seuraava »

[Holly Fruit Cake]

Kertokaas nyt hyvät kanssa-astroilijat omia kokemuksia/mielipiteitä yhdestä asiasta. Nimittäin irtisanoutumisesta. Olen pari kuukautta vakavasti miettinyt irtisanoutuvani työstäni. Pari vuotta olen hakenut uutta työpaikkaa, mutta nyt tuntuu etten jaksa enää hakea ja odottaa, vaan haluan pois heti!!! Tuntuu että pitäisi vaan "hypätä" ja katsoa miten siivet kantaa, mutta pelottaa ihan kamalasti, perheellisenä kun täytyy ajatella muitakin. Olen yrittänyt tulkita karttojani, mutta en saa niistä apua tähän ongelmaan.
Työ ei sinänsä ole niin kamalaa, mutta se paikka! Minä en sovi sinne ja pelkkä paikalle raahautuminen vie kaiken energiani.

Apua!!!

[selkälokki]

Jaa-a, kyllä mie sanoisin, että ei kun vaan kytkintä nostamaan, kerran se tuolta tuntuu.
Sisimmässäsi kuitenkin tiedät mitä haluat (ja haluatko todella lähteä).
Itsekin olen miettinyt sitä (katso keskustelu osiosta selvännäkö jne. aihe lemputko työpaikasta) ja sain täältä foorumilta paljon kokemuksia.
Joku minua kuitenkin toistaiseksi on estänyt tekemästä sitä. Tuntuu, että ei ole oikea aika. Ja kuuntelen siinä asiassa nyt itseäni.
Mutta kun se aika tulee, niin en pelkää enään. Niin paljon sain kannustavia esimerkkejä täältä. Kuuntele itseäsi, etsi itsellesi rauhaisaa hetkeä, eikä meditointi ole ollenkaan pahasta.

[Holly Fruit Cake]

Viisaita sanoja selkälokki, kiitos niistä.
Olen samaa mieltä että sisimmässään tietää mitä pitää tehdä, mutta hiljennän sen äänen aivan liian usein 

[Hiisitär]

Sanoisin, että mitä pidempään vaientaa Sisäistä Ääntään/intuitiotaan, sen ikävämmät oltavat ihmiselle tulevat niin henkisesti kuin fyysisestikin. Lopulta se irtiotto ja muutos täytyy tehdä, mutta koska et noudattanut sisäistä ääntäsi, on hyvä tilaisuus saattanut mennä sivu suun ja muutos on nyt hankalampi, koska olet hiukan "myöhässä" 

Sisäisestä äänestä voi saada vaikka minkälaisia ääniä ja kimmoikkeita. Yleensä se tyytyy vain toteamaan, että täytyy tehdä näin, mutta ei anna vinkkejä tai ohjeita siitä kuinka asia tulisi hoitaa käytännössä. Se on NIIN tyypillistä intuitiota että! Se jättää haasteeksesi selvittää kuinka hoidat sen suositteleman asian. Onnistut kyllä, tavalla tai toiselle! Intuito haluaa vain nähdä kuinka ja millä tavoin teet sen. Kysytään paljon rohkeutta ja uskoa onnistumiseen. Hyppy tuntemattomaan pelottaa aina, mutta voin sanoa, että se kannattaa ehdottomasti. Jokainen synnytys on vaikea ja vaativa, mutta kaikista koettelemuksista opimme aina uutta ja uutta ja kehitymme paremmiksi sieluiksi. Siksi intuitio vain neuvoo, muttei tarjoa ratkaisua lautasella - oppiaksesi ja kasvaaksesi sinun täytyy löytää se lautanen itse 

Kun vain uskoo vahvasti siihen, että selviää kaikista koettelemuksista ja tekee niin kuin intuitio opastaa, sinä selviät. Tapahtuipa mitä tahansa, se on vain ja ainoastaan sinun parhaaksesi.

[aurinkoinen]

Kokemuksesta voin kertoa että kyllä elämä kantaa jos siihen vain luottaa. Itse hyppäsin tuntemattomaan (sanoin itseni irti) kuusi vuotta sitten ja kannatti! Tulevasta ei ollut mitään tietoa. Minulle tuli sellainen olo että, se oli ainut vaihtoehto ja "pakko" tehdä. Kun olin sen tehnyt, alkoi heti helpottaa. Vaikeinta oli juuri tuo miettimisaika.

Sen jälkeen elämä on kuljetellut minua mitä ihmellisempiä polkuja. Kertaakaan en ole päästöstäni katunut vaan usein kyllä kiitellyt. Eteeni on tullut kaikenlaisia mahdollisuuksia joita olen mielenkiinnolla kokeillut. Taloudellisesti olen pärjänyt hyvin, itseasiassa se puoli on ollut myös nousujohteista. Ihmissuhteisen laatu on parantut. Kuin myös suhde omaan itseen.

Minun elämäni se on muutanut kokonaan ja paljon parempaan.

[hopeatähti]

Rohkeutta ja viisautta matkaasi, sydän ohjaa sinua sinne minne on hyvä kulkea vaikka
nyt tuntuisikin haastavalta ja uuvuttavalta.

Lepää ja pidä huolta itsestäsi, pyydä uniisi johdatusta ja luota siihen, että joku aamu heräät
ja tiedät miten tulee toimia 

[Miisu67]

Ymmärrän hyvin aprikointisi. Itse olen paininut tuon saman kysymyksen kanssa. Minun kartallani Pluto on tehnyt yhtymää työn ja uran akselille, MC:lle. Olen aktiivisesti hakenut töitä (lukuisia hakemuksia), vielä ei ole tärpännyt.

Minulle on kuitenkin se selvää, että en halua hypätä täysin tyhjän päälle - sen tunnen syvästi. Voi olla, että minulta puuttuu tuo upea rohkeus, mitä näillä muilla sinua rohkaisseilla on ollut. Sinun syvin tunteesi ja intuitiosi pitäisi olla se motivaattori, joka sinut saa toimimaan. Tiedän, että mikäli sopiva tilaisuus tulee omalle kohdalleni, otan sen ilomielin vastaan - en varmasti jahkaile. Luotan siihen, että kaikella on aikansa ja paikkansa, joten se "mun juttu" tulee vielä, vaikken totaalista irtiottoa teekään. Tilanne voi muuttua toiseksi, jos oloni muuttuu sietämättömäksi nykyisessä työssä. Toistaiseksi tämä ratkaisu tuntuu minusta parhaalta.

Toivon sinulle sitä rohkeutta ja uskallusta kuunnella itseäsi. Hopeatähti ilmaisi asian hienosti: "Lepää ja pidä huolta itsestäsi, pyydä uniisi johdatusta ja luota siihen, että joku aamu heräät ja tiedät miten tulee toimia" Tuota neuvoa tulen varmasti itsekin toteuttamaan.
 

[Holly Fruit Cake]

Kiitos hyvistä neuvoista ja tuesta. Näinhän se menee, pitää uskaltaa. Ja oppailta kannattaa kysyä neuvoa; asia, joka minulta on unohtunut kokonaan. Tuntuu, että kaikki energia menee arjen pyörittämiseen, ja että "yhteydet" on poikki. Unessa olen ennenkin saanut vastauksia, en vain ole osannut niitä pyytää.
Kyllä tämä tästä, kiitos tukijoukoille 

[Kotkansilmä]

           Jälkiviisaus lienee yleistäen täydellisintä lajia, ja miksi ei olisi, koska
           sitä on niin mukava harrastaa..
           JAA-AH, ja siksi täytyy tehdä joskus rohkeitakin ratkaisuja, jotta
           voi, siis olla "jälkiviisas " ja lakoonisesti todeta, osasin silloinkin
           tehdä ihan oikean ratkaisun, ja melko selvästi, noin vaan!!


           

[sawotar]

sama tilanne itselläkin tällä hetkellä..tiedän, että tämä ei ole minun juttu, ja ahistaa kun tietää että pitää töihin lähteä, en saa enään mitään irti siitä hommasta, koska on paljon kokemuksia siitä hommasta aiemmin..ainut positiivinen on se että työaika ja työmatka on ihanteellinen mutta kaikki muu siinä tökkii ja pahasti..työkamuna on vielä sellainen ''varovainen pinnallinen persoona'' joka kokoajan ajattelee mitä muut ajattelee ei osaa rentoutua ja oikeestaan tosi haastava persoona silleesti että en tiedä oikein onko se lintu vai kala mutta kuitenkin jokin minua siellä pitää kiinni, tiedän että olen kärsimätön ihminen ja tässä työssä jos missä vaaditaan lujuutta ja kärsivällisyyttä mutta jotenkin tuntuu että en voi olla aidosti oma itseni ja ilmaista kantojani niin että niitä kuunneltas, olen pyrkinyt silti olemaan suora sananen kohteliaasti ja rehellisesti loukkaamatta työyhteisöä ja tuoda muutosta omilla itsenäisillä päätöksillä rohkeasti mutta tuntuu että miljoona puukkoa lentää justiinsa selkään mutta en välitä siitä koska tiedän tehneeni oikein ja näen tuloksen välittömästi muualta paitsi työkamultani Olen huomannut sen että kehoni kipuilee kun en nauti työstä tai työn toiminta tavoista...en tiiä kaipa se aika näyttää mihin sen pitää mennä, en usko että enkelit antaa mun kärsiä vaan tekevät sen stopin jos en itse älyä sitä tehdä niihän ne on tehneet ennekin

[selkälokki]

hei sawotar!!
Juuri aamulla ajattelin ruveta kirjoittamaan tänne siitä, että miten voi olla tylsiä takinkääntäjä ja selkäänpuukottaja työkaverit.
Mutta sitten ajattelin, että olkoot, en vaivaa vapaapäivänä heillä mieltä....
Aina kun itse olen ollut jossain poissa, siellä on ollut jonkilainen palaveri meneillään ja "sovittu" jostain asioista.
Ällöttää....Ja jos ei tee niin kuin he tekee, vaikka lopputulos olisi sama, niin voi h......
Noh, onneksi miun ei tartte olla heidän kanssa kuin paita ja peppu, vaan varsinaisen työni teen toisten henkilöiden kanssa. Ja se ihan omin porukkani onkin ihan positiivista sakkia. Mutta jaan työhuoneeni juuri tuon seläntakana jäkättäjä porukan kanssa, joilla on eniten aikaa vatvoa muiden asioita.

Niin, että täydellä tunteella mukanasi Sawotar.
Ehkä meitä koulutetaan johonkin.......... 

[hopeatähti]

Moikka 

Noin minäkin ajattelin kun meinasi mennä ihan ylivoimaiseksi meno töihin vanhassa paikassa.

Luulin että minun tarvitsee kestää, koska minulla on laajempi ymmärrys kunnes ystäväni sanoi että:

- sinua tarvitaan vielä muualla jossa voit hyödyntää taitojasi ja tehdä samalla jotain josta todella iloitset ja koet rakkautta.

Sillä jonkun aikaa voi kärsityttää itseensä mutta todellisuudessa ajatus on että jokainen meistä olisi siellä missä tuntuu kodilta, tekee sellaisia asioita josta iloitsemme ja voimme jakaa tuota energiaa muille läheisille ja ympäristölle.

Tuolloin täytämme tehtäväämme kun teemme kaikkia sitä mistä ilotsemme ja rakastamme.

"Pakkotekeminen" aiheuttaa meissä jossain vaiheessa vain vihaa ja väsymystä, olkoon tekeminen mitä tahansa, tuolloin se tunne toimii herättäjänä.

Olkaa kiitollisia niille "selänpuukottajille", he auttavat teitä löytämään jotain joka sieltä ei löydy, vaan voi löytyä jostain muualta  

Iloa ja rohkeutta 

[selkälokki]

Iloa ja rohkeutta 

Kiitos Hopeatähti!!!!
Sitä ei ole koskaan liikaa

Ja tuutikki!!

Kaltaisiasi kokemuksia olen täällä foorumilla kuullut ja se on kyllä huippuhienoa.
Hienoa miten asiat ovat järjestyneet, antaahan se uskoa siihen, että itsekin pärjää, jos  ja kun lopultakin lähden tuolta pois.
Ja kuinkahan moni muu miettiikään samaa ratkaisua?

[hopeatähti]

Ja vielä sen verran, että kun ja jos lähdette ja kerrotte samalla työkavereille
"minä lähden toteuttamaan unelmiani", niin sekin voi saada heissä aikaiseksi sellaisen
 "sisäisen tutkimusretken" joka voi avata heillekin ihan uusia ideoita ja kykyjä kuunnella sydäntään, näin jokainen meistä/teistä on apuna/tukena monille 

Samaisesti hekin voi tulevaisuudessa löytää omansa ja taas jakaa sitä muille jne jne

Kunnes todella moni on löytänyt omansa ja mikä VALONTULVAA on ympärillämme, joten sitäkin kautta autamme toinen toisiamme 

[Vajra]

jooei