seuraava »

[Esmiralda]

Miulla on nykysten koruja käytössä pääsasiassa 2 sormusta, toinen hopeinen tuntureita kuvaava Taigakorujen sormus, toinen kelta-/valkokultainen kihlasormus. Pohja on keltakultaa ja sormus on profiililtaan kupera, urassa on valkokultaus niin, että laidoille jää vain raidat keltaista näkyville. Mie en tykkää kultakoruista ollenkaan, enkä olisi halunnut tätäkään kultaisena, mies halusi kultasormuksen ja olin ihan sitä mieltä, että voimme kumpikin hommata semmoset kuin haluamme kunnes löyty nämä joista molemmat tykkää.
Kaulassa käytän viimevuonna joululahjaksi saamani (taas Taigakoru) Sarvijumala riipuksella olevaa ohutta hopeaketjua. Samalla kuvalla haluasin (halusin jo ennen joulua ) leveän sormuksen, mutta en ole vielä hommannut.
Korvissa miulla on yleensä jotkut pienellä kivellä olevat nappikorut, vasemmalla 2, oikealla1. Nyt mustat.

eailu! Taidat olla lappalainen, jos et fyysisesti, ainakin sielultasi. Ihana nähdä, kuinka arvostat lappilaista taidetta ja symboliikkaa!    Jotenkin saamelaiseen kulttuuriin kuuluu hopea, kulta on liian raskasta. Hopea kiitää lumikenttien ylle, keventää, yhtyy kuun ja varjojen leikkeihin.
Muistelen, että siellä on paljon hyviä hopeaseppiä. Ja käsityön taitajia muutenkin...ehkä sinäkin, sormuksista päätellen...haluat käsiisi voimaa. Kädet ovat enemmän esillä kuin ehkä kasvot.

Tällaisia mielikuvia tuli korujen kantajasta...

[eailu]

eailu! Taidat olla lappalainen, jos et fyysisesti, ainakin sielultasi. Ihana nähdä, kuinka arvostat lappilaista taidetta ja symboliikkaa!    Jotenkin saamelaiseen kulttuuriin kuuluu hopea, kulta on liian raskasta. Hopea kiitää lumikenttien ylle, keventää, yhtyy kuun ja varjojen leikkeihin.
Muistelen, että siellä on paljon hyviä hopeaseppiä. Ja käsityön taitajia muutenkin...ehkä sinäkin, sormuksista päätellen...haluat käsiisi voimaa. Kädet ovat enemmän esillä kuin ehkä kasvot.

Tällaisia mielikuvia tuli korujen kantajasta...

Miehän se sielä.. En mie fyysisesti ole lappalainen vaan lähtösin Pohjanmaalta.   Nykysten kylläkin asun Lapissa, suomalaisen kanssa porukassa.
Mie olen joskus itekkin miettiny samansuuntasta mitä nyt Esmiralda kerroit. Pohjoissaame oli miulle helppo kieli oppia, tosin helppo unohtaakkin, kun en päässyt alkeita pidemmälle ja ei ole ollut käyttöä. Ihailen tosi paljon saamelaisten käsitöitä. Itellä olen huono käyttämään ainakaan suoraan, kun miun mielestä miulle ei ole "oikeutta" käyttää vieraan kultuurin "koristuksia", kun ei ole mitään yhteyttä. Jos vaikutteet näkyy, mutta ei ole "aito" voin ja tykkään kylllä käyttää. Muutenkin elämäntapa tuntuu tutulta. Ai niin, mie olen jo ala-asteikäisenä halunnu muuttaa Lappiin...

Kiitos.

[Tummasilmä]

Minun lempikoruni on ehdottomasti vihkisormukseni. Etsin sillon aikoinani netistä sopivaa sormus mallia, jollaisen mieheni sitten ostaisi. Satuin juurikin Taigakorun sivuille ja sieltä bongasin kultaisen sormuksen johon oli istutettu lapin kultahippuja ja timantti. Ja juuri se sormus "valitsi" minut, jos näin voi sanoa  . Se oli rakkautta ensisilmäyksellä!

[Kuuhilda]

Mielenkiintoinen ketju

Käytän koruja hyvin harvoin. Minun koruni ovat pääasiassa korvakoruja. Erikoisia, tai isoja...kuitenkin siroja. Monesti tyyliä, mitä oudompi sen parempi Muutama rannekoru löytyy myös. Ne ovat  kaikki ihan halpoja ja merkityksettömiä muovi tai metalirenkaita, paitsi yksi koru on metallia ja puuta, jossa on spiraalissa tumman ja vaaleansinisiä helmiä..sain sen sijaisäidiltäni hetki sitten, kun oli kai hänelle tarpeeton. Antoi sen sanomatta sanaakaan. Nuo muut helyt olen "saanut" ( Eli epähuomiossa jääneet minulle) eräältä ystävältäni, joka kuitenkaan ei ole ystäväni...ei, vaikka itsekin haluaisi.
Kaulakoruja tai sormuksia ei ole, ja vaikka jokunen voi jossain lojuakin niin en ainkaan käytä. Jotenkin en pidä niistä...ne ovat mukamas tiellä, vaikken käsitä, miten muka isot korvikset eivät ole?
Korvakoruni roikkuvat eteisessä seinällä lankaan ripustettuina. Minusta ne ovat niin ihania, että en tahdo tunkea niitä mihinkään lokeroon ja kaappiin.

[Piia]

Koruni vaihtelevat tilanteen mukaan, eikä mitään varsinaista lempikorua ole "syntynyt" 
Nyt kaulaani löysi kultaisessa vitjassa oleva kultainen sydän, jonka takaa, alla näkyy osa toista sydäntä, ja edessä olevan  sydämen keskellä jokin kirkas pieni kivi. On ollut aika kauan jossain "tallessa" ja nyt pitkästä aikaa kutsui minut ripustamaan itsensä kaulaani. Tuntuu jotenkin todella hyvältä  En edes muista varmaksi keneltä ja mistä korun olen saanut.
Ja äidiltä saamani kultainen sormus lämmittä kovasti...jännää, siinä samanlainen pieni kivi kun kaulakorussa, nyt vasta huomasin. Kultaisia koruja en oikeastaan koskaan aikaisemmin ole käyttänyt, vaan hopeaa sitäkin enemmän 

[kesis]

Minulla on kaulassani aina sama hopeinenketju jossa roikkuu hopeinen sydän jossa on pahasilmä keskellä... Olen saanut korun tuliaisena turkista entisen työkaverin silloiselta mieheltä joka oli turkkilainen oltiin kaikki tosi hyviä kavereita keskenään!!! 

[unelmassa]

 
                                                                                                          

 Minäkin enempi tykkään hoppeesta, tuli ostettuu ne simpukankuorista tehyt helemet ja korvikset.

      Niissäkin hoppeeta.   Unohtamatta käsiketjua joka sekin on hopeaa.

        En voi pittää olleskaan semmosia esim. korviksia joissa on vähäkään nikkeliä. 

[Esmiralda]

Minun lempikoruni on ehdottomasti vihkisormukseni. Etsin sillon aikoinani netistä sopivaa sormus mallia, jollaisen mieheni sitten ostaisi. Satuin juurikin Taigakorun sivuille ja sieltä bongasin kultaisen sormuksen johon oli istutettu lapin kultahippuja ja timantti. Ja juuri se sormus "valitsi" minut, jos näin voi sanoa  . Se oli rakkautta ensisilmäyksellä!

Tulinpas tänne katsomaan korujanne jälleen. Rakkautta, rakkautta taitaa Tummasilmällä olla muuallekin kuin sormukseen! Ei tuollaisia muuten luvata.  Ja kun rakastaa, niin miksä muu koru olisi silloin tärkeämpää kuin vihkisormus. Olet onnekas, kun olet itse saanut valita rakkaaltasi rakkaimman korusikin. Pitänee minunkin käydä Taigakorun sivuilla. Kuulostaa vähän erilaiselta.

Uskon kyllä esineissäkin tuollaiseen 'vetovoimaisuuteen'.  Olkaat onnelliset!

[Esmiralda]

Mielenkiintoinen ketju

Käytän koruja hyvin harvoin. Minun koruni ovat pääasiassa korvakoruja. Erikoisia, tai isoja...kuitenkin siroja. Monesti tyyliä, mitä oudompi sen parempi Muutama rannekoru löytyy myös. Ne ovat  kaikki ihan halpoja ja merkityksettömiä muovi tai metalirenkaita, paitsi yksi koru on metallia ja puuta, jossa on spiraalissa tumman ja vaaleansinisiä helmiä..sain sen sijaisäidiltäni hetki sitten, kun oli kai hänelle tarpeeton. Antoi sen sanomatta sanaakaan. Nuo muut helyt olen "saanut" ( Eli epähuomiossa jääneet minulle) eräältä ystävältäni, joka kuitenkaan ei ole ystäväni...ei, vaikka itsekin haluaisi.
Kaulakoruja tai sormuksia ei ole, ja vaikka jokunen voi jossain lojuakin niin en ainkaan käytä. Jotenkin en pidä niistä...ne ovat mukamas tiellä, vaikken käsitä, miten muka isot korvikset eivät ole?
Korvakoruni roikkuvat eteisessä seinällä lankaan ripustettuina. Minusta ne ovat niin ihania, että en tahdo tunkea niitä mihinkään lokeroon ja kaappiin.

Minusta isojen korvakorujen käyttö kertoo ryhdikkyydestä, ylevästä pään asennosta. Itsearvostuksesta. Ja kun sitä on, ei tarvitse itseänsä kovin koristellakaan.

Rannerenkaiden käyttö kertonee ehkä pienoisesta vähättelystä oman käden töihin. Tai ehkä myös välinpitämöttömyydestä koruihin. Myös varauksellisuudesta ihmisiin ympärillä. Tai onko niin, että ystäväsi, äitipuolesi ehkä myös, suhtautuu sinuun varauksella. Kuka mikä on kenen tiellä? 

Tuo korujen ripustaminen esille on hauska juttu! Tosiaan mukavempi noin kuin jossakin rasiassa.

[Esmiralda]

Miekii huomasin tässä hiljattain että korut on kivempia seinällä kuin kaulassa. Makkarissani roikkuu kaulakoruja jo muutama kappale ja taidan jalostaa ajatusta vielä jonkinlaiseksi sisustus väkellykseksi.
Laittaisi vaikka valmiiseen isohkoon raamiin kaulakoruja semmoiseksi verkoksi ja samoin sormuksia vaikka nahkahihnoissa. Tarvii suunnitella vielä, mutta luulen että tähän tapaan se kehittyy.

Kiva kuulla! Sillä kuitenkin arvostat esineita ja sen kautta ehkä sitä suunnittelua ja käsityötä. Jokuhan ne on alulle saattanut. Hyviä ideoita sinulla!

Näin jossakin näyttelyssä sellaisen kasan koruja jonkin esineen päällä. Se näytti vähän hullulta, sillä mikään koru ei itsesään tullut esille. Jotenkin tuli vähän ahdistunut olo siitä 'taideteoksesta'. Ehkä se oli sen tarkoituskin. Näyttää rihkamakasa, turhuuksien turhuus. Tunnetta niihin ei liittynyt.

Ja kuitenkin ne on ehkä joltakin saatu, johonkin pukuun tai juhlaan ostettu... Minä kun aina tunteilen.  :

[Esmiralda]

Koruni vaihtelevat tilanteen mukaan, eikä mitään varsinaista lempikorua ole "syntynyt" 
Nyt kaulaani löysi kultaisessa vitjassa oleva kultainen sydän, jonka takaa, alla näkyy osa toista sydäntä, ja edessä olevan  sydämen keskellä jokin kirkas pieni kivi. On ollut aika kauan jossain "tallessa" ja nyt pitkästä aikaa kutsui minut ripustamaan itsensä kaulaani. Tuntuu jotenkin todella hyvältä  En edes muista varmaksi keneltä ja mistä korun olen saanut.
Ja äidiltä saamani kultainen sormus lämmittä kovasti...jännää, siinä samanlainen pieni kivi kun kaulakorussa, nyt vasta huomasin. Kultaisia koruja en oikeastaan koskaan aikaisemmin ole käyttänyt, vaan hopeaa sitäkin enemmän 

Minullakin tällä hetkellä on sellainen 'vapaa' olo koruista. Mikään niistä ei sido, ei edes vihkisormus tällä hetkellä enää. Ei edes ne rakkaat korut, jotka olen kadottanut. Niitäkin on. Liian rakas koru sitoo johonkin: ihmiseen, muistoon, mielikuvaan tai jopa pyrkimykseen.

Ehkäpä molemmat kultakorusi ovat äidiltäsi, kun ovat samanlaisia. Jotakin äitisi on halunnut niilla kertoa. Kulta on kallis, ja se yleensä annetaan myös 'kalliille' ihmiselle. Jos ne tuntuvat hyvältä, ehkä äitisi sinua kaipailee, tai tehdä jotakin yhdessä. Voithan kokeilla! 

[Esmiralda]

Minulla on kaulassani aina sama hopeinenketju jossa roikkuu hopeinen sydän jossa on pahasilmä keskellä... Olen saanut korun tuliaisena turkista entisen työkaverin silloiselta mieheltä joka oli turkkilainen oltiin kaikki tosi hyviä kavereita keskenään!!! 

Jos se on Turkista, niin mielestäni se silmä ei ole paha silmä, vaan silmä joka poistaa pahan. Ymmärtäisin, että se silmän symboliikka tulee egyptiläisen Horus-jumalan silmä-symbolista. Horus oli Auringon ja Kuun jumala ja siitä voit vaikka googlettamalla lukea enemmän.

Kyllä ystäväsi tarkoitti tuon korun avulla antaa sinulle suojelusta elämän vaikeuksilta. 

[Esmiralda]

                                                                                                          

 Minäkin enempi tykkään hoppeesta, tuli ostettuu ne simpukankuorista tehyt helemet ja korvikset.

      Niissäkin hoppeeta.   Unohtamatta käsiketjua joka sekin on hopeaa.

        En voi pittää olleskaan semmosia esim. korviksia joissa on vähäkään nikkeliä. 

Hopea on kevyttä, mieltä jotenkin nostattavaa. Ilmavaa. Simpukka itsesään taas aivan muuta, salaisuuden sisältämää jopa. Mutta et tarkoittane tässä kokonaisia simpukoita, vaan siitä osasia, eikö.
Sinulle se varmaan muistuttaa jostakin matkasta, Etelän meristä tai muusta. Minäkin pidän simpukkamateriaalista, sen värivivahteista ja äänestä minkä ne tekevät. Siinä on sellaista heleyttä.

[Nanna- Kristiina]

Minun lempikoru on tälläkin hetkellä narussa roikkuva Labradorette- kivi, jonka ostin Saksasta eräiltä kesäfestareilta. Upeat värit, jotka vaihtuvat ja taittuvat eri valoissa  Ja on niin hyvä olo tuon korun kanssa

[Esmiralda]

Minun lempikoru on tälläkin hetkellä narussa roikkuva Labradorette- kivi, jonka ostin Saksasta eräiltä kesäfestareilta. Upeat värit, jotka vaihtuvat ja taittuvat eri valoissa  Ja on niin hyvä olo tuon korun kanssa

Piti minun googlettaa tuollainen kivi ja niinhän se oli, että se mitä tuli siitä mieleen, niin tottahan se.
Sehän on samaa kuin spektroliitti. Ehkä sitä on tummana kivenä ja vaaleana graniitin kaltaisena. En ihan tiedä.

Mutta on kaunis kivi varmaan, jos se on hiottu oikealla lailla. Se kivi onkin muuten tämän hetken sellainen tärkeä maaduttajakivi, joten ei ihme jos se tuntuu hyvältä.