seuraava »

[Chandra]

Täällä yksi,joka pitää Kalevala koruista.Tuntuu siltä,että tuo koko Kalevala aihe on jälleen nostamassa päätään muutenkin kuin koruissa.

Itselläni on Perniön sormus.Tiedättehän,se leveä,jossa koristeena vain ikään kuin yksinkertaisia riimuja.
Olen sen kerran hukannut ja pakko oli saada juuri samanlainen uusi.
En tiedä miksi se on minusta kaikessa yksinkertaisuudessaan niin kaunis?

Ja jostain syystä pidän hopeisista.
Mitäs se kertoo Esmiraldalle?

[Esmiralda]

Onpas ketjusi kasvanut metsis!

En salannut kuin vähän alkua näin unisena,mutta vastaan ensimmäisenä mieleen tulleen.
Ajankohta on sellainen,että olen joko pistänyt syrjään tai antanut pois paljon koruja,koska eivät tunnu enää hyvältä pitää.Koruilla on siis tärkeä merkitys.Jotain ne viestittävät ihmiselle.

Koru joka minulle on tärkein roikkuu kyllä auton peilissä.
Se on pienen pieni unisieppari nahkanauhassa.
On turvani ja iloni autoillessa.Siinä se siilaa pois harhailevat ajatukset ja saa keskittymään ajoon.

Ei vainkaan.On aitoa intiaanien käsityötä ja siro ja kaunis kuin mikä!
Kaulaan otan sen siitä välillä,kun autosta nousen.
On kuin se olisi osa pukeutumista,lämpöä tuova villapaita.

Vanha inkkarimuori! Tottakai! Mitähän tärkeää sinulta jäi tekemättä, kun Suomenmaassa liikut ja vaikeroit! Pitikö sinun kokea se valkoisten maailma näin konstikkaan vaikeaselkoisesti, jopa suomalaisten kanssa! Vai lähditkö uhmakkaasti tuomaan jotain tärkeää viestiä? Mutta miksi tällaisen uppiniskaisen kansan pariin? Tai näetkö tässä jopa mahdollisuuksia?

Kyllä, näet mahdollisuuksia jo jopa tässä pienellä, ei niinkään vähäpätöisella areenalla. Olethan auttanut minuakin.  Ja uskon että monia muita.
Et sinä tarvitsekaan muuta kuin sen 'unisiepparin'!

Kyselinkin täkäläisiltä käsityöntekijöiltä (heillä on yhteinen kaunis liike) että onkos unisiepparia. He katsoivat uteliaana ja halusivat tietää lisää. uskon, että sielläkin roikkuu katosta pian unisieppareita. Mutta itselleni haluaisin kyllä sen tehdä itse. Kiitos kauniista esimerkistäsi!

Tämä tuli aamuvauhdilla, jo pikkuisen heränneenä....

[Chandra]

Kiitos!

Itsehän minäkin olen jo vuosia miettinyt sen tekeväni.
Olen hankkinut renkaan,keräännyt valtaisasti erilaisten lintujen sulkia ja höyheniä.Eniten joutsenten,kun heitä käyn ruokkimassa.
Pudottelevat vastalahjoja.

On jo helmetkin askarteluliikkeestä,mutta en ole keksinyt miten saisin noin kauniin"verkon"solmituksi,kun en ole sellainen käsityöihminen.
Vielä sen keksin,siihen asti ihailen ammattilaisten työtä.

[-manna-]

Mielenkiintoista.. Olen pohtinut ikäni miksiköhän pidän vain hopeisista ja nyttemmin myös valkokultaisista koruista. Kultaisia, tai muun värisiä "rihkamakoruja" en voi pitää, tulen vaivautuneeksi -ollut näin aina. Koruni ovat usein yksinkertaisia. Korvanapeissani on hyvin pieni väritön kivi -näitä tälläisiä olen ostanutkin useampia pareja viime vuosina. Vihkisormukseni teetin valkokullasta ja siinä on ympäri kiertävä lehtiköynnös, ajattelin istuttaa siihen merkkihääpäivinä timantteja -sitten joskus.. ja luovuttaa aikanaan eteenpäin. Kihlasormus on täysin sileä. Muita en sitten hetkeen ole pitänytkään.  

[ametist]

Uskollisuus on minulle yksi elämän perustoista. Ja kuulun siihen itse vahvasti. Jaa, että miksikö pidän? Äärettömän hyvä kysymys, se vain kolahti heti ensi silmäyksellä, kun sen näin.   Kyllä varmaan on ainakin vähän taipumusta romantisointiin, vaaka ihminen 

[Riitta]

Muuten kuparikorut ovat nykyisin hyvin suosittuja-onko Feng Suella osansa?
Kupari on hyvaa  ja lamminta energiaa, joka imee "hyvia energioita ihmiseen.
Onko Kalevalan korut kuparia(en muista)?

[Risama]

Kannan kaulallani aina kultaista pientä siroa ristiä sekä sydämen puolella kultaista rubiinisormusta joka on äitini peruja. Hänen kuolemastaan asti rubiinisormus on kulkenut mukanani, 16 vuotta.

[K-NRJ]

Kaurisenergian olemuksen jo paremmin tuntiessa voinkin päätellä tätä 'toista tasoa' jossa sinäkin lie painiskelet omalla laillasi. Ja maarankan kaurisläheisyyden vuoksi tottakai se on hopea jonka avulla nouset vähän tästä fyysisen maan pinnalta ilmoihin.

 

[Esmiralda]

Muuten kuparikorut ovat nykyisin hyvin suosittuja-onko Feng Suella osansa?
Kupari on hyvaa  ja lamminta energiaa, joka imee "hyvia energioita ihmiseen.
Onko Kalevalan korut kuparia(en muista)?

Olenkin miettinyt tuota 'painoa' ja 'lämpöä' koruissa. Eikä kulta olekin painavinta, hopea kevyempää. Onkohan niin, että maamerkeillä hopea 'nostattaa heitä vähän yläilmoihin, tilaa-antavana kaipuuna, kun taas kulta kiinnittää ilmaperkkejä maahan?

Ravulla, ainakin minulla kuu kaloissa taisikin olla hopea. Pidän sitä aina talvella, kultarenkaat menevät toisesta korvasta aina hukkaan. Hopea ei. Hassua muuten. Talvella, kun kellertävä ihoni on ruskea, kaipaan taas pronssia. Se sopii ruskeaan ihoon ja sinisiin silmiin. Etsiydyn muutenkin kuparinvärisiin kankaisiin tai oranssiin.

Kalevalakorut alunperin olivat hopeaa ja pronssia. Uskoisin että harvoin kultaa.

[Esmiralda]

Kannan kaulallani aina kultaista pientä siroa ristiä sekä sydämen puolella kultaista rubiinisormusta joka on äitini peruja. Hänen kuolemastaan asti rubiinisormus on kulkenut mukanani, 16 vuotta.

Näen sinut vaatimattomana, ajattelevana tarkkailijana. Et kovin isosti tuo itseäsi julki. Rubiinit on annettu meille vahvistukseksi. Ihana kun sanot, että se on sydämenpuolella.

Minäkin sain tädiltäni kultasormuksen viidellä upotetulla pienellä rubiinilla. Ainoa paikka mihin se sopi, oli vasen nimeton kapeiden vihkisormusten keskelle. Muutenkin tuo täti antoi jotakin sellaista meille, mikä säilynee pitkään tulevaisuuteen ja olen kiitollinen hänelle. Kuin hän jatkaisi olemistaan minussa, antaisi minulle kärsivällisyyttä ja opettaisi syvää kiitollisuutta.

Ei varmaan kukaan tiedä niin hyvin, mitä on kiitollisuus ja mitä kiittää kuin hän joka on tietyn elämän rajan ylittänyt. 

[Esmiralda]

Mielenkiintoista.. Olen pohtinut ikäni miksiköhän pidän vain hopeisista ja nyttemmin myös valkokultaisista koruista. Kultaisia, tai muun värisiä "rihkamakoruja" en voi pitää, tulen vaivautuneeksi -ollut näin aina. Koruni ovat usein yksinkertaisia. Korvanapeissani on hyvin pieni väritön kivi -näitä tälläisiä olen ostanutkin useampia pareja viime vuosina. Vihkisormukseni teetin valkokullasta ja siinä on ympäri kiertävä lehtiköynnös, ajattelin istuttaa siihen merkkihääpäivinä timantteja -sitten joskus.. ja luovuttaa aikanaan eteenpäin. Kihlasormus on täysin sileä. Muita en sitten hetkeen ole pitänytkään. 

Hopeasta olen tuossa funtsinutkin...en tiedä sopiiko nuo tulkinnat sinuun. Mietipä itse. Etsitköhän elämässä suoria, mutkattomia teitä, linjoja? Katsot tarkkaan minne kuljet, mitä valitset. Se ei tarkoita sitä, että valitset helpoimman tien. Sinnikkäästi tartut myös haasteisiin, sehän on jo sormuksessasi, tuo köynnös, jonka haluat tuottavan 'hedelmää' (timantit). Pitkän linjan ihminen. Et mielelläsi jätä kesken mitään, et käännä selkääsi, että ainakaan juokse karkuun!  Ehkä sinulla on eräs taito, mitä sinun kannattaisi vaalia, kyky katsoa kauas...

[-manna-]

Voi Esmiralda  Sinä se juuri kiteytit minua. Tällainen olen mm tietenkin mutta -kyllä. Ja minulle tuota mutkattomuutta on se että yritän "ottaa elämän sellaisena kun se tulee" ja löytää siitä aina hyvän. Vaikka asioilla on niin paljon eri puolia, silti yritän löytää sen kaikille parhaimman vaihtoehdon -yleensä se vaatii enemmän vaivaa, mutta näin juuri.

Laittoipas hymyilyttämään   

[Esmiralda]

Parasta tässä mielikuvien maailmassa on se, että voi pysähtyä hetkeksi toisen kanssa näitä asioita ihmettelemään ja syntyy ulottuvuuksia ja herätteitä ajattelemaan ehkä jotakin mikä ei aina mieleen tule.

Joskus tällainenkin hetki toisen kanssa on ihmeellinen, antoisa ja värähdyttää lämpimästi. Se on aito hetki. 

[Jasca]

Mikä on sinun mielikorusi, missä sitä pidät, värit, muoto, koko?

Hei Esmiralda. Tämä ketju tuli taas mieleeni, kun kävin keskustelua mieheni kanssa korviksista. Minä tykkään tosi paljon korviksista, jotka ostin Prahassa sillalla joskus muutama vuosi sitten. Ihastuin vaaleaan väriin, soikeaan muotoon ja etenkin mustaan kissaan korviksissa. Jostain syystä mieheni ei voi sietää juuri näitä korviksia, mutta ei osaa itsekään sanoa miksi ne eivät hänen mielestään sovi minulle. Yleensä ihmiset ihastuvat näihin kuten minäkin. Mies kuitenkin tuolla keittiössä putsailee mulle hopeakorviksia, että suostuisin vaihtamaan nämä. Minusta on aika mielenkiintoista tämä, että yhdet korvikset on aiheuttaneet näinkin paljon keskustelua tässä perheessä.   
Kertokaa toki muutkin kuin Esmiralda mitä mielikuvia tämä herättää teissä.   

[Esmiralda]

Hei! Vai musta kissa ja soikea muoto!

Noin äkkikseltään tulee heti mieleen naisen voima! Musta kissa tarotkorteissa on tuntematon, sisäinen aarre, jota ei tulisi kovin tuoda esiin, vaan pitää tallessa, piilossa, kuitenkin olla tietoinen siitä ja ottaa esiin kun on tarvis. Näkisin sen juuri feminiinisenä voiman symbolina, jopa noitamaisena. 

Ja eihän miehet tykkää sellaisesta. He haluavat nähdä naisensa herkkänä, pienenä ja olkaansa nojaavana.
Soikean muodon näen itsenäisyyttä ja omaa tilaa hakevan muotona.

Hauska juttu sinänsä! Mutta jospa muutkin kommentoisivat...