seuraava »

[Kuuhilda]

Minusta isojen korvakorujen käyttö kertoo ryhdikkyydestä, ylevästä pään asennosta. Itsearvostuksesta. Ja kun sitä on, ei tarvitse itseänsä kovin koristellakaan.

Rannerenkaiden käyttö kertonee ehkä pienoisesta vähättelystä oman käden töihin. Tai ehkä myös välinpitämöttömyydestä koruihin. Myös varauksellisuudesta ihmisiin ympärillä. Tai onko niin, että ystäväsi, äitipuolesi ehkä myös, suhtautuu sinuun varauksella. Kuka mikä on kenen tiellä? 

Tuo korujen ripustaminen esille on hauska juttu! Tosiaan mukavempi noin kuin jossakin rasiassa.

Nyt vasta hoksin tämän
Täytyy sanoa, että jos osaa katsoa, niin aika mainiosti kyllä voi ihmisestä tehdä havaintoja pelkkien korujen perusteella. Ainut mitä en allekirjoittaisi on tuo ryhdikkyys, ainakin fyysisessä mielessä, mulla on kaameen huono ryhti 

[Esmiralda]

Minusta isojen korvakorujen käyttö kertoo ryhdikkyydestä, ylevästä pään asennosta. Itsearvostuksesta. Ja kun sitä on, ei tarvitse itseänsä kovin koristellakaan.

Rannerenkaiden käyttö kertonee ehkä pienoisesta vähättelystä oman käden töihin. Tai ehkä myös välinpitämöttömyydestä koruihin. Myös varauksellisuudesta ihmisiin ympärillä. Tai onko niin, että ystäväsi, äitipuolesi ehkä myös, suhtautuu sinuun varauksella. Kuka mikä on kenen tiellä? 

Tuo korujen ripustaminen esille on hauska juttu! Tosiaan mukavempi noin kuin jossakin rasiassa.

Nyt vasta hoksin tämän
Täytyy sanoa, että jos osaa katsoa, niin aika mainiosti kyllä voi ihmisestä tehdä havaintoja pelkkien korujen perusteella. Ainut mitä en allekirjoittaisi on tuo ryhdikkyys, ainakin fyysisessä mielessä, mulla on kaameen huono ryhti 

Ryhtiä voi aina parantaa! Mutta näkisin, että isot, painavat korvakorut painaa ryhtiä myös alas.
Voit peilistä tarkistaa. Toisaalta, nuo isot korvakorut voivat olla hyvä muistutus pitää kaula ja selkä pystyssä. Ryhti on kaiken kauneuden a ja o! Pidä huoli siitä! 

[Liekku]

 Nuorena naisena tykkäsin kultaisiata koruista,--sanoinkin aina, ettei koruja koskaan ole
 liikaa,--sormuksia oli  peukaloa vaille joka sormessa, ja yksi iso kivisormus (sininen kivi), ja
 rannerenkaita monta samassa ranteessa,--ne oli muodissa silloin, se sopikin silloiseen työhöni.
 Käsien pesu oli vähän haasteellista.

 Nyt en yleensä käytä mitään koruja,--mutta jos laitan se on hopeaa,--se sopii paremmin
 ihon väriinikin.   

[Kalevanneito]

Mikä on sinun mielikorusi, missä sitä pidät, värit, muoto, koko?

Kerro, niin minä kerron mielikuviani sinusta.

Mielikorujani ovat kalevalakorut ja kelttikorut. Intiaanityyppiset korut myös. Myös kaikki jotka muistuttaa kalevalakoruja. Värillä muodolla ja koolla ei ole väliä. Tai kyllä ainakin kaulakoru saisi olla aika näyttävä ja korvakorutkin semmoset ettei tarvi mikroskoopilla katsoa. Missä pidän? Jokapaikassa, töissä, kotona, muualla...Jos tarkotti sitä että minkä lajin koru niin korvikset eniten miellyttää ja niitä eniten pidän tai siis aina. Kun olen täydessä varustuksessa (töissä, kyläilemässä tai reissuilla joilla pitää olla edustava) niin on korvikset (kahdet parit, kahdet reiät), kaulakoru, sormukset melekein joka sormessa ja jos on kesä jotta rannekoru näkyy niin semmonen myös.

[Esmiralda]

 Nuorena naisena tykkäsin kultaisiata koruista,--sanoinkin aina, ettei koruja koskaan ole
 liikaa,--sormuksia oli  peukaloa vaille joka sormessa, ja yksi iso kivisormus (sininen kivi), ja
 rannerenkaita monta samassa ranteessa,--ne oli muodissa silloin, se sopikin silloiseen työhöni.
 Käsien pesu oli vähän haasteellista.

 Nyt en yleensä käytä mitään koruja,--mutta jos laitan se on hopeaa,--se sopii paremmin
 ihon väriinikin.   

Hei! Jäin miettimään, miksi ympäri maailman eri aikakausina ja eri kulttuureissa ihmiset ovat koristaneet itseään koruilla ja höyhenillä tai kukilla. En tiedä. Onko se tietoista tai tiedostamatonta halua tulla näkyville ja esille? Korostetaanko niillä jotakin esim. piirteitä ja jotakin kehossa? Vai onko ne osin sisäisen olotilan ilmentymiä, jokin vain tuntuu hyvältä, jokin vain tuntuu omimmalta?

Sen tiedän, että kultaiset korut naisen, varsinkin mielitietyn ja vaimon päällä kuvasivat vaurauttakin. Kultainen koru tänäkin päivänä kuvastaa omistamista myös. Olen huomannut myös että nuoret tiettynä kausina tykkäävät pitää koruja ja taas vanhemmat ihmiset. Nuoret ehkä tekevät sitä hauskuudesta ja kun ne ovat mukavan näköisiä? Vanhemmat kantavat muistojaan päällään tai mukanaan niiden kera?

Olisi kiva kuulla muiden mielipiteitä tästä!

Kiitos Liekku, kun herätit näitä ajatuksia. Hopea on varmaan hillitymmän ihmisen ja hillitymmän ajanjakson suosikki! 

[Esmiralda]

Mikä on sinun mielikorusi, missä sitä pidät, värit, muoto, koko?

Kerro, niin minä kerron mielikuviani sinusta.

Mielikorujani ovat kalevalakorut ja kelttikorut. Intiaanityyppiset korut myös. Myös kaikki jotka muistuttaa kalevalakoruja. Värillä muodolla ja koolla ei ole väliä. Tai kyllä ainakin kaulakoru saisi olla aika näyttävä ja korvakorutkin semmoset ettei tarvi mikroskoopilla katsoa. Missä pidän? Jokapaikassa, töissä, kotona, muualla...Jos tarkotti sitä että minkä lajin koru niin korvikset eniten miellyttää ja niitä eniten pidän tai siis aina. Kun olen täydessä varustuksessa (töissä, kyläilemässä tai reissuilla joilla pitää olla edustava) niin on korvikset (kahdet parit, kahdet reiät), kaulakoru, sormukset melekein joka sormessa ja jos on kesä jotta rannekoru näkyy niin semmonen myös.

Kalevanneito, sinä saat minut miettimään puolestasi sitä, mikä kalevalankoruissa viehättää toisia, toisia inhottaa. Minulla oli ystävä, joka suorastaan loukkaantui, kun annoin hänelle kalevalakorun, enpä usko että hän koskaan sitä piti. Vaikka se oli rapukoru, joka kuvasti hänen rapu-merkkiään, rintakoru, aika hauska. Jotkut siis sanovat, että ei missään nimessä kalevalaista.

Ehkä joidenkin mielestä kalavalakorut ovat trendikästä, hyvin suomalaista, ja varsinkin Eurooppaan kuuluvana nykyään jopa korostetaan omaa identtiteettiämme. Tämä ystäväni oli hyvin vasemmistolainen poliittisesti, joten luulen, että jotakin liittyy siihenkin. Hän näki kalevalakorut jotenkin kuuluvaksi maalaishenkisille tai hienostorouville. Tosin hän oli pieni ihminen ja raskaat kalevalakorut ovat raskaita ja painavia, ei ne ihan pienille ihmisille aina sovikaan. Pitää olla jotakin mahtipontisempaa ja rintavampaa. Ajattelen nyt käätyjä esim.

Tämä arviointini ei nyt varmaankaan koske sinua ollenkaan, jonka kuvittelen olevan nuori. Nuoret ihastelevat usein kelttikoruja, olen huomannut. Kyllä minäkin. Ja kun ajattelen sinua kantamassa näitä kansanomaisia koruja, näkisin, että kunnioitat eri kulttuureja ja alkuperäistä kansallisuutta sekä käsityötä. Voisit olla kiinnostunut vaikka antropologiasta. Korujen kantaja tilanteessa kuin tilanteessa? Haluat osoittaa sillä varmaan myös sen, mihin sinun mielenkiintosi kohdistuu. Etkä pelkää että sinut huomataan, ei siis mikään nurkkahiiri. Eiköhän korujen kantaja ole myös tietyllä tavalla rohkea ihminen. Toinen ääripää voi olla se, että hän haluaa piiloutua koruihin, vaatteisiin, hiuksiin, kenkiin, jotta todellista 'minää' ei huomattaisi, joka voi olla hyvinkin arka. 

Kumpaankohan tyyppit kuulut? 

[Inke_1]

Tämän hetkinen lempikoruni on valkokultainen ketju, jossa riipuksena on kristallisydän ja pienenpieni aivan vaaleanpunainen perhonen. Perhonen on liitetty sydämeen ja on osa kokonaisuutta. Olen saanut sen ystävältäni. Kaulassani on myös kultainen risti paksuhkossa ketjussa. Monet tutut ihmettelevät usein miksi pidän hopeista ja kultaista ketjua saman aikaisesti kaulallani, heidän mielestään henkinen kasvuni on hopean mukaan kiinni maallisessa. Vaikka yritän kertoa ettei ketju todellakaan ole hopeaa, niin aina puhun ns kuuroille korville.

[Kalevanneito]

Hei! Jäin miettimään, miksi ympäri maailman eri aikakausina ja eri kulttuureissa ihmiset ovat koristaneet itseään koruilla ja höyhenillä tai kukilla. En tiedä. Onko se tietoista tai tiedostamatonta halua tulla näkyville ja esille? Korostetaanko niillä jotakin esim. piirteitä ja jotakin kehossa? Vai onko ne osin sisäisen olotilan ilmentymiä, jokin vain tuntuu hyvältä, jokin vain tuntuu omimmalta?

Varmaan noi kaikki mutta mulla päällimmäisenä tuo "sisäisen olotilan ilmentymä, jokin vain tuntuu hyvälle".

[Kalevanneito]

Kalevanneito, sinä saat minut miettimään puolestasi sitä, mikä kalevalankoruissa viehättää toisia, toisia inhottaa. Minulla oli ystävä, joka suorastaan loukkaantui, kun annoin hänelle kalevalakorun, enpä usko että hän koskaan sitä piti. Vaikka se oli rapukoru, joka kuvasti hänen rapu-merkkiään, rintakoru, aika hauska. Jotkut siis sanovat, että ei missään nimessä kalevalaista.

Ehkä joidenkin mielestä kalavalakorut ovat trendikästä, hyvin suomalaista, ja varsinkin Eurooppaan kuuluvana nykyään jopa korostetaan omaa identtiteettiämme. Tämä ystäväni oli hyvin vasemmistolainen poliittisesti, joten luulen, että jotakin liittyy siihenkin. Hän näki kalevalakorut jotenkin kuuluvaksi maalaishenkisille tai hienostorouville. Tosin hän oli pieni ihminen ja raskaat kalevalakorut ovat raskaita ja painavia, ei ne ihan pienille ihmisille aina sovikaan. Pitää olla jotakin mahtipontisempaa ja rintavampaa. Ajattelen nyt käätyjä esim.

Joo mäkin olen huomannut jotta kaikki ei pidä kalevalakoruista. Voi pitää ystäväs kohdalla tuo. Tai sitten vaan jotakin on josta ei pidä kun enhän mäkään kaikista pidä tai kukaan ei pidä kaikista asioista. Mä en pidä Marimekon muodista. Niistä isoista kukista ja raitapaidoista. Isoista kukista en pidä kun olen pienikokoinen ja en kyllä pitäisi vaikken olisikkaan. Eli siis minä olen pienikokoinen mutta pidän kalevalakoruista. Tosin ei mulla käätyjä ole, kaulakoruja ja korvakoruja ja sormuksia. No rintava olen

Tämä arviointini ei nyt varmaankaan koske sinua ollenkaan, jonka kuvittelen olevan nuori. Nuoret ihastelevat usein kelttikoruja, olen huomannut. Kyllä minäkin. Ja kun ajattelen sinua kantamassa näitä kansanomaisia koruja, näkisin, että kunnioitat eri kulttuureja ja alkuperäistä kansallisuutta sekä käsityötä. Voisit olla kiinnostunut vaikka antropologiasta. Korujen kantaja tilanteessa kuin tilanteessa? Haluat osoittaa sillä varmaan myös sen, mihin sinun mielenkiintosi kohdistuu. Etkä pelkää että sinut huomataan, ei siis mikään nurkkahiiri. Eiköhän korujen kantaja ole myös tietyllä tavalla rohkea ihminen. Toinen ääripää voi olla se, että hän haluaa piiloutua koruihin, vaatteisiin, hiuksiin, kenkiin, jotta todellista 'minää' ei huomattaisi, joka voi olla hyvinkin arka.  ;)Kumpaankohan tyyppit kuulut? 

Tuota olen kyllä ihan keski-ikäinen vissiin, vaikken oiken itseäni siksi tunne. Kelttikoruista pidän ja intiaanikoruista ja kalevalakoruista koska olen kiinnostunut alkuperäiskulttuureista. Etenkin keltti. Munaissuomi kiinnostaa myös. Eli kunnioitan eri kulttuureja ja alkuperäisiä kansallisuuksia ja käsityötä myös vaikka itse olen onneton käsitöissä. Peukalo keskellä kämmentä. Eli joo, haluan osoittaa mihin kiinnostukseni kohdistuu. No en ole nurkkahiiri mutten nyt halua jatkuvasti olla huomion keskipistekkään.

Koruilla ilmaisen juuri sitä mikä minua kiinnostaa ja mistä olen kiinnostunut, siis persoonaani.

[Esmiralda]

Kiitos mielipiteistäsi Kalevanneito!

Kyllä Suomen historiassa on varmaan sellaistakin, mistä ei ole puhuttu. Eräs ystäväni tutkii suomalaisen kansan muinaisuutta, kun on jostakin lukenut, että täällä onkin vallinnut naisvalta, kuningataraika. Ja että Louhi ei olekaan ollut paha ja ruma, vaan todella mahtinainen. Sekin on yksi uusi ajatus, että suomalaiset olisivatkin palvoneet jumalatarta, on ainakin minulle uutta. Nykyään myös naiset tutkivat historiaa, ja siinä voi olla eri näkökulmia asioihin kuin että vain miehet ovat ennen sitä tutkineet.

Joten mielenkiintoinen kansa olemme varmaan, kun joku saksalainen historijoitsija oli varoittanut näille maille menemistä, koska siellä on 'vaarallisia naisia'.

[Esmiralda]

Tämän hetkinen lempikoruni on valkokultainen ketju, jossa riipuksena on kristallisydän ja pienenpieni aivan vaaleanpunainen perhonen. Perhonen on liitetty sydämeen ja on osa kokonaisuutta. Olen saanut sen ystävältäni. Kaulassani on myös kultainen risti paksuhkossa ketjussa. Monet tutut ihmettelevät usein miksi pidän hopeista ja kultaista ketjua saman aikaisesti kaulallani, heidän mielestään henkinen kasvuni on hopean mukaan kiinni maallisessa. Vaikka yritän kertoa ettei ketju todellakaan ole hopeaa, niin aina puhun ns kuuroille korville.

Kuulostaa tosi kauniilta ja herkältä tuo korusi! Onpas ystäväsi tiukkoja alkuaineiden kanssa! Höpöhöpön! Eivät tiedä valkokultaa, eivätkä hopean merkitystä. Ja saahan jokaisella olla niistä oma käsitys. Minulla taas on aina tunne, että kulta pitää jalat maassa, sitoo maan kamaralle, ja hopea nostaa siitä ylös, keventää. Monenlaista tulkintaa löytyy jo googlettamalla.

Pidä vain oma pääsi ja mielihalusi! Mieti itse itsellesi tulkinta, miksi pidät siitä että kulta näyttää hopealle. Yllätä ystäväsi! 

[Kyllikki6]

Mun lempikoru ei ole kovin pitkä, jää just tohon kaulakuopan alapuolelle ja siinä on turkooseja (kiviä?), helmiä ja lasipalloja. Lukko on tällainen pujotettava, jää eteen. Mulla oli samaa sarjaa myös rannekoru, ostin ne vuosi sitten itselleni "kiitokseksi" eräästä rankan ajan kestämisestä, mutta se tässä vajaa kuukausi sitten meni rikki.. mitähän näistä voi päätellä?

Kiitti jo etukäteen!
Kyllikki

[Esmiralda]

Mun lempikoru ei ole kovin pitkä, jää just tohon kaulakuopan alapuolelle ja siinä on turkooseja (kiviä?), helmiä ja lasipalloja. Lukko on tällainen pujotettava, jää eteen. Mulla oli samaa sarjaa myös rannekoru, ostin ne vuosi sitten itselleni "kiitokseksi" eräästä rankan ajan kestämisestä, mutta se tässä vajaa kuukausi sitten meni rikki.. mitähän näistä voi päätellä?

Kiitti jo etukäteen!
Kyllikki

Kyllikki hei! Olet varmaan huomannut, että täällä olen ihan itse tehnyt omia intuitiivisia päätelmiä ja tulkintoja, joita toiset ovat auttaneetkin. Nyt tuli heti mieleeni turkoosista tuo parantava ja suojeleva vaikutus, jota varmasti olet tarvinnut rankkana aikana ja tiedostamattomasti turkoosi on vetänyt puoleesi, jos et ole lukenut jotakin tästä kivestä.

Rikki-meneminen voi merkitä sitäkin, että et enää tarvitse sitä samalla tavoin. Ja voit miettiä toisenlaista kiveä. Kivillähän on ihme energia, joka vaikuttaa. Tiedän sen omista kuukivistä.

Löysin tällaisen ihanan linkin, kun aloin muistelemaan turkoosin merkitystä:
www.akanvakka.fi

Siellä voi käydä katselemassa vaikka sitä uutta kivikorua.

Tässä pieni poiminto turkoosista:
Turkoosi yhdistetään viidenteen chakraan ja suoraan ja rehelliseen kommunikaatioon.. Turkoosin uskotaan edesauttavan ilmaisun selkeyttä ja parantavan puhelahjoja. Tuskin mitään muuta kiveä on yhtä laajasti pidetty onnea tuovana kivenä, miellettiin onni sitten maalliseksi omaisuudeksi tai onnettomuuksien välttämiseksi. Koska turkoosin väri johtuu osittain sen kristallirakenteeseen sitoutuneesta vedestä, voi sen väri vaaleta vuosien kuluessa ja tämän on uskottu merkitsevän kantajaan kohdistuvaa vaaraa tai häneen suuntautuvan rakkauden kuihtumista.

[kimo]

Jos ei nyt lempikoru mutta matkakoru löytyy. Laitan sen aika usein kaulaan kun lähden rimpsalle ja varsinkin kun lähden oikein reissuun, joko kotomaassa tai ulkomaille.
Se on semmoinen säädettävässä nahkahihnassa oleva pyöreä metallilevy. Levyssä on koholla joko keijun tai enkelin hahmo.
Tämä on Suomalaista käsityötä ja vielä naisen takomaa!
Kai se on ajatuksena ottaa suojelus mukaan 

[Kalevanneito]

Kiitos mielipiteistäsi Kalevanneito!

Kyllä Suomen historiassa on varmaan sellaistakin, mistä ei ole puhuttu. Eräs ystäväni tutkii suomalaisen kansan muinaisuutta, kun on jostakin lukenut, että täällä onkin vallinnut naisvalta, kuningataraika. Ja että Louhi ei olekaan ollut paha ja ruma, vaan todella mahtinainen. Sekin on yksi uusi ajatus, että suomalaiset olisivatkin palvoneet jumalatarta, on ainakin minulle uutta. Nykyään myös naiset tutkivat historiaa, ja siinä voi olla eri näkökulmia asioihin kuin että vain miehet ovat ennen sitä tutkineet.

Joten mielenkiintoinen kansa olemme varmaan, kun joku saksalainen historijoitsija oli varoittanut näille maille menemistä, koska siellä on 'vaarallisia naisia'.

Joo siis mulla on tai olen jostakin jo aiemmin saanut käsityksen jotta Suomi oli "naisten maa" tuo ilmaisu nyt on väärä en saa kiinni siitä mitä silloin luin jostakin. Siis joku vastaava ilmaus ihan historiassa. Ja mun on helppo kuvitella jotta oli naisvalta. Koska oon maakunnasta jossa "viisaus on vanhois naisis, mutta miehis, niis on hulluus"