seuraava »

[Esmiralda]

Hurjistelen vain siis mielikuvilla. Ja samallahan tässä oppii tietoakin. Fakta ja fiktio yhdessä on vain hauskaa ja voi osoittaa uusia mahdollisuuksiakin. 

Kiitos Esmiralda 
Nuo sinun mielikuva hurjistelusi ovat mainioita. Ja nappiin meni, tasapainoahan minä siitä korustani haen ja sitä siltä saan.
Olen kyllä aikamoinen koru/kivifriikki, tuppaa vaihtumaan korut fiilisten mukaan ja aika kokoelma niitä onkin kertynyt vuosien varrella. Yksi jännä juttu, jotkut korut katoaa tai niitä tulee annetuksi kiertoon sitten, kun ne ovat tehtävänsä tehneet.

Kelttisymbolin (tytär-äiti-velho) löysin 3 vuotta sitten Lahden kivimessuilta, se koristaa vieläkin takinkaulustani. Sillä lienee jokin pidempiaikainen merkitys.
(http://www.celticstore.com/images/broach_06_small.jpg)

Voi kun kaunis tuo symboli. Ja niin kelttimäistä! Miksei se sopisi 'isä, poika ja pyhä henki-yhdistelmäänkin' . Joskus kun tuo pyhä henki on aika mystistä!

[sattumia]

Sattumia-neidolle!

Mielenkiintoista tuo, milloin olet alkanut käyttämään koruja. 30-ikä on tietty virtsanpylväs, jolloin on imetty ympäristövaikutteet ja aloitettu elämä itsenäisesti. Sitten onkin vuoro tutustua syvemmin itseen ja elämän merkityksiin. Sitä työtä sitten teemme loppuelämämme kuka työläämmin kuka keveämmin.

Näkisinkin, että tietyt symbolit ovat kuin liikennemerkkejä, joita tulisi ottaa huomioon, mutta jota kieltä on vaikea ymmärtää ja ne voivat jopa eksyttää. Merkeissä ovat omat kiintymykset väreihin, esineisiin, eläimiin, kukkasiin jne.

Kiven ymmärrän tämän maapallon alkukodiksi, siksi sen symboliikka voi olla merkitsevä.

Hematiitista voin kertoa sen verran, että se on juurichakran kivi. Osuva tähän hetkeesi varmaan myös sen vuoksi, että olet syvemmin miettinyt juuriasi, kotiasi ja ehkä lapsuuttasi. Spektroliitin näen sitä vahvistavan, koska se on koto-Suommemme kivi.

Rukousnauhan ja siitä osan särkyneenä sekä kelttiläisen korun katsoisin osoittavan sinulle suuntaa laajentaa näkemyksiäsi eri kulttuureihin ja eri uskontoihin. Ehkä niitä jo parhaillaan selvittelet itsellesi.

Salakihlasormus varpaassasi yhdistän myös tuohon juurichakraan, joka on alkuvoimamme, kotimme chakra. Se mikä joskus oli kaunis unelma, on nyt juurtunut maahan ja ymmärrät senkin arvon tärkeänä kasvattavana tekijänä.

Osut ihan oikeaan kaikissa tulkinnoissa.....

Juurien, kodin ja lapsuuden miettiminen on mun kohdalla kuitenkin henkisen kodin ja henkisten juurien etsimistä, sen, mistä olen kotoisin, ennenkuin tulin maapallolle!

Ja kivet merkitsevät mulle todella myös Äiti Maahan sitoutumista, kivet puhuvat.
Olenkin kirjoittanut yhteen runoon: "Kivien keräily on tärkeää - nimi huudetaan suoraan kivestä!"

Kivet alkavat loksahdella paikoilleen! 

Kiitos tästä korutopicista vielä, tämä avaa uusia ajatuspolkuja!!! 

Hyvää alkavaa syksyä kaikille!

[Oiva]

Heissan!
Sain hyvältä ystävältäni lahjaksi GEBO-riimu -riipuksen. Riipus on tehty taotusta raudasta ja nahkanauhassa. Koru on aivan ihana!

Toinen koru, joka kaulassani tällä erää roikuu on pienellä hopeisella spiraalilla nauhaan kiinnitetty kuukivi. Kivi on kolmiomainen, litteä ja pienehkö, mutta se on.

Oiva

[Esmiralda]

Esmiraldalle!   

Lempikoruni nro 1 on makeanveden helminauha. Minulla on se lähes aina kaulalla. Kalkin puutetta? Helmihän on Calc. carbonicumia. Helmet ovat soikeita. Aika yllättävä muoto.

Lempikoruni nro 2 on sormus, jonka ostin aikoinaan äidilleni. Siinä on rubiini ja kaksi pientä timanttia. Symmetria viehättää.

Esmiralda, mitä nämä kertovat Sinulle.   

Makeanveden helmi?!  Helmi on minulle niin outo...vaikka tiedän että helmeä pidetään ravun(itsekin) horoskooppikivenä, kuten kuukiveäkin. Niissä on jotain samankaltaisuutta, hohdossa, väreissä, vaikka ne syntyvät aivan erilailla. Ja vielä soikeat!

Teidätkö, aivan noin intuitiivisesti ja vähän villisti tulee mieleeni, että oletkohan herkkä tietyille sairauksille, esim. allergisuudelle ja flunssille.  : Helmethän ovat itse syntyneet tietyn sairauden kautta. Olen ymmärtänyt, että simpukkaemo ei ihan mielityökseen niitä tao. Eli ihmisen kaulalla ne saisivat vastavuoroisen työn, olla vahvistamassa toisen heikkoutta?

Voi Diamond, kerrothan meille helmistä!!!!!

Tuon soikean muodon näen enemmän uloshakuisesti kuin pyöreän muodon ja sekin vahvistaa tuollaista parantavaa vaikutusta.

Rubiini on Diamondin lempikiviä, hän tietää siitä lisää timanttien kera.

Ayervedalaisessa opissa rubiini on kuuma kivi, joka vaikuttaa liikalihavuuteen, alhaiseen verenpaineeseen ja ummetukseen elvyttävästi.

Uskoisin että kivimieltymyksilläsi turvaat myös terveyttäsi ehkä tiedostamattasi. 

[Esmiralda]

Heissan!
Sain hyvältä ystävältäni lahjaksi GEBO-riimu -riipuksen. Riipus on tehty taotusta raudasta ja nahkanauhassa. Koru on aivan ihana!

Toinen koru, joka kaulassani tällä erää roikuu on pienellä hopeisella spiraalilla nauhaan kiinnitetty kuukivi. Kivi on kolmiomainen, litteä ja pienehkö, mutta se on.

Oiva

Hei Oiva!

Kuulostaapa jännittävältä sinun riipuksesi. Noukin tuossa astro-sivujen riimutulkintaa. Ehkä ystävälläsi oli tietoa juuri tästä riimusta. Nahkakin kuvaa symbolia, jossa 'halutaan jollakin tavalla tulla lähelle ihoa tai symbolisesti lähelle sieluasi".

Sinulle nousi Kumppanuus, Lahja eli Gebo-riimu, joka tarkoittaa: Tämän riimun nostaminen merkitsee, että liitto, yhdistyminen tai kumppanuus jossain ...

Kuukivet roikkuvat minunkin kaulalla juuri nyt. Ne aiheuttavat tosin ihmeellisiä tuntemuksia, kuin pienet sähkövirrat lähtisivät välillä siitä liikkumaan pitkin ihoani. Siis joka päivä en voi sitä pitää. Mutta varmaan riipustasi voit. Kuukivi on tunteiden kivi, herättää niitä eloon, vaikuttamaan. Ja spiraali viittaa kasvuun tunteiden kautta.

Elähän rohkeasti ja avoimesti! 

[Riitta]

Helmet syntyvat yleensa "vahingossa" kun vieras esine=kivi joutuu simpukan sisalle ja siita syntyy melko kivuliaasti hiertaen simpukan sisalla kaunis ja ainoa aito helmi.
Helmi siis kasvaa tuskan kautta ja tunnemaailmassa koska simpukka elaa vedessa.
Siksi helmi edustaa karsivallisyytta ja hiertamalla kasvanutta"kaunista helmea"
Nykyisin on vaikea loytaa aitoja helmia!!!
Rubiinia pidetaan intohimoisen rakkauden ja suuren luomisVOIMAN kivena ja myos ylipapit pitivat niita uskonnollisissa menoissaan.
Kaikki tama hiukan kiirella kerrottuna.

[Oiva]

Kiitos Esmiralda....rohkeus ja avoimuus ovat hyviä asioita.

Oiva

[SanctAstra]

Minulla on kaulassani rippilahjaksi saatu risti, josta on usein kysytty, että olenko ortodoksi. Ristissä ei ole poikkipuuta, mutta koristeellinen se on. Keltakultaa, jossa valkokultainen osio. Jeesus on ristillä naulittuna. Ristini muistuttaa toisaalta kelttiristiä, sillä siinä on samanlainen "ympyrä" kuin kelttiristeissä on. Toista samanlaista en ole nähnyt. Ja kaiken lisaksi koru valitsi minut.

Korvissa minulla on keltakultaiset nappikorvakorut. Yksi perhonen, kaksi kirkasta zirkonia upotettuna keltakultaan ja kaksi keltakultaista palloa. Aikaisemmin pidin keltakultaisia renkaita korvissani.

Samassa ketjussa rippiristini kanssa roikkuu lasteni kastesormukset. Käsissäni en osaa enää mitään pitää, en edes rannekelloa.

Silloin tällöin pidän kaulassani vuorikidettä nahkanauhassa. Kiteen olen saanut äidiltäni Lintulan luostarista.

[Esmiralda]

Voi ihme teidän kanssa, kun olette eksyneet vanhalle topikilleni! Näitteköhän vuosilukua ollenkaan?

Mutta ei se mitään. Kyllä minä näitä mielikuvia voin jatkaa, kunhan kokoan itseni. On ollut vähän rankkaa tämän vuoden alku.

Joten odotellaan vielä vähän, vasta hautajaisista selviytynyt...

[Fawn]

Minulla on aina kummilta lahjaksi saatu kasvua symboloiva koru, sekä samassa ketjussa roikkuva savukvartsi. Toisena koruna on aina eräänlainen ystävä koru, palapelinpala, jollaisia on monella tärkeällä ystävälläni.  Ylipäänsä rakastan koruja, erityisesti erilaisia ristejä on usein kaulassa vaikkeivat ne minulle symboloikkaan uskoa.

[mc82]

Ihana aihe!   Esmiraldalle voimahali täältä, kaikki kääntyy lopulta positiiviseksi

En käytä koruja oikeastaan yhtään, mutta ne harvat, joita käytän, niillä on aivan erityinen merkitys... Yleisesti ottaen koruni ovat erittäin yksinkertaisia, krumeluuri ei ole juttuni. Hopea on lempimetallini, kivistä kirkas, aina tyylikäs timantti iskee silmään - koruissa olevien kivien pitää olla pieniä, ne eivät saa varastaa huomiota kokonaisvaikutelmasta.

Lempikoruni:

Hopeinen kaulaketju, jossa on hopeinen Jousimies-symboliriipus (eli yläviistoon osoittava nuoli). Tämän sain murrosikäisenä lahjaksi äidiltäni, kun aloin osoittamaan ensimmäisiä kiinnostuksen merkkejä astrologiaan - välissä olikin sitten useampi hiljainen vuosi...

Korun merkitys: muistaa, kuka pohjimmiltani olen. Eli peri-Jousimies, moraalin ja oikeamielisyyden vartija, joka kulkee ikuisesti etsimässä sitä perimmäistä totuutta ja omaa paikkaansa elämän tiellä... Toivon antaja, filosofinen opas.

Toinen merkittävä koru:

Hopeinen, kapeahko sormus (4 mm), jonka pinta on röpelöinen. Tätä pidän aina oikeassa nimettömässäni. Sormuksen hankin vain pari päivää ennen kuin aloin seurustelemaan nykyiseni kanssa, joten sormus on aina ollut sormessani, kun olemme olleet yhdessä. Se on tavallaan sitoutumisen merkki mulle.

Kolmas olisi sitten "oikea" kihlasormus, valkokultainen, 5 mm paksu, yksinkertainen, ilman mitään koristeluja

[Esmiralda]

Kiitos, minäkin olen tykännyt tästä topikista, täällä oli mukavaa energiaa!

Kiitos mc82 halistasi! 

Olin viikonlopun Espoon Dipolissa 2012 konferenssissa ja sieltä sain voimia ja tietoa monenlaista. Joten enköhän pian jaksa paneutua koruihinkin, niiden symboliikkaan ja ennenkaikkea pulppuaviin mielikuviini.

Odottakaa vielä hetkinen kun saan fyysisen olotilani matkan jälkeen aisoihin. 

[Esmiralda]

Minulla on kaulassani rippilahjaksi saatu risti, josta on usein kysytty, että olenko ortodoksi. Ristissä ei ole poikkipuuta, mutta koristeellinen se on. Keltakultaa, jossa valkokultainen osio. Jeesus on ristillä naulittuna. Ristini muistuttaa toisaalta kelttiristiä, sillä siinä on samanlainen "ympyrä" kuin kelttiristeissä on. Toista samanlaista en ole nähnyt. Ja kaiken lisaksi koru valitsi minut.

Korvissa minulla on keltakultaiset nappikorvakorut. Yksi perhonen, kaksi kirkasta zirkonia upotettuna keltakultaan ja kaksi keltakultaista palloa. Aikaisemmin pidin keltakultaisia renkaita korvissani.

Samassa ketjussa rippiristini kanssa roikkuu lasteni kastesormukset. Käsissäni en osaa enää mitään pitää, en edes rannekelloa.

Silloin tällöin pidän kaulassani vuorikidettä nahkanauhassa. Kiteen olen saanut äidiltäni Lintulan luostarista.

Osaisinkohan liikkua korujen herkkyyteen, niiden värähtelyyn?  Kokeillaan.
Tuosta sinun rististäsi, joka 'valitsi' sinut, ymmärsin että jonkun toisen kautta, kertoo laajemmasta näkökyvystäsi katsella ehkä myös uskontoa, mielessäsi yhdistät sen jo kolmeen sen eri alueeseen. Sinua varmasti kiinnostaa muutkin ajattelutavat kuin mitä luterilainen kirkko antaa.

Korviksistasi tulee mieleen muuntuminen, et ehkä takerru yhteen periaatteeseenkaan, vaan haluat joustaa, etsiä uutta, kokeilla uutta. Rengashan on yleensä 'kiinniotetun' tai omistavaisuuden merkki. Perhonen keventää, nostaa ilmaan ja pallo voisi kuvata pyörivää liikkeellä olevaa voimaa.

Taidat tietää kivistä aika paljon, kun muistat nimet ja annat arvoa niiden värähtelylle. Vuorikide on tämän ajan kivi. Kuulin juuri, että maan alla on jopa kristallisia kaupunkeja, jotka antavat värähtelevää voimaa Äiti Maalle ja sen kautta meihin. Tiedä häntä...

[Esmiralda]

Minullakin on kaulassa rippilahjaksi saatu risti. Se on tehty vaaleanpunaisista pienistä kivistä (vai onkohan tuo lasia? Onkohan se edes mahdollista? ) ja samassa ketjussa riippuu ristin vierellä avomieheltä lahjaksi saatu koru, jossa on kaksi sinistä kivestä (lasista?) tehtyä sydäntä. Ne eivät ehkä ole aivan lempikorujani, sillä en ole tainnut vielä löytää sitä, mutta tärkeitä ovat. Risti oli pitkään laatikossa, mutta noin vuosi sitten tuntui hyvältä pistää se kaulaan.

Lisäksi minulla on kaksi kaunista, mitä ilmeisemmin Karjalasta Norjan kautta kulkeutunutta vanhaa sormusta, joista toiseen on tehty iso salmiakkikuvio sinisistä ja punaisista kivistä ja toisessa on iso turkoosi kivi. En ole varma onko se aivan oikeaa turkoosia, mutta veikkaisin niin. Se on minulle ehkä rakkain sormuksista, muodoltaan ja olemukseltaan. Johtuisikohan siitä, että olen ? 

Korvissa minulla on tällä hetkellä ainoastaan nallet, joilla on sylissään vaaleanpunainen sydän ostin korut vähän läpällä miehelleni ja minulle, mutta jostain syystä tykästyin noihin.. Reikiä riittää korvissa, nallet ovat nyt ylhäällä rustossa kiinni. Ei tee mieli pitää muita korviksia, ja olen kyllä ajatellut luopua noistakin.

Soma, et kai ole hiukan varauksellinen, kun noin epäilet kiviä lasiksi. Kun kivi on vaaleanpunainen, toinen vaistoaa ehkä lempeän sydämesi ja kainomielisyytesi. Taas tuo sinisen kiven antaja tietää sinusta toisenlaisen puolen, sen ajattelevan ja haaveilevan. Jos ne eivät ihan sinun mieleesi ole, niin niissä näkyy toisen mielikuva sinusta.

Kuulostaa hauskalta tuo salmiakkisormuksesi väreineen. Kuin seikkailu. Turkoosi on hoitava, suojeleva kivi. Jos se juuri nyt on suosikkisi, niin tarvitset sitä. En osaa yhdistää sitä niinkään horoskooppimerkkiin, vaikka niillekin on nimetty omat kivet.

Nuo nallethan ovat ihastuttavia. Hellyttäviä ja lempeitä. VArmaan olotilasikin on sellainen, tekee mieli hellitellä ja käpertyä toisen kainaloon kuten karhunpennun. Se on hyvin tärkeää sellainen. Älä luovu siitä! 

[Esmiralda]

Ihana aihe!   Esmiraldalle voimahali täältä, kaikki kääntyy lopulta positiiviseksi

En käytä koruja oikeastaan yhtään, mutta ne harvat, joita käytän, niillä on aivan erityinen merkitys... Yleisesti ottaen koruni ovat erittäin yksinkertaisia, krumeluuri ei ole juttuni. Hopea on lempimetallini, kivistä kirkas, aina tyylikäs timantti iskee silmään - koruissa olevien kivien pitää olla pieniä, ne eivät saa varastaa huomiota kokonaisvaikutelmasta.

Lempikoruni:

Hopeinen kaulaketju, jossa on hopeinen Jousimies-symboliriipus (eli yläviistoon osoittava nuoli). Tämän sain murrosikäisenä lahjaksi äidiltäni, kun aloin osoittamaan ensimmäisiä kiinnostuksen merkkejä astrologiaan - välissä olikin sitten useampi hiljainen vuosi...

Korun merkitys: muistaa, kuka pohjimmiltani olen. Eli peri-Jousimies, moraalin ja oikeamielisyyden vartija, joka kulkee ikuisesti etsimässä sitä perimmäistä totuutta ja omaa paikkaansa elämän tiellä... Toivon antaja, filosofinen opas.

Toinen merkittävä koru:

Hopeinen, kapeahko sormus (4 mm), jonka pinta on röpelöinen. Tätä pidän aina oikeassa nimettömässäni. Sormuksen hankin vain pari päivää ennen kuin aloin seurustelemaan nykyiseni kanssa, joten sormus on aina ollut sormessani, kun olemme olleet yhdessä. Se on tavallaan sitoutumisen merkki mulle.

Kolmas olisi sitten "oikea" kihlasormus, valkokultainen, 5 mm paksu, yksinkertainen, ilman mitään koristeluja

Ahaa, askeettinen korujen suhteen! Se kertoo suoraviivaisesta, selväsanaisesta ja aidosta olemisesta. Hopea keventää, sinussa on luonnetta, jota ehkä väliin on hyvä viilentää...Sinulla on temperamenttiä, ehkä pienet kivet kertovat, että tarvitset välillä itsehillintääkin ja kärsivällisyyttä. Tai korujen ei tarvitse korostaa sellaista, joka on valoisaa muutenkin ja tulee olemuksellaan huomatuksi.

Ai, enpäs ihmettelekään, Jousimies kun olet! Mielikuvissasi on koruelämää aivan tarpeeksi, et tarvitse paljoa muuta. En voisi kuvitella sinua menoinesi peilin eteen sormeilemassa jonkin monimutkaisen lukon kanssa tai että jaksaisit selvitellä korulippaasi sekamelskaa. 

Hauska tuo röpelöinen sormuksesi! Sinun piti ottaa itsestäsi kiinni jollakin tapaa ja asettua tolalleen, laittaa jotakin itsessä järjestykseen että voisit ottaa elämältä vastaan sen mitä se tarjosi. Onnea elämääsi kumppanisi kanssa!