No hauska että kolahti se meripihka.
Tää symboliikka on kyllä mielenkiintoista..
Mielenkiintoista, naamarikoru! Kirppikseltä tarttuu se mihin käsi menee aivan itsestään. Ei kai sinulla ole jokin salaisuus, jonka haluat naamioida? Noin symbolisesti? Puu on kasvamisen symbolia myös, jotain haluaa elää vahvemmasti, jotain, jota et uskalla ihan päivän valoon vielä tuoda.
Siis tää osuu niin kovaa että laivat uppoo!
Todellakin, eipä oo tullut mieleen ennen koskaan ajatella korujen symboliikkaa..
Mulla oli todellakin naamari henkisesti, salaisuus.. Ja mua naurattaa, kun tuolla kirppisreissulla tuo naamari- symboliikka on niin totta, sillä tuolla reissulla tapahtui riitelyä ym. niitä vanhoja tunteita jotka liittyivät tuohon naamariin varmaan. -Ja sitten menen ostamaan tuollaisen..
Ihanan ironista, että koen päässeeni salaisuuksista ja naamarini laskeneeni, ja koru onkin mennyt rikki!
Yritin korjata, mutten osannut.. Se myöskin putosi yhteen ällöttävään paikkaan, sen tarina alkaa olla siinä..
Tuo simpukkakin on kulkeutunut sinulle. Joltakin jäänyt, joka on halunut jonkin asian jättää, ehkä jotakin on jo valaistunut, varjo tullut tutuksi. Mieti itsekin, onko se todella sinun korusi ja kauanko on tarkoitus sitä pitää? Sen voi laittaa sitten kiertoon kun siltä tuntuu, sillä ehkä se on 'vaeltajakoru', joka tarvitsee olla aikansa itse kullakin, kuiskimassa jonkin tarvittavan asian.
Enpä ollut ajatellutkaan. Tämän taisi tosiaan olla tarkoitus minulle tulla, isä koitti jo aiemmin kysellä että onko tuo koru minun.. Vastasin ettei ole, ja kerran pitkän ajan päästä isä vaan toi sen mulle.
Kiitti vinkistä, laitan ehdottomasti vaeltajan maailmalle vaeltamaan..
Tolleen yleisesti tuosta helmiäisestä tulee mulle mieleen herkkyys. Pitääkin mennä tutkimaan simpukankuorta lisää... ->
Vihreä rannekoru (kivistähän on oma topikkinsa, josta voi tarkistaa kiven merkityksen, tai sitten googlesta, joten en opiskele niitä enempää). Arvaa, lukki taapersi koneeni eteen seinälle juuri nyt, komean näköinen lukki, joita en voi tappaa tai hävittää, en myöskään pelkää niitä.
Se ei varmaan merkinnyt mitään, vei ehkä ajatuksen jostakin, jota ei ehkä sitten tarvinnut tulla.
Mutta virheän renkaan näkisin liittävän sinua luontoon, luonnon kiertoon, jossa nyt ihastuneena seuraat kevään tuloa, voimaa, eiköhän vasen edustanutkin isää, maskuliinista... Hyvää kevättä!
Oho! Tuli pakottava tarve kysyä, miksi et voi tappaa/hävittää?
Tuo lukki muistuttaa mua tämän malakiitin kuvauksesta; auttaa kaivamaan ja selvittämään menneisyyden mörköjä ja parantumaan..
Itteäni vähän ällöttää lukit.. :
Tuli olo, että pitäiskö tää kivi ladata.. tai ostaa uusi koru kannettavaksi, se lukkihan siihen tsippaili ihan näkyville.. Tiijä tuosta.. :
Mutta luonto ja kevät ja ahhh, kyllä!
Ja maskuliinisia puoliani olen koittanut kehittää.
Mielellänihän minäkin voin osallistua miettimään..
Olen vain vähän arkailija ja keskittymiskyvytön välillä..
Noi myös syitä miksen ole unia jaksanut tulkita nyt..
e: No pomppas, mieleen jotain.. Kysymykseeni, mikset voi lukkeja tappaa tai hävittää (johon tunsin niin pakottavaa tarvetta)..
En minäkään voi menneisyyteni mörköjä tappaa enkä hävittää, eikä niitä pidä minun pelätä, että esim. toistaisin virheitä. Olen kaivanut, nähnyt, oppinut ja hyväksyn menneisyyteni möröt osana minua, menneisyytenä. Eikä pidä jäädä kiinni menneisyyteen. Menneisyyden seitit yltää tähän päivään, mutta on hyödynnettävä sen positiivista voimaa! (Eikä sotkeuduttava siihen syötiksi.
)
Semmoista tuli mieleen, kuin itselleni nyt...