Luonteenpiirre josta en ole ylpeä? On niitä enemmän kuin yksi, mutta eniten ollut harmia eloni tiellä seuraavista:
Toivoton höperehtiväisyys. Joskus en saa mitään käytännöllistä aikaiseksi,
sillä vietän liiaksi aikaa pääni sisässä.
Toki välillä aivoissa liikkuu ihan toteuttamiskelpoisia ideoita,
mutta niiden täytäntöönpano on sitten ihan toinen asia.
Varmaan puolet hereilläoloajasta kuluu kaikkea muuta kuin jonkun tehokkaan, järkevän ja sensellaisen parissa.
Ihmiset jotka eivät tunne minua hyvin onnistuvat kyllä yllättämään
väittämällä mua realistiseksi ja jämptiksi (no joo..työ-elämässä), mutta tietäisivätpä mikä vajakki olen siviilissä.
Pahinta tässä on tietenkin sellainen ajelehdinta ja ajoittain hatara elämänhallinta, ettei oikein mistään tunnu saavan pitävää otetta.
Moni unelmakin (niistä ziljoonista) jää vain unelmaksi,
kun kanootista puuttuvat sekä inkkarit että se primus motor- potkuri.
Epäassertiivisuus, liika kiltteys. (
-Kalan ja nousu-
:n yhteisvaikutusta? )
Taannoin mietin missä olisin ja mitä mulle kuuluis
jos olisin aina pystynyt pitämään puoleni ja puolustamaan oikeuksiani,
enkä olisi ollut liian kiltti esimerkiksi antanut liikaa periksi,
tullut muita vastaan ihan loppuun asti tai väheksynyt itseäni ja omia tarpeitani.
Osaan toki pistää kampoihin jos mua on yritetty hyväksikäyttää, sivuuttaa, alistaa tvs. liian räikeästi,
mutta silloin tilanne on jo päässyt aika sietämättömäksi.
Helpommin nousen barrikaadeille jos jonkun toisen oikeuksia poljetaan.
Vuosien saatossa olen oppinut hieman tätä omien (kohtuullisten) etujen ajamista, mutta vieläkin törmään
sellaisiin kynnysmattotilanteisiin joissa ei tiedä hakkaisko päätä seinään vai lattiaan.
Mun pitäis ottaa enemmän irti karttani tuli-elementeistä,
-Kuun ja hallitsevan merkkini Jouskarin määrätietoisuudesta, itsevarmuudesta ja sosiaalisesta rohkeudesta.
