seuraava »

[Esmiralda]

Lempikoruni ovat korvissani olevat pienet nappi timantit
ja pienet helminapit. Varsin klassista siis.
Vaihtelen näitä kaksia vähän mielen
ja asusteiden mukaan, mutta en oikein osaa käyttää korvissani
mitään muuta ja tunnen oloni epämukavaksi isoissa korvakoruissa.

Enpä ihmettelisi. Olet persoonana niin vahva, tietyllä lailla elämään ja omaan itseesi lämpimästi tyytyväinen, että et tarvitse sijaiskorostajia. Arvostat aidosti omaa kehoasi. Eli nuo pienet helmet tai timantit eivät saakaan ottaa liikaa tilaa, osoittavat kuitenkin tarkkuuttasi ja tiedon varmuutta arvostuskyvyssäsi valita se oikea.

Koruna ja lempikoruna voi pitää myös Dolce & Gabbanan kelloani,
johon olen jostain syystä niin kiintynyt,
että en osaa vaihtaa kelloa asusteen mukaan.

Tätä en hämmästy lainkaan. Nyt valitettavasti tähän assosioituu sinun tapasi kirjoittaa ja tietää asioista. Kello kuvaa hyvin ajan hermolla olemista. Haluat varmuuden siitä missä juuri nyt seisot. Kello on tänä päivänä myös koru, sillähän ei ole enää tarvetta niinkään ajannäyttäjänä, kun niitä on muita.

Se ei ole edes mikään kallis kello ja minua pidetään
hiukan hassuna, että pidän moisia kelloja,
kun olen omistan Raymond Weilin ja Cartierin vähän erityisemmät kellot,
mutta jotenkin miehille se on tärkeämpää,
onko se kello yli 20.000 € vai 200 € arkikäytössä.

Kellon näen sympolisoivat myös kaiken tietojen liikkumista, miten tiettyjä asioita herää esiin tiettyinä aikoina ja miten ne ovat vaikuttamassa ympäristöönsä sinä aikana. Jotenkin sinulla on tällainen ajantaju, myös sen myötä ymmärrät hyvin kokonaisuuksia, miten kaikki ovat vaikuttamassa kaikkeen.

Hm. Oletkohan sinä vielä löytänyt elämäsi työpaikkaa, jossa sinä tosiaan voisit käyttää kaikki lahjasi? Tätäpä jäin miettimään. 

Tässä Guessin kello, jonka ostin maanantaina,
mutta en ole saanut vielä sitä käytettyä.
Ostin sen käytettäväksi oikeassa kädessä väärinpäin
silloin kun on jotain kultaista muuta asustetta jossain,
esim. käsilaukkuni ja kenkieni koristeissa,
jolloin hopean värinen kello näyttää vähän hölmölle.

Sinä olet myös sana- ja käsitetaiteen mestari. Ja tässä juuri tulee esiin tämä miten osaat liittää asioita yhteen niin että niistä löytää monipuolisen, rationaalisen ja esteettisen käyttöarvon. Uskon että samalla lailla löydät tämän taidon henkiselläkin puolella.

Ei ehkä kuvista tule kovin esiin,
mutta molemmat kellot ovat varsin kookkaita ja näyttäviä ranteessa,
eikä ne kaipaa muita isokokoisia lisäkilluttimia seurakseen.

Päässäsi pienet korut, koska ajattelusi on kirkasta ja vahvaa.
Käsissäsi suuret korut, koska kätesi eivät ehkä ole se elämääsi osoittava voima, kuten ns. taiteilijoilla ja käsityöläisillä voisi olla.

Ohoh, mitähän tuli sanoneeksi! Kunhan muistat, että paukutan tulemaan hetken mielijohteesta. Minä en pidä pienistä koruista korvissa, ne pitää olla isommat ja vähän roikkua, heilua, antaa vauhtia. Mutta sormissa ja kädessä en useinkaan halua oikeastaan muuta kuin hyvin ohuet sormukset. Joten ajatuksenikin juoksee vähän eritavalla kuin sinulla. 
Voisko näissä asioissa todella olla jotakin perää! 

[Esmiralda]

Lempikoruni on tarkoitettu chakrojen hoitamiseen.
Kivet : vuorikidekristalli, ametisti, sodaliitti, vihreä aventuriini,
        keltainen jade, karneoli ja hematiitti.

Mitäs tulis mieleen ??

Healing process.  Herkkä, hiljainen, hienotunteinen tarkkailija.
Olet kiinnostunut vaihtoehtohoidoista, niiden lempeydestä ja kauneudesta.
Kivien hiljaisesta voimasta. Vaistoat niiden värähtelyn.

Jatka ihmeessä, opeta ja hoida muita. 

[Esmiralda]

Minulla on pienet hopeiset ristikorvakorut. Näitä käytän aina ja joskus kaulassa hopeisessa vitjassa suojelusenkeli. Muita koruja en yleensä käytä.

Olet herkkä pieni keiju! Usein mieluummin lentelet sellaisen puolen metriä maan pinnan yläpuolella, tunnustelet ilmapiirejä. Ajattelet paljon, ennen kuin ilmoitat mielipiteesi. Et puhu kovin paljon. Silmäsi liikkuvat, näkevät ja puhuvat.

Tulee mieleen vaalea, hento ihminen. Ja vinkkinä, että voisit kokeilla joskus jotakin poikkeavaa, humoristista, kuitenkin pastillisävyistä. Anna muidenkin puoliesi tulla enemmän esiin! 

[nikki]

..jopa lojaali..hienoa,heh,
kiitos Esmiralda,
Artemis lähellä askendenttia,
Diana yhtymässä saturnukseen vesimiehessä 2 huone,perimää..
ja tämä käytännössä,
Astuvansalmen akka on Ristiinassa sijaitsevan Astuvansalmen kalliomaalausten perusteella tehty "tikku-akkamainen" koru,
että nainen oli jo tuohon aikaan kallioon maalaamisen väärti,
ei ollenkaan "vain" miehen jatke..
tuo pikkuruinen kultarengas,
olen itse väkertänyt korvareikäni poltetulla neulalla aikanaan, kaverin kera ,ja tuo yks reikä tuli niin reunaan ja ystävällä taasen
oli tuo korvis,joka ei yltänyt "normaaliin" reikään kiinni,
joten se löysi tiensä minun korvaani,
ja se ettei sitä oikeesti saa hevillä pois,
sisältää tiettyä kapinaakin,ei riisuta röntgeniinkään,
liittyy myös ajanjaksona kotoa irtautumiseen ja tosi mukavaan opiskeluaikaan,ja tuo sen laittanut persoona oli PERSOONA..
mutta pääpointti kait on että tykkäisin pitää kultaisia pieniä renkaita mutta "häntien huiskeessa" ja sarvien kalskeessa töissä useimmat korut tippuvat tai ainakin toinen niistä,
tuo ei tipu eikä häviä..

tiikerinsilmä vahvistaa itsetuntoa,itsellä toimii,
sitäpaitsi se on kaunis kivi minusta

[Esmiralda]

.

Minulle on kaikken tärkeintä roikkuvat, monenkokoiset, kevyet korvakorut. En voisi kuvitella laittavani useita reikiä korviini, vain yhdet niissä on. Vaihdan koruja päivittän asujeni mukaan, värit ovat huipputärkeät, ruskan värit, poltettu oranssi jne, pääasia, että käyvät yhteen asun kanssa. Toisaalta olen myös millin tarkka siitä, että jos puseron napeissa on hopeaa, on myös korviksien oltava hopeaa. Silläkin on väliä, että onko tummaa vai vaaleaa hopeaa..

Voi kuinka viitseliäs sinä olet, ympäristöllesi varmaan piristävä kokemus!

Jotakin samaa, mitä minäkin pidän. Minullekin on tärkeää minkä kanssa pidän hopeaa, minkä kanssa jotakin muuta. Ja roikkuvat, hieluvat. Oletko huomannut, kuluuko sinun kengät. Oletkohan yhtä kevytjalkainen kuin minäkin. Laineen keveyttä ja aallon rytmiä menossa ja toiminnoissa, ei mitään hidastelua kuitenkaan. Sujuva työskentelyssään.

Varmistat myös sen, etteivät ihmiset näe sinun mielialojasi. Peität tunteesi aika hyvin. Et pidä siitä, että ihmiset alkavat kyselemään turhia. Tuo huivi myös, et ilmaise helposti ajatuksiasikaan. Oletko koskaan kokeillut avaraa puseroa ja hauskaa korua kaulalla? Tunnetko silloin itsesi paljaaksi, vai vapaaksi? Taidat luoda käsilläsi tai ainakin sinulla on taitavat kädet!

Nyt minä nauran jo itsellenikin.  Mutta kellosta tulee taas mieleen, että et välittäisi kellonajoista ollenkaan. Miten on, taidatkos joskus vähän myöhästellä?

(Muuten en ole luonteeltani pätkääkään millintarkka). Helminappejakin pidän ja muita klassisia kultakorviksia, mutta roikkuvat ovat mieluisimmat. Kaulassani näkyy enimmäkseen vain taiteltu huivi (tai poolo, kun palelen) tai sitten ei mitään. Kelloa en enää oikein osaa edes pitää ja sormuksiakin (kihlasormusta lukuunottamatta) todella vähän.

[Eufrasyne]

Hei Esmiralda 

Minulla on koruja jatkuvasti, mutta vain korvissa, missä on useampikin, ja kaulassa. Kultaisia sinisafiiri koruja, joita on  todella mukava pitää.

En vaihtele koruja usein ja siksi ne täytyy tuntua omilta. 

Kesällä tykkään pitää luonnonkivistä tehtyjä rannekoruja, joita on monenlaisia, siksi mukava yhdistellä fiiliksien ja asujen mukaan. 

Kadotin toissakesänä tiikerinsilmä- rannekorun, jota harmittelin..
Ehkä sen oli tarkoituskin kadota, oli tehtävänsä tehnyt 

[Esmiralda]

Minä en arjessa kovinkaan koruja käytä. Yksi koru minulla on ollut lähes yhtäjaksoiesti kaulassa useita vuosia ja se on pieni kultainen risti, jossa on ikäänkuin päällä toinen hieman pienempi risti valkokultaa, jossa on kuvio joka muistuttaa pieniä nuolia, jotka osoittaa ristin keskikohtaan, jossa taasen on piskuinen punainen rubiini.

Vuosi sitten käytin tuon ristin lisäksi, ehkä vuoden verran tällaista korua;
(https://www.aatma.fi/imgs/muut_tuotteet/koru12.jpg)

Korviksina minulla on yleensä jotain aika pientä kultaista, jossa saattaa ottaa muutama pikku kivi.

Yhteenaikaan käytin vain ja ainoastaan kalevalakoruja ja niitä onkin kertynyt tuonne "lippaaseen" jos jonkinmoista käätyä yms. Nykyään käytän niitä harvemmin.

Arvostat perinteitä ja ympäristösi antia. Tuo kaksi kolmiota ovatkin sitten henkisen maailman ...grammeja, en nyt muista oikeaa sanaa, tarkoituksena löytää henkinen tasapaino. Miksikähän käytit sitä vain vuoden? Etkö ollut vielä valmis henkistä polkuasi kulkemaan, epäröit. Ja ainahan sitä vähän järjellä käykin läpi, noita huuhaa-juttuja. Mutta jotakin hyvin kiinnostavaa sieltä löysit, otit omaksesi, etkä tarvitse siihen enää mitään muistuttajaa etkä osoittajaa.
Tunnet olosi turvalliseksi omassa tutussa piirissä ja ympäristössä, vaikka kaukomaat välillä kutsuvatkin.

[Esmiralda]

Minä pidän harvoin koruja, joskus kaulassa kiikkuu jonkunlainen riipus, tällä hetkellä mieluisin on kristallisydän. Kihlasormus oli ylitse muiden mutta kadotin sen...muutoin kaikki koruni ovat rakkaita,jokaiseen liittyy jokin muisto. En vain osaa/muista pitää koruja...

Kristallisydän riippuu minunkin kaulassa, se tuntuu tosi hyvältä, oletkos huomannut. Se tasapainottaa.

Mutta voi harmi tuon kihlasormuksen. Yleensä sanotaan, että kulta ei koskaan mene hukkaan, vaan palaa omistjansa luo. Sinulla on uskollinen sydän, et tarvitse muistuttajia. He, jotka kerran ovat sydämesi valloittaneet, pysyvät siellä, vähemmän kauniit muistot heität roskikseen. Muistot sydämessä kuten muistoesineet lippaassaan. Tallessa. 

[ametist]

Heijjssan Esmiralda!  Minun lempikoruni on varmaankin kultainen risti, jossa on neljä timanttia,joka päässä. Riippuu kultaketjussa.    Se on rippilahja kummilta. Toinen on ametisti kaulakoru ja sitten vielä sormus (rakastan sormuksia), joka on vähän tribal-koristeltu ja kukka keskellä.

[Emisa]

Minulla on kaulassa kultainen kaulaketju jossa roikkuu pieni sydän täynnä pieniä zirikon kiviä.
Pitkään pidin myös korvissa sydämiä jotka ovat samantyyliset kuin tuo sydän riipus.
Nyt olen pitänyt "roikkuvia" korvakoruja joissa on vaalean sininen kivi ja sen yläpuolella pyrstö tai enkelin siipi.

Kaikki korut ovat mieheltäni. Kummallista siinä että nämä korvakorut joita nyt pidän niin toinen niistä on hävinnyt noin. 3 kertaa. Ja kun sain nämä korvikset en niin hirveästi niistä pitänyt. Enhän sitä tietenkään miehelleni maininnut.
Viimisellä kerralla huomasin korvakorun pudonneen kesken kotimatkaa bussissa...pysähdyin kesken matkaa ja lähdin takaisin päin kulkemaan ja etsimään... En löytänyt..

Seuraavana päivänä töissä otin ulkotakkia pois päältä ja katselin varmuuden vuoksi huppua ja takin vuorta. Ei löytynyt. Jostain ihmeen kumman kaupalla laitoin käden povitaskuun. Ja siellä se korvis oli.
Ihmeellistä tässä tekee sen, että kyseisessä takissa on huppu, vuori joka laitetaan napilla kiinni ja vielä sitten takin vetoketju. Ja silti se koru oli povitaskussa. Enkä todellakaan muista että olisin sen itse sinne laittanut. Tämän tapahtuman jälkeen rakastan näitä koruja ja kävin ostamassa lukot, jotteivat ne häviäisi..

t: Emisa

[Pallaskissa]

Minä en voi nähdä muuta kuin kuun sirpit ja kissan viirusilmät vähän samoina kuvioina. Toinen jämäkämpi ja toinen jännittyneenä kaarena. Tarkkanäköisyyttä. Kuun muoto korostuu sirpissä, tiivistyy. Tarvitset illan hiljaisen hämärän hetken, jolloin tiedät ratkaisut asiaan, joka on päivän pyörinyt mielessäsi. Olisitkohan tyyppiä, joka ei suin päin iske päätänsä seinään eikä kovin usein sponttaile? 

Oi, hämärän hetkiä ja yksinäisyyttä kaipaan (kaksi pientä lasta  ), harkitsevakin olen mutta kyllä tuo  yhtymässä  on saa välillä tekemään yllättäviäkin liikkeitä  :

Kiitos Esmiralda hauskasta ja osuvastakin tulkinnasta

[Yulunga]

VAu! Onpa hauska nähdä sinut!! 
Jukra, nythän ovat kaikki muutkin nähneet sinut! Miksi minulla ensimmäiseksi tuli mieleen Sally Spektra, ihana, voimakasoloinen, ronskilla lailla eläväinen ihminen, jota ei voi olla huomaamatta! Sanopa sinä miksi?

Siis vain voimakkaan itsevarma ihminen voi pitää kaikki nuo korut! Ainakin näin muut sinut näkevät! Siis kaikki omaisuutesi on sinun päälläsi. Ja vaikka maat ja mannut, talot ja pihamaat katoaisisivat jalkojesi alta, seisot jaloillasi yhtä vahvasti. Kaiken voi rakentaa aina uudelleen. Sinullahan on kaikki itselläsi mitä tarvitset. Henkinen omaisuutesi. Tiedät sen varmaan!

kaameeta! siltäkö se kuulostaa??   
toisaalta, eräs työkaverini ei voinut uskoa kun kerroin että minulla on toisinaan huono itsetunto...  ehkä se sitten on sitä, että on    :lla.

MUTTA SALLY SPECTRA!!  ei nyt sentään  vaikka tukkakin kyllä on kiharainen ja 

 

[Ippuska]

Heips!

Minulla on hopeisessa kaulaketjussa kaksipäinen/-kärkinen kristallisauva 

[*Alkmene*]

Arvostat perinteitä ja ympäristösi antia. Tuo kaksi kolmiota ovatkin sitten henkisen maailman ...grammeja, en nyt muista oikeaa sanaa, tarkoituksena löytää henkinen tasapaino. Miksikähän käytit sitä vain vuoden? Etkö ollut vielä valmis henkistä polkuasi kulkemaan, epäröit. Ja ainahan sitä vähän järjellä käykin läpi, noita huuhaa-juttuja. Mutta jotakin hyvin kiinnostavaa sieltä löysit, otit omaksesi, etkä tarvitse siihen enää mitään muistuttajaa etkä osoittajaa.
Tunnet olosi turvalliseksi omassa tutussa piirissä ja ympäristössä, vaikka kaukomaat välillä kutsuvatkin.

Kiitos! 
Juu, siis osaltaan siksi lopetin tuon "Salomonin tähden kantamisen", ettei se ollut kultaa ja kaikki muu kuin kulta, alkaa mustua ihoa vasten. (minulla ainakin)

Kolmiot. Kaikki ilmennys maailmassa on kolmenlaisesta alkuaineesta: henki, aine ja se, mikä niitä yhdistää, "Fohat"  eli elämänvoima. Tätä kolminaisuutta osoittaa kolmio. Kaksi kolmiota osoittavat makro- ja mikrokosmosta: toinen niistä on valkoinen, toinen musta. Nämä yhdessä muodostavat kuusikärkisen tähden. Euroopassa sitä sanotaan Salomonin sinetiksi, Intiassa Vishnun merkiksi.
Ylempi, valkoinen kolmio merkitsee henkeä, alempi tumma kuvaa ainetta. Kolmion yläkärki kuvaa hengen pyrkimystä ikuiseen henkeen. Kaksi muuta valkoista kärkeä kuvaavat hengen laskeutumista aineeseen. Kolmiot on liitetty yhteen siitä syystä, että ilmenneen luonnon kaksinaisuutta ei voi osittaa. Jokaisessa aineen atomissa on myös sen henkinen atomi. Sen tähden kolmiot kuvaavat myös luonnon kahta vastakkaisuutta: hyvää ja pahaa, päivää ja yötä, pimeyttä ja valkeutta, miehistä ja naisellista, vapauden ja orjuuden, kuuman ja kylmän prinsiippejä eli kaikkia niitä vastakkaisuuksia, joita ilman ei minkäänlainen kehitys ole mahdollinen.
Kaikki on olemassa ainoastaan sen vastakkaisuuden takia: valo pimeyden, vapaus vapaudettomuuden ja hyvä pahuuden kautta. Jos tämä maailmankaikkeuden kaksinaisuus tulisi häirityksi, lakkaisi kaikkeus olemasta. Niin kuin Eliphas Lévi sanoo: "Jos kiusaajan kilpi ei vastustaisi arkkienkeli Mikaelin keihästä, niin enkelin voima katoaisi tyhjään avaruuteen; ja jos vastakkaisessa tapauksessa Mikaelin jalka ei pitäisi kiusaajan voimaa alamaisuudessa, silloin kun se yrittää nousta ylös, niin kiusaaja karkottaisi jumalan ja itsekin häviäisi korkeimman käsittämättömään avaruuteen."

Tämä on länsimaisten kansojen käsitys. Itämaalaisten Purânat selvittävät sen näin: tämä kuvaa makrokosmoksen kahdenlaista kolminaisuutta, toisaalta henkeä, ainetta ja paikkaa, toisaalta luovaa, ylläpitävää ja hävittävää voimaa. Ylemmän kolmion kolme sivuviivaa kuvaavat:
ensimmäinen yleismaailmallista henkeä, järkeä ja valoa;
toinen aineen peruselementtejä;
ja kolmas kaikki läpäisevää iankaikkista, ääretöntä avaruutta. – Kaikki kolme ovat olemassa yhteytenä, ykseytenä ilman alkua ja loppua; ne sisältyvät toisiinsa ja läpäisevät toinen toisensa. Näin ne kuvaavat viisausopin kolminaisuutta.

Tumman kolmion kolme sivua kuvaavat ilmenneen aineen kolmea pääominaisuutta, nimittäin:
rajas    toimintaa ja himoa,
sattva  viisautta, hyvyyttä, puhtautta, valoa ja henkisyyttä sekä
tamas  tietämättömyyttä, epäpuhtautta, pimeyttä ja katoamista.

Nämä ovat nuo luovat, ylläpitävät ja hävittävät, mutta samalla jälleen uudistavat voimat, joita Purânoissa esitetään kolmena jumaluuden persoonallisuutena: Brahmâ, Vishnu ja Shiva.

Tähden kuusi kärkeä kuvaavat universumin eli paikan kuutta pääsuuntaa: pohjoinen, etelä, itä, länsi, korkea ja matala; eli edessä, takana, oikealla, vasemmalla, ylhäällä tai alhaalla olemista. Nämä kaikki yhdistyvät keskipisteessä, jolla ei ole ulottuvuutta, vaan sillä on mahdollisuus kaikkiin ulottuvuuksiin.

Kolmiota piirittävä ympyrä kuvaa mahâ kalpaa eli suurta aikaa, johon loppumaton makrokosmoskin sisältyy. Kuusi kärkeä ovat nähtävissä; seitsemättä ei voi nähdä, mutta sittenkin on löydyttävä seitsemäs piste, vaikka se ei ole ilmennyt, sillä keskipisteettä ei voi olla mitään kuusikärkistä tähteä, kuten ei mitään muutakaan kuviota. Tämä näkymätön keskipiste symboloi näkymätöntä jumaluutta, joka on olemassa omassa itsessään iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen; syyttömänä kaikkien syiden syynä.

Tuon kuusikärkisen tähden sisällä on kuusi pientä kolmiota. Kuusisataakuusikymmentäkuusi on mystinen luku (Joh. Ilm. 13:18). Eräässä vanhassa kirjassa selvitetään, että nämä kolmiot kuvaavat Herra Jumalaa, joka kohottaa päänsä ja levittää käsivartensa valtameren (aineen) yli.

Tumman kolmion yläosan ajatellaan olevan veden yläpuolella; se on hiukan vaaleampi, niin että kolmiot varjostavat toinen toistaan. Tällä kuvataan sitä, kuinka päivä muuttuu yöksi ja paha tulee hyväksi. Paavali sanoo: "Meissä on luonnollinen ja henkinen ihminen ainaisessa taistelussa keskenään, niin että sitä, mitä meidän pitää tehdä, emme voi, ja mitä emme halua tehdä, sitä luonnollinen ihminen vaatii meitä tekemään."

Kolmioiden varjo kuvaa myös lausetta: "Niin kuin alhaalla, niin myös ylhäällä."
Lähde;
http://www.teosofia.net/teos/sinetti.htm

Voi olla, etten ollut valmis kulkemaan henkistä polkuani, tosin, en koe, että ei voi olla kulkematta henkistä polkua, jos elää omaa elämäänsä itsestään käsin.  Minulle onkin monet kerrat sanottu, että olen kääntänyt selkäni henkisyydelle, kun en ole suostunut toisten henkisenpolun määritelmän muottiin. Minulle kaikki on niin arkista ja maanläheistä ja pientä lopun viimeksi. Vain tunteet ovat suurta. 
Mutta tosiaan jotain suurta löysin tuonkin vuoden aikana, joka muuttui pieneksi, vaan ei vähäisemmäksi. 

[mateve]

Omat koruni ovat hopeisia, Ankhristi hopeaketjussa sekä oikeassa nimettömässä Lapis-lapzul kivinen hopeasormus isokivinen jonka ostin joskus Visbystä pienestä hopeaseppä liikkeestä.
Korvikset ovat perinteiset helmet sekä kultaiset joissa on smaragdikivet.
En käytä paljoa koruja, sillä olen jakanut koruni lapsilleni jo pois.
Jos laitan kaulaani jotain koruja niin ne menevät rikki, joten hyväksyn, että näin on hyvä.


   Mateve