seuraava »

[Esmiralda]

Voi jukra, Ylypiä Chandra kurkisti*!!!!

Hei ystävä hyvä!!! Vai oot sinä ylypiä. Se on mahtava kun voi olla ittestä ylpeä!

[mc82]

No näitä riittää

- Saamattomuus. Aloittaminen kaikessa on vaikeaa, en vain saa alulle oikein mitään ilman patistamista - ja paradoksina on se, etten voi sietää sitä, että mua käskytetään..
- Huono itsetunto. Koen usein itseni alempiarvoisena/huonompana/tyhmempänä/luuserimpana/rumempana kuin muut ihmiset. Luovutan helposti, koska en koe itseäni riittävän hyvänä/arvokkaana. Rupean helposti möyrimään alavireisyydessä.
- Laiskuus. Tai mukavuudenhalu, miten sen voi sanoa. En jaksa panostaa siivoamiseen ja olenkin puhunut, että sitten, kun olen iso niin sitten me palkataan siivoaja
- Kärsimättömyys. Haluan ne näkyvät tulokset HETI. Tai sitten mielenkiinto kaikkea kärsivällisyyttä vaativaa lopahtaa kesken kaiken ja suunnitelmat vaihtelevat aika ajoin.
- Temperamenttisuus. Reagoin kaikkeen voimalla, sekä hyvässä että pahassa. Hyvässä huudan ilosta ja hypin tasajalkaa, vaikka keskellä ihmisjoukkoa. Huonossa tapauksessa lentää jotain seinään ja desibelirajat ylittyvät ja ovet paukkuvat.. Mutta reagoin kaikkeen TUNTEELLA.
- Perfektionismi. Sitten, kun saan jonkun homman alulle, niin jään nuhraamaan jotain yksityiskohtaa loputtomiin ja kokonaisuus unohtuu
- Hajamielisyys. Dementia iskee jo nuorella iällä ja unohdan, minne jätin jonkun tavaran 20 sekuntia aikaisemmin tai ihmisten sanomisia.
- Blondius. Mä olen aivan uskomaton blondi ja järjenjuoksu on hitaudessa ihan omiaan..

[Kamelikontti]

-En ole ylpeä siitä että voin jättää asioita joita pitäisi tehdä tekemättä ja tuntematta siitä sen suurempaa katumusta. Tai esim. tavata jotakin ihmistä vaikka järjellä tietäisin että hänet pitäisi nähdä.  Samainen luonteenpiirre on toisaalta aina auttanut eteenpäin vaikeina aikoina ja kaikissa vaikeissa tilanteissa. =)

-En ole ylpeä siitä että olen turhamainen! Enkä ikinä myöntäisi tai kertoisi kellekkään (livenä) saatika näyttäisi ilmeellä tai eleelläkään että rakastan omaa ulkonäköäni.  Nuorempana koin olevani epäviehättävä ja joskus jopa kiusattiin ulkonäön takia. Nyt aikuisiän kynnyksellä olen todella kaunispiirteinen ja kroppainen ja minua hävettää myöntää sitä. Se on myös asia josta en pysty rehellisesti puhumaan edes läheisilleni. (pelkään leimautuvani pinnalliseksi)

-En ole aina ylpeä siitä että osaan ailahdella hiljaisesta puheliaaksi, rohkeasta ujoksi jne.. Osaan ketkutella itselleni minkä tahansa luonteenpiirteen mikäli haluan ja se on varsinkin nyt nuorena tuonut paljon päänvaivaa itselleni.  Ja koska osaan näin tehdä, olen käyttänyt sitä väärin hyväkseni ja uskotellut välillä itselleni olevani jotakin muuta kuin mitä oikeasti olen.

Voihan V-mies!

[Veskari-83]

Voihan V-mies!

Kyl me veskarit ollaan silti niin rakastettavia Ole vain ylpeä siitä mitä saat olla, moni on kateellinen koska ei näe läheskään yhtä kauas tulevaisuuteen Me ollaan pääpiirteittäin n. 20v muita edellä ajasta, ja sen takia meitä helposti leimataan ties mihin eri ihmeellisyyksiin

[Kamelikontti]

Voihan V-mies!

Kyl me veskarit ollaan silti niin rakastettavia Ole vain ylpeä siitä mitä saat olla, moni on kateellinen koska ei näe läheskään yhtä kauas tulevaisuuteen Me ollaan pääpiirteittäin n. 20v muita edellä ajasta, ja sen takia meitä helposti leimataan ties mihin eri ihmeellisyyksiin

Kiitoksia paljon rohkaisusta! 

[Esmiralda]

Nimien unohtamisesta ja niiden sekoittamisesta en ole ylpeä! 

Siis hävettää rutkasti välillä, kun lasten nimetkin sekoitan! Tänäänkin heti monesti!

[rovatar]

No just nyt ei tuu mieleen mitään huonoa itessäni...
mut jos oikein mietin ja punnerran älynystyröitä,

niinku väkisin väännän..

niin..

ehkä se,

etten

just nyt saa mitään mieleen...

[Kotkansilmä]

                                             

           Toki, olisin täydellinen, jos olisin pitempi, laihempi ja jopa muutenkin sopusuhtainen.

               Eipä silti, ei ne mitat ihan mahdottoman kaukana ole, eli tavoitettavissa kuitenkin.

                   Mutta kun jokin on siinä välissä, jokin mitä en vielä hallitse, tai tiedosta!


                                                       


                             

[Lemmikki]

En pidä siitä, että tapanani on aliarvioida itseäni ja suorituksiani.

Lemmikki

[mirka222]

-Liiallinen mustasukkaisuus liittyen vainoharhaisuuteen
-Pessimistisyys ja kriittisyys
-ehdottomuus ja anteeksiantamattomuus
-räjähtelevyys
-miellyttämisen tarve väärissä paikoissa (just niille mulkqvistereille, ei sellasille, jotka oikeesti sinusta välittää), mikä alentaa itsetuntoa ja itseluottamusta

Tässäpä nämä "pienet" puutteet onkin, planeetat huoneissa näkyy signaturesta

[Esmiralda]

Olen vihainen itselleni, kun en osaa jakaa energioitani oikein...

[Corvus Leonis]

Se dementia. Unohdan välittömästi minulle esiteltyjen ihmisten nimet eikä se kasvomuistikaan oikein pelaa. Oikeastaan se ei muuten haittaa, mitä nyt joku joskus loukkaantuu, jos en muista sen nimeä. 

[Esmiralda]

Sama vika, nolo juttu ja yritän aina korvat hörölläni kuunnella vinkkejä ja mietin kamalasti.

Eikä siinä kaikki, sekoitan monet nimet ja sanon milloin mitäkin.

Joku kerran sanoi, että se on luovan ihmisen vika. Päässä kun hurisee koko ajan ideoita, oivalluksia ja kaikki on sekaisin! 

[Ulkopuolinen]

Minä en ole ylpeä siitä, että hermoilen etukäteen aina valtavasti ja mietin mitä toinen osapuoli toimistani tuumaa. En toki anna sen vaikuttaa käytökseeni, mutta liika arvailu rassaa.

Ja vielä pahempi on se, että reagoin kehollani kaikkeen.

[Kotkansilmä]

                            


         Että, en ole edes kiinnostunut ihmisistä tai heidän nimistään.

             Siinä suhtkoht pienessä sosiaalisessa kontaktipinnoitetussa

                 maailmassani se aiheutta kisallisia tilanteita, helposti.