Kovin vähän pidän koruja, joskus oikein pakottaudun laittamaan kaulaan jotakin... Mutta sitten kun jotain laitan, niin mieluiten jotain värikästä, isoa. Puuhelmet, huovutetut helmet, niistä tykkään arkivaatteiden seurana (ihailen muidenkin kaulassa). Mutta juhlaan valitsen kyllä valkoiset helmet (aidot), ja joskus laavakivihelmet... Lempikoruni taitaa kyllä olla iso meripihkarintakoru. Meripihkasta muutenkin pidän... :
Juuri tuollaisia minulla itselläkin on tuossa peilin kehyksen ympärillä. Isot huovutetut punaiset, isot punaiset puuhelmet ja jotakin kirkasta lasistakin tuolla joukossa, aniliinia. Usein iltaisin katselen niitä ja mietin, milloin tulee sellainen hetki, että voin ne laittaa rinnoilleni. Sillä isot riippuvat korut tarvitsevat hyvän ryhdin ja eteenpäin pyrkivät ryntäät! Täältä tulen minä! Kyllä se väliin hyvää tekee. Vaikka minäkin useimmiten valitsen pienet hopeiset korvakorut ja huivin kuitenkin, vaatimattomasti mutta hauskasti.
Juhlissä et halua korostua, ehkä enemmänkin seurata mitä muut tekevät, kuunnella mitä muut sanovat. Kaunista!
Meripihka on muinaisen kalevalaisen 'Louhi'-kuningattaren maavoimaa. Se on näistä Suomen honkametsistä muuten kotoisin, asettunut sitten myöhemmin tuonne eteläisimmille rannoille. Luin kerran mainion kirjan meripihkasta. Laitan tähän blogini sivun siitä. Voit lukea jos haluat:
http://ruusutarha.blogspot.fi/2013/02/meripihka-pohjolaista-voimaa.htmlKiitos ihanasta, lämpimästä tulkinnasta, joka on kyllä tosi osuva
Rakastan myös niitä värikkäitä isoja koruja, puisia ja huovutettuja, ei voi mitään kun niitä näkee, niin aina on pakko pysähtyä hipelöimään :
. Ne on kuin karkkeja. Myös lasiset on kauniita. Mutta sellaisia ei tosiaan joka päivä huvita pitää - onhan päiviä, että ei minkäänlainen huomio kiinnostaisi. Silloin on parasta mennä vain ilman koristeita.
Hassua kun nuo ryntäät mainitsit. Sellaiset ovat siunaantuneet..
--- Ja erityiskiitos meripihkalinkistä! Kauniit sivut ja paljon ihanaa meripihkatietoa, mitä en tosiaan tiennytkään! On jotenkin harmi, että meripihka on "aliarvostettu" (koen niin..), se on niin elävä, hieno materiaali - jokainen kivi on erilainen. Jotenkin koen, että meripihkasta virtaa energiaa, se on jonkinlainen voimakivi myös. Upea juttu!
Muoks. ps. Suhtaudun vastahakoisesti siihen, että järjestäisin juhlia, puhumattakaan siitä, että juhlisin itseäni. Muiden juhlat on eri juttu, mutta en sittenkään ole mikään bilehile...Helmianalyysisikin siis osui nappiin