se roikkui seinällä pitkän aikaa enkä osannut sitä käyttää,
sen hopeinen ketju jotenkin häiritsee vieläkin,kultaa mieluummin,

Ehkä kivet todella 'puhuvat' ja sinä 'puhut' niille. Se on varmaankin sitä värähtelevää vuorovaikutusta, jota fyysikot voisi vaikka testata nykyään.
Sen 'puhe' ei aina ole sellaista, jota viitsisi läheltä kuunnella. Sitten kun on tarve. Onkohan koruilla siksi tietyt paikat kehossa, jossa ne haluavat olla?

sitä ennen läpikuultavan kaunis sitriini,
se irtosi kannakkeestaan ja siirryin ametistiin,
myös ystävältä saatu turkoosi on aika ajoin kaulallani kuin myös suuri tiikerinsilmä-sydän,se on ehkä lempparini,hehkuva,
sitä ei voi vaan töissä pitää,

Tässä sinun listassasi se tulee jollakin lailla voimakkaasti esiin.
Ajattele, mitä meillä on vielä hämärän peitossa. Kivien ja esim. chakrojen asiantuntijathan näistä osaisivat paljon enemmän puhua.

avioliiton aikaan pidin häälahjaksi saatua kultaista sydäntä aina ja kaikkialla,sen ketju aina kummasti katkesi miehen ollessa teillä tietymättömillä..

Tämä todistaa jotakin siitä. Siis mielenkiintoista!

vasemmassa korvassa on ollut parikymmentä vuotta pienen pieni kultainen rengas,ystävä sen siihen laittoi eikä sitä pois edes saa,
hammasröntgenissä se aina kummittelee..

Jostakin et halua tässä irtaantua, tai jotakin jäi kesken vielä. Oletko ajatellut?

tuo täysikuun kuunsirppi killui toisessa korvassa parikymppisenä,
tuli vaan mieleen,kun se oli korvassa ja liftasin kouluun,
ja liftikuski sanoi että jos hän ei olisi ukkomies,hän kosisi minua..
jopas nämä herättävät muistoja..

Eli koruilla on usein yhteys myös toisiin ihmisiin, erilaisia herätteitä,
ah, ja näitä ajatuksia ainakin, jos tässä ei nyt niin niitä mielikuvia tulekaan. Jokaisesta korusta voisi varmaan kirjoitta oman tarinansa.

Astuvansalmen akat heiluvat myös aika ajoin korvissani,
se olisi avattareni,jos sellainen minulla olisi,
jousipyssyakka

Nytpä taisin sinut parhaiten 'tunnistaa'! En tosin tunne tuota mallia, mutta kuulostaa tosi vauhdikkaalta. Artemis tuosta tulee mieleen. Onkohan Artemis sinun yksi vahvoista arkkityypeistäsi. 'Pienet' arat ihmiset voivat vähän pelätä sinua päällepäin vahvana näyttävänä tarkkailijana, eivätkä huomaa kuinka reilu ja ymmärtäväinen, jopa lojaali olet.