mutta tätä ajattelin, että en saa nousumerkkiä tai muita osia mitenkään irti toisistaan. sille ei vaan voi mitään, että välillä vaan tuntuu niin kaksoselta. mutta kuitenkin sisältä niiiiiiin erilaiselta kuin oikea
.
Kai se vaan on pakko opetella tasapainoilemaan noiden välillä... Vaikka välillä se ristiriitainen persoona tuntuu omimmalta ja välillä taas haluaisi olla jompikumpi persoonallisuustyypistä, ei molempia yhtäaikaa.
Miehellä on myös Nousu ja persoonalliset planeetat ristiriidassa: hän on
sievästi ilmamerkeissä - ja sitten
, joka vähän epäsuhdassa tuohon parivaljakkoon. Ja hän osaa myös olla tosi ristiriitainen, mutta ihailen sitä, että hän vaikuttaa niin tasapainoiselta ja itsensä hyväksyneeltä, pelailee eri persoonan osien kanssa taitavasti - toisin kuin mä, vaikka olenkin miestä muutaman vuoden vanhempi...
Meillä molemmilla on kartalla
, mulla asteen tarkempi, joten ehkä tuolla on vaikutusta ja ko. aspekti aiheuttaa sen jatkuvan jännitystilan...
äidilläni on taas
ja
, ja samaan tapaan kuin kuvailit hänestä ulospäin dominoi juuri tuo vastuuntuntoinen kauris, ja hänet tunnistaa kaksoseksi vasta kun tuntee paljon syvemmin...
Juu, tuttua, tuttua
Omille ihmisille olen Jousimies, ja töiden ulkopuolella. Töissä ja tuntemattomille olen Kauris - toisaalta tuo Jouska tunkee aika vahvasti pinnan alta ja hyvin nopeasti oman porukan löydyttyä muutun taas Jousimieheksi. Tosin kyllä tuo Kauris tunkee vapaa-ajallakin esiin, huolestun kaikesta, mietin asioita ihan liikaa ja olen aika negatiivinen, etenkin itseäni ja omia mahdollisuuksia/kykyjä kohtaan (varmaan synt.kartan
:n syytä), enkä TODELLAKAAN uskalla tehdä mitään epävarmoja siirtoja, punnitsen vaihtoehtoja loputtomiin ja valitsen aina sen turvallisimman. Olen myös aika materialisti
auringon huonekin vaikuttaa...lieneekö sinulla muuten myös 12 huone aurinko kuin mulla? luin siitä ihan mielenkiintoisen artikkelin astro.comista....
Ei, mun Aurinko on 10. huoneessa
- eli vahvistaa vain entuudestaan tuota Kaurismaisuutta. No, on siellä 10. huoneessa myös
aivan
:n päällä sekoittamassa pakkaa
Eli kyllä haluan luoda uraa ja näyttää omat kykyni, mutta rutiininomainen työ, jossa joku käskyttää koko ajan, ei ole mun homma. Tykkään itsenäisestä työstä.
joo, ristiriitojen kanssa oppii elämään, mutta mulla se otti tähän lähes 30 v (pian on synttärit....
) ennen kuin alkoi hieman puolet yhdistymään. (
asc tekee sen että alkon tiukka setä kysy viimeksi papereita kun punaviinia ostin....
)
Ää, mä oon kade
Mulle taas myytiin aikuisten bussilippua jo silloin, kun mä olin 12 v
Ilmeisesti tuo Nousu-Kauris aiheuttaa sen, että mä näytän ryppyotsaiselta kurpalta jo nuoruudessa (mutta itseironia, ah, se on ihanaa!
)
mutta siis tää mun dilemma on yleensä se, että minua pidetään paljon iloisempana, hauskempana ja sosiaalisempana kuin oikeasti olen, oikeasti vietän aika pienimuotoista ja tasaista elämää, olen oikeastaan tylsä ja ennalta-arvattava eikä elämässäni tapahdu ulkoisesti paljon mitään
en osaa vastata mitä sulle kuuluu kysymykseen, kun mulla ei ole ikinä mitään jännää kerrottavaa
12 vuosi saman ukon kanssa (vaikka mahtui siihen omat ongelmansa, etenkin 7-10. vuosi.... :
), ....ja vaikutan hyvin kevytmieliseltä flirtiltä. mutta olen vakava ja turvallisuushakuinen sitoutuja...joka tietää että yhdenkin ihmisen tuntemiseen todella saattaa mennä kauan aikaa.....
Onko se huono asia...
Rehellisesti vaan vastaa, että "sitä samaa kuin ennenkin" tai "eipä ihmeempää" - ainakin mä teen näin. Mä olen tylsä ihminen todellisuudessa, porukassa kyllä yleensä se hullu hölösuu, vaikka mitään kummempaa ei koskaan tapahdu mun elämässä
Myös mä vaikutan ehkä jännemmältä kuin mitä todellisuudessa olen...
Toisaalta haluaisin, että voisin joskus lähteä tosta vaan shoppailemaan ilman omantunnon nakuttamista ja vinguttaa korttia tonnien edestä. Tai lähteä jollekin reppureissulle maailmalle parin tunnin varoitusajalla. Tai pistää tosta vaan oma yritys pystyyn. Mutta kun ei, joku tuolla pään sisällä aina estää tekemästä noin.
No, mun elämän "vauhdikkaat" kohokohdat on varmaan laiva- yms. reissut kavereiden kanssa, missä on kirmattu pitkin kantta alasti, kävelty härskeissä naamiaisvarusteissa diskossa, huristeltu ostoskärryillä pitkin käytäviä yms. Tai festarireissut, jotka on... Festarireissuja. Mutta noita nyt tekee kuka tahansa, joten onko nuo jänniä? Ei.
Turvallisuushakuinen myös, sitoudun tärkeisiin ihmisiin. Tosin mä en ole mikään flirtti, pikemminkin vetäydyn sivuun, jos kiinnostun jostakusta :
Olen kuullut, että musta ei pirukaan ota selvää, olenko kiinnostunut, koska en näytä sitä. No, nykyinen huomasi kiinnostukseni (ja niin huomasi moni muukin), koska kiinnostus oli ihan eri tasolla aikaisempiin kokemuksiin verrattuna...
Kaverimielessä mua on suht helppo lähestyä, mutta tosiystävä- ja poikaystävämielessä tosi vaikea. Syvin minä pysyy pitkään piilossa ja paljastuu vasta ajan kanssa... Luottamuksen herääminen on hiukan työn takana.
JA, EN ole erittäin ylpeä siitä piirteestä, että kirjoitan usein liian pitkästi.......
(olen kyl koittanut fokusoida tiivistämisen oppimiseen...)
Nää, kiva lueskella semmoisia tarinoita, joista löytyy kaikki oleellinen ilman, että tarvitsee kysyä lisäinfoa
Ukon kanssa juteltiin tuossa ja hän sanoi, että mun lopputyöstä tulee varmaan semmoinen 200-300 -sivuinen lämiskä, kun mä kirjoitan niin mahottoman pitkästi ja kautta rantain kaiken mahdollisen nippelitiedon
No, perfektionismi vaivaa, en halua jättää mitään oleellista tai vähemmän oleellista pois...
